Kaksi pitsiliinaa ja salaperäinen paketti

Eräässä divarissa (!) myytiin 70-vuotiaan emigranttiperheen jälkeläisen pitsiliinoja, jotka ovat kuulemma kotoisin hänen isoäitinsä kodista. Ostin kaksi, nolostuttavan halvalla. Pitäisi varmaan antaa rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen, kun sain nämä lähestulkoon ilmaiseksi.

Ensimmäinen on nyplätty, sievä pieni liina. Harmittaa, että Pitsikirjaan kirjoitin, että käsinnyplätyn ja konetekoisen erottaminen on hyvin vaikeaa. Nyt osaan erottaa ne, paitsi tietyissä tapauksissa pitsinauhojen kohdalla se on todellakin vaikeaa (jos malli on riittävän yksinkertainen, manteliton, eikä siinä ole liinalyöntiä, niinlangan laadusta voi tehdä jotain arvauksia, mutta muuten käsi- ja konetekoisen erottaminen ei onnistu). Mutta tälläistä liinaa ei voisi tehdä koneella, se on yksinkertaisesti mahdotonta.

Toinen liina on erittäin hienoa verhokoneella tehtyä pitsiä, jonka reunat on huoliteltu sirosti käsin ommellen, ja reunaan on tehty neulalla ommellen/solmuillen koristepykiä. Koristereunus on samantapaista tekniikkaa kuin bebilla (ommellun pitsin tekniikka lähi-Idästä).

 

Liinat kuvattu tässä erään ihanan, upean, mahtavan paketin kanssa. Kerron myöhemmin mitä se sisältää, ainakin erään unelmani siemenen...