Beauty over novelty

Luin loppuun Przybyszewskin kirjan "Dress Doctors - the Lost Art of Dress". Siinä oli paljon mielenkiintoista, ja jos on kiinnostusta menneiden aikojen pukeutumisoppaisiin ja niiden periaatteisiin ja/tai kotitalouden opetukseen Yhdysvalloissa, niin kannattaa lukea. Vein sen Minerva-kirjastoon (Helsingissä) joten viikon, parin päästä sen voi lainata sieltä. 

Rakastan itse vanhaa pukeutumiskäsitystä, jossa asiallinen ja tyylikäs ulkomuoto vaihtelee päivän hetkien, tilanteiden ja vuodenaikojen mukaan, ja samaa mieltä on myös Prz. - tosin paljon kärkevämmin kuin minä. Pidän kyseistä käsitystä viehättävänä ja haikailen sen perään, mutta toisaalta ymmärrän, että monille nykyaikainen "samat farkut aamusta iltaan kesät talvet arjet juhlat" -pukeutumistapa on mukavin ja vaivattomin (vedän kyllä rajan amerikanmaalla nykyään ilmenevään pyjamapukeutumiseen. Yöpuku ei kuulu julkisuuteen!!). Mutta kummallista kyllä, sama nykyajan pukeutumiskulttuuri joka pitää kauhean vaivalloisena ajatuksena vaihtaa aamupäiväpuvun iltapäiväpukuun, vaatii ainakin muotilehtien (ja -blogien) lukijoita esiintymään erilaisessa vaatekombinaatiossa joka päivä. Prz. kuvailee suosittujen muotilehtien juttuja, joissa tietystä määrästä vaatteita muodostellaan erilaisia yhdistelmiä, esim. joka päivä kuukauden ajan. Hän kirjoittaa "and all these efforts beg the question: if an outfit looks good on day 2, why can't you wear it on day 12 and day 22? Isn't there a difference between mere novelty and beauty?". Muistan vielä hämärästi ajan, jolloin itselläni oli jonkinsortin pakkomielle huolehtia siitä, että en pitänyt täsmälleen samaa asukokonaisuutta - siis ikinä! Vähintään korvakorut tai sukat piti olla erilaiset. Mutta vaikka muistan tämän, en mitenkään kykene enää asettumaan siihen ajatusmaailmaan, josta tämä todellakin vaivalloinen ja lisäksi tyylikkyydelle vaarallinen ajatus juontui. 






"Entisinä aikoina", siis aikana ennen vaatemäärien moninkertaistumista, vaatteiden halpenemista jne. pukeutujan tehtävä oli reagoida erilaisiin tilanteisiin ja niiden asettamiin vaatimuksiin: aamupäiväpuku ostoksilla, vierailupuku konsertissa, kävelypuku töissä jne. Nykyään taas reagointia vaativaa tilanteiden erilaisuutta havaitaan vain harvoin: muodollista pukeutumista vaativissa töissä (ei kovin yleistä, kai jossain sijoitusalalla), joissakin suurissa juhlissa, ja hautajaisissa. Mutta ostoksille, konserttiin ja töihin ei katsota tarvitaavan erilaista asukokonaisuutta, sillä näillä tilanteilla ei koeta olevan laatueroa. Sisäisestä luomisinnosta pukeutuja (tässä tapauksessa yleensä nainen) voi huvikseen ja taiteellista kykyään osoittaakseen luoda erilaisia yhdistelmiä vaatteista. Itseilmaisun ja henkilökohtaisen vapauden kannalta jälkimmäinen tilanne kuulostaa paremmalta, mutta degeneroituu helposti päättömään shoppailuun ja haalimiseen.  
Toisessa mielenpainuvassa kohdassa "the diaries of teenagers reveal an enormous shift inter understanding what it means to be good. Before the 1920's teenagers worried about becoming better people. remember the long lists of mental and social habits that the home economists encouraged in junior-high-school girls? They were supposed to work on becoming courteous, honest, trustworthy, loyal, kind to animals, respectful to elders, and the like. And that's what they worried about becoming in their diaries. By the late 20th century, teenagers worried almost entirely about their looks. working on their bodies was their idea of being good. Weight loss become the primary obsession in the 1960's. the 70's added on exercise as another requirement." Tämä on jotenkin kauhean surullista ja koskettavaa - en nyt osaa formuloida tähän mitään sanottavaa, muuta kuin että kyllä joskus ahdistaa missä maailmassa pitää Pikku Onnetarta kasvattaa...

Przybyszewski summaa pukeutumisoppaide  viisaudet kirjassaan näin:

- practice the art of dress. You may be self-conscious because you are far better dressed than the people around you, but maybe you can inspire them.
- mark your day by the pleasures of dress. Change in some way for a dinner out. Own something comfortable and beautiful to slip on at the end of the hard day's work.
- less is more. So long as yo value beauty over novelty, five outfits is all you need for work. Or maybe just one!
- dress for the people you love. Yes, the people you love love you will forgive those torn gym shorts, but don't ask them to if you can help it.
- balance concealment with revealment. Flesh exposed all the time has far less effect than flesh revealed on special occasions and for a privileged few. People who receive privileges should be appropriately grateful
- celebrate girlhood and womanhood, and the difference between them.

Mitäpä siihen enää lisäämään!