Antiikkisukkia So-En -lehdestä

Aluksi: So-En on mielestäni maailman paras muotilehti. Se esittelee muotia haute-couture-ylellisyyksistä halvimpiin kirpparilöytöihin, muodin historiaa, uusimpia virtauksia, kaikkea innovatiivista ja jännittävää, käytännöllisen päällepuettavasta (olettaen jos siis sattuu olemaan vaikka vaatetusalan opiskelija) villlin konseptuaalisen taiteelliseen. Mukana kaavoja, populaarikulttuurin uusinta uutta ja joka sivulla noin sata ideaa. Lehteä julkaisee tokiolainen muoti-instituutti Bunka College ja sitä voi tilata mm. CD-Japanilta.

Ainoa, mitä lehdeltä enää voisi toivoa, on paperi, joka ei kiiltelisi niin helkkaristi. Liukaspintainen paperi tekee sivujen valokuvaamisen todella hankalaksi. Ja saisihan lehdestä vielä enemmän irti, jos osaisi lukea kunnolla japania!

 Uusimmassa So-Enissä oli pitkä artikkeli sukkien historiasta, keskittyen erityisesti 1700- ja 1800-luvuille. Katsokaa, miten hurmaavia pitsisukkia! Ei ihme, että nilkan vilahtamista pidettiin viettelevänä, kun sitä somistivat näin sievät pitsikoristukset.
Kuvia seuraa:

 En pysty kuvasta aanomaan, onko koneella vai käsin tehtyä pitsiä. Luultavasti käsin.

 Käsin valkokirjotut sukat... mielikuvituksen rajoja hipovaa ylellisyyttä.

Keskellä oleva vempele on stocking frame, jolla ensimmäisenä koitettiin tehdä pitsiä koneellisesti. Tulokset eivät olleet järin ihmeellisiä, mutta sitäkin uraauurtavampia. Pääasiassa sitä kuitenkin käytettiin - kuten nimestä voi aavistaakin - sukkien kutomiseen.