Muutamia muistikirjaani päätyneitä lauseita luennoilta:
"Lasten työnteko on aina merkki muista vakavista työolosuhteiden ongelmista" > tämä muistutettakoon niille, jotka pyrkivät piiloutumaan vanhan "mutta jos niillä pikku raukoilla ei olisi työtä niin ne joutuisivat kadulle myymään itseään".
Työsuojelun ja työterveyden näkökulmasta jotkin asiat ovat kuulemma parantuneet sitten 90-luvun, esim. tuolloin oli aivan tavanomaista että vaatetehtaan olivat hämäriä ja työntekijöiden näkö kärsi. Nykyään melko surkeatkin tehtaat on sentään valaistu kelvollisesti. Ovatko lamput halvenneet vai mikä lie syynä, en tiedä. Jotenkin epäilen, että syy ei kuitenkaan ole työntekijöiden näön suojeleminen...
"Vapaaehtoinen säätely on NIIN tullut tiensä päähän." Siis vaatefirmojen itse järjestämä eettinen valvonta on osoittautunut riittämättömäksi, ja nyt järjestöväki kaipaa kansainvälisiä lakeja ja asetuksia. Itse olen vähän skeptinen lakien ja asetusten suhteen, sillä kuka niitä sitten valvoo ja jakaa sanktioita jos joku rikkoo sääntöjä? Minkä lisäksi olen totaalisen malttamaton, tämäntapaisia lakeja mietitään vuosikausia, säädetään jokaista pilkun paikkaa vuosikausia, ja sitten vielä vuosikausia veivataan toimeenpanosta. Kunnioitan kyllä kaikkia, jotka jaksavat kamppailla niiden edistämiseksi Eduskunnan, EU-parlamentin ja muiden vallan linnakkeiden käytävillä. Mutta meikäläisen hermo ei varmaankaan kestäisi.
Yritysten vastuullisuusraportoinnista on hiljalleen tekeillä jokin kansainvälinen sopimus, ja Suomessa harkitaan lakia, joka vaatisi suomalaisia yrityksiä raportoimaan toimiensa ihmisoikeusvaikutuksista. Tälläinen vaatimus on jo kuulemma voimassa Tanskassa. Näiden raportointivaatimusten vaikutus työntekijöiden oloihin on välillinen ja mutkainen, mutta kai jotain on pakko yrittää. En kyllä itse vielä ole menettänyt uskoani yritysten vapaaehtoisiin toimiin. Uskon että kuluttajien mielen mukaisesti toimiminen ja näin heidän asiakkuutensa säilyttäminen voi ohjata yritykset aidosti vastuullisuuden pariin, kun siitä on selvää imagohyötyä.
EU:ssa on myös viimeistä leimaa vaille valmis sopimus siitä, että vaatteiden alkuperämaa pitää merkitä näkyviin. Voitte arvata, että monet vaateteollisuuden järjestöt ovat lobanneet tätä vastaan, mutta olin kyllä ällistynyt että jopa Finatex on pyrkinyt kaatamaan kys. sopimuksen. Luulisi että sentään Finatexilla olisi kotimainen työ arvossaan, mutta vissiin järjestöön kuuluu monia suomalaisuudellaan ratsastavia, mutta ties missä tuotteensa teettäviä firmoja.
Mielenkiintoista, etenkin viimeinen lause. Mä koin sun kirjan kovin vaikuttavana siksi, että siinä puhuteltiin minua kuluttajana ja esteetikkona, ja ikäänkuin annettiin lupa nauttia vaatteista. Moni valistus kompastuu yliampuvuuteen, vaihtoehdottomuuteen ja syyllistämiseen. Eettisessä kuluttamisessa kuten kaikessa maailmanparantamisessa pitäisi antaa arvo myös pienille askelille: kulutustottumusten muuttaminen on vaikeaa.
VastaaPoistaJoo, vaatteiden suhteen ihmisiä on mielestäni pakko puhutella ainakin osittain kuluttajina, koska ei pelkkään yhteikunnalliseen toimintaankaan voi pukeutua. Suhde vaatteisiin on väistämättä kuluttajan suhde, mutta toivottavasti kuluttajuuskin voi olla - ja onkin - muutakin kuin välinpitämätöntä haalimista. Ehkä järjestöväellä on turhan negatiivinen kuva kuluttamisesta, siinä voi olla myös positiivisia puolia, kuten juuri esteettiset elämykset. Tämä on aihe, johon minun ptää vielä perehtyä.
PoistaKerro lisää, kun olet perehtynyt! Olen itse nimittäin miettinyt tätä paljon: miten saada maailman pelastamisesta massojen arkea, eikä marginaalin puuhastelua?
PoistaMä katson tätä asiaa järjestöjen ulkopuolelta, tavallisena keskiluokkaisena kuluttajana, joka kuitenkin olisi kiinnostunut tekemään jotain ja parantamaan omia valintojaan. Inhimillinen kun olen, äkkikäännökset omissa elintavoissa tuntuvat kuitenkin pelottavilta. Liian usein viestitään ääriesimerkkejä sen sijaan, että kerrottaisiin keskitien valinnoista. Se taas saattaa tavallisesta pulliaisesta tuntua siltä, että ainoastaan extreme-valinnat ovat riittäviä - mistä seuraa lamaannus, eli en tee mitään, kun en pysty tekemään tarpeeksi.
Itselleni esimerkiksi sinänsä kiva idea Urbaanit asumismessut ei näyttäydykään inspiroivana vaan ahdistavana: pitääkö mun nyt ahtautua 36 neliöön miehen ja kahden lapsen kanssa, jotta asumiseni olisi ekologista? Eikö riitä, että jo nyt asumme reilusti keskiarvosuomalaista tiiviimmin?
Pakko lisätä, että en tällä kommentilla halua vähätellä järjestöjen tekemää työtä. Pohdin vain, miten se tavoittaisi kaltaiseni paremmin, ja miten viestinnästä saataisiin aidosti vaikuttavaa eli elintapoja muuttavaa.
Esitit mielenkiintoisen pohdinnan kommentissasi. Mietin, että jos ihmisille esittää jonkun vaihtoehdon, joka on houkutteleva, niin he voisivat siitä innostua. Eikös näin ole käynyt myös kotitalouksien jätteiden kierrätyksessä? Alussa oli joku kaupan piha, jonne PITI raahata ne maitötölkit ym. Nyt ne voi kätevästi laittaa pihan roskalaatikkoon, josta keräysauto ne nappaa. Eli helppous ja vaivattomuus. Sama idea tuossa eettisessä kuluttamisessa; keksisi vaan miten se olisi helpompaa. Alussahan nuo kaikki uudistukset ovat pienen piirin touhuja ja sitten vasta yleistyvät.
PoistaHelppous ja vaivattomuus nimenomaan! Itse olen tuskastellut kierrättsmateriaaleista valmistettujen vaatteiden kanssa: ne sopivat arvomaailmaani mutteivat tyyliini. Toivon, että pikkuhiljaa kierrätysmateriaalien käyttö valtavirtaistuu ja isotkin brändit siirtyvät käyttämään niitä. Silloin totta kai valintani on kierrätetty, kun nyt on valitettavan harvoin.
PoistaYhtä lailla haluaisin ostaa ekotuotteeni marketista enkä erikoisliikkeestä jne.
Kulutuksen vähentäminenkin mielestäni kaipaa sen mahdollistavia palveluita. Kortteliauto ja Vaatelainaamo ovat tästä oivia esimerkkejä, joiden soisin yleistyvän. Aika monen asian voisi jättää ostamatta, jos sen saisi helposti ja edullisesti lainaan tai vuokralle.
Mutta nyt meni ohi aiheen. Anteeksi Rinna rönsyilystä, lopetan tähän!
Hei, ei mitään aihetta pyydellä anteeksi keskustelua, sehän on koko blogihomman paras osa!!
PoistaItse koen, että valistuksessa (siis juuri kulutustapoihin liittyvässä) on usein ongelmana positiivisten ehdotusten puute. Kerrotaan kyllä, mikä kaikki on vialla, niin että pieni ihminen ahdistuu, mutta sitten ei osata antaa järkevää ja toteuttamiskelpoista toimintaohjetta. Vaatetyöläisten oloihin liittyen se olisi "kirjoita vaatefirmalle ja kysy" - pelkällä huolestuneella miettimisellä vaatteiden eettisyys ei selviä eikä sen puoleen kohenekaan. Siis mitä tulee vaatekulutusohjeisiin, ne ovat liian ympäripyöreitä. Esim. Kuluttajaliiton ohjeet eettiselle kuluttajalle: http://www.kuluttajaliitto.fi/teemat/eettinen_kuluttaminen/eettinen_valinta/vaatteet_ja_tekstiilit - oikeansuuntaisia ohjeita, mutta suurin osa varsin yleisluontoisia.
Urbaanit asumismessut ym. voi ja kannattaa ottaa esimerkkeinä, jotka osoittavat erilaisia mahdllisia tapoja. Ne määrittävät kulutus- (tai tässä tapauksessa asumis-) skaalan pienimmän pään - kaikkien ei ole pakko tehdä juuri niin, mutta on hyvä tietää että perhekin *voi* asua 36 neliössä, eikä perheasunnon mahdollinen skaala ole välillä esim. 100 neliötä ... 600 neliötä. Jos siis asuu keskivertosuomalaista ahtaammin, niin hyvä niin, ja sitten jos joku pällistelee asiaa "voi miten te mahdutte, eikö nyt olisi jo aika muuttaa kolmikerroksiseen upouuteen omakotitaloon kahdella autotallilla niin kuin kaikki muutkin" niin voi vedota siihen että asuu paljon väljemmin kuin sekin perhe joka asuu tyytyväisenä yksiössä.
Kierrätysmateriaalivaatteista voin muuten sanoa mielipiteenäni, että jos käyttökuntoisesta pöytäliinasta tehdään mekko ja käyttökuntoisesta mekosta pöytäliina, niin eipä siinä paljon ekohyötyä saavuteta. Kivaa askartelua, mutta toisaalta sekä liinan että mekon olisi voinut käyttää sellaisenaankin. Todellisesta tekstiilijätteestä, siis ei-käyttökelpoisesta tekstiilistä, taas on todella hankala tehdä vaatteita, koska se on hyvin sekalajista ja laadultaan heikkoa.
PoistaPureWaste farkun leikkuujäämistä tehty uusi kangas on sen sortin tekstiilikierrätystä, jossa on huomattavaa järkeä. Samoin Teijin-kangastehtaan kierrätyspolyesteri. GlobeHope-tyyppiset firmat, jotka tekevät pieniä sarjoja vaatteita käytöstä poistuneista laitostekstiileistä (joita siis on samaa lajia saatavissa suurehko erä) ovat siinä välissä. Mutta siis jos oikeasti käytät ihan loppuun uudesta materiaalista tehdyt vaatteesi - joita siis täytyy tätä tarkoitusperää silmälläpitäen ostaa sangen vähän - niin se on aivan yhtä ekologista kuin että joku olisi ensin käyttänyt niitä jossakin toisessa käyttötarkoituksessa. Kulutuksen kokonaismäärä ratkaisee.
Viittasin nimenomaan PureWaste-tyyppiseen tekstiilikierrätykseen, jonka soisin yleistyvän, jotta kierrätysmateriaalista tehtyjä vaatteita olisi ihan aidosti tarjolla - nyt täytyy kuluttajan vielä nähdä vaivaa, että sellaisen onnistuu löytämään. Tosin ilolla pistin merkille että esimerkiksi osa juoksutrikoitteni materiaalista on kierrätettyä polyesteriä.
PoistaSiitä olen kanssasi samaa mieltä, että isoin ekoteko on kulutuksen vähentäminen. Ja se on onneksi helppoa. Tai no, vaatii se toki tietynlaista arvomaailman murrosta ja omien tapojen tarkkaa läpi käyntiä, mutta kun se on tehty, niin itseäni ainakin helpottaa, ettei kaupassa tarvitse tuskailla valintojensa kanssa, kunhan pidän huolen siitä, että ostan vain tarpeeseen ja käytän ostokseni loppuun.
Samaa mieltä valistuksesta. Pelkkä ahdistuksen lisääminen ei toimi, pitää olla konkreettisia toimintamalleja myös. Minä olen kirjasi innoittamana ollut yhteydessä jo moneen vaatefirmaan, ja kohta kirjoitan viestiä eurovaaliehdokkaille (EU laajuisen lainsäädännön kehittämisestä).
Tapasin Ellenin Namibiasta. Hän kertoi mm., että Windhoekiin tuli kiinalainen tekstiilitehdas, työpaikka 300:lle. Värjäys- tms. käsittelyvedet kuitenkin valuivat juomaveteen, mikä aiheutti lasten kuolemia. Vaikka työpaikoilla oli puolustajansa, tehdas lopetettiin. Tapahtuiko se viranomaisten vai omistajien toimesta, sen unohdin. Mutta siis asetelma ei ole vain rikkaat/köyhät maat, vaan alihankintaa tapahtuu näinkin.
VastaaPoista