Tekstiilijätevuori kohoaa

 

Viime viikolla kävin Suomen ympäristökeskuksen järjestämässä Texjäte-seminaarissa. Siis tekstiilijäte, joka on viime aikoina ollut uutisissa, koska sen vieminen kaatopaikalle loppuu 2016. Tämä ei kuitenkaan vaikuta yksittäisen kuluttajan elämään, sillä kunnallinen jätehuolto huolehtii sekajätteen kohtalosta edelleen, johon tekstiilijäte päätyy jos sille ei muuta keräystä ole järjestetty.

Tapahtumassa esittivät tutkimustuloksiaan ja näkemyksiään monen eri tahon edustajat, niin tutkijat kuin tekstiili- ja vaatetusteollisuuden edustajat. Suurin ongelma, joka tekstiilijätteeseen liittyy, vaikuttaisi olevan se, että tällä hetkellä sille on vain niukasti käyttöä, joten sen kerääminen (nimenomaan siis jätteen, ei sellaisenaan käyttökelpoisen tekstiilin) on melkolailla turhaa. Jos Ali Harlinin tiimi saa liuotusmetodinsa toimimaan teollisessa mittakaavassa, niin sitten asia muuttuu – jätteestä tulee todella raaka-ainetta. Mutta sitä ennen tekstiilijäte on vain jätettä, jonka paraskin kohtalo on poltto. On hullua, että niin paljon arvokasta materiaalia ja työpanosta sisältävä aines ei toistaiseksi kelpaa muuhun (toki pienissä määrissä mekaaniseen kierrätykseen, mutta se on marginaalista), mutta minkäs teet: yli 10 kg tekstiilijätettä per henkilö per vuosi joutuu kaatopaikoille tai polttoon. Määrä ei ole arvailua, vaan todella laskettu kaivelemalla roskiksia. Kierrätystuotteille ei kertakaikkiaan ole niin paljoa kysyntää, että kaikki kierrätyskelpoinen saataisiin uudelleen käyttöön.

(Ihmettelein Elisa Kärjen kanssa, miten paljon muiden ihmisten oikein pitää tunkea tekstiiliä jätteeseen, että tuohon lukuun päästään, kun tuntuu että itse kun on hyvä jos saanut tuon 10 kg koko elämänsä aikana laitettua puhkikuluneiden sukkien ja vanhoista vaatteista leikattujen pyyhkimärättien muodossa roskiin. Vaikka huomioin yhden täysin loppuunkuluneen ja turkiskuoriaisten nakertaman maton, joka päätyi sekajätteeseen, niin en sittenkään pääse lähelleäkään tuota 10 kg/ vuosi.)

Minun tulppaanimekkoni, jonka olen saanut isoäidiltäni - 

hyvää kotimaista 70-luvun laatua, joka kestää ja kestää. 

Vieressä ystäväni Ellin 1990-luvun viskoosikukkamekko. 

Hyvin näyttää kestäneen sekin.

Tästä päästään taas siihen, että ongelman alku ja juuri on ihan muualla kuin loppusijoituksessa. Tekstiilikuitujen tuotantomäärät ovat liki kolminkertaistuneet sitten vuoden 1980, ja siispä myös kuiduista tehtyjen tuotteiden. Käsityöopettajien laitoksella on tehty jo vuosikymmeniä mielenkiintoista tutkimusta: ensimmäisen vuoden opiskelijoita on pyydetty laskemaan vaatteensa. Vuoden 1990 opiskelijoilla oli puseroita keskimäärin 29. 2012 aloittaneilla puseroita oli 71. Muistan kyllä vuoden 1990, eivätkä ihmiset silloin rahjustaneet rääsyissä tai yleisesti kokeneet kärsivänsä vaatteiden vähyydestä. Ja silti siihen verrattuna määrä on reilusti yli tuplaantunut. Teksiilijätteen valtavien vuorien käsittelyn ongelma ei olisi ongelma, jos jätettä ei olisi näin paljon. Jätettä ei olisi näin paljon, jos tekstiileita ei ostettaisi näin paljon. Kuluttaja voisi siis katsoa tässä asiassa todellakin peiliin. Toisaalta myös kyselyssä, jossa selvitettiin ihmisten kiinnostusta tekstiilijätteen lajitteluun ym. selvisi, että lähes 70% vastanneista on laittanut vaatetta pois, koska se on mennyt pesussa pilalle. Toki tuohon mahtuu muutama vahingossa valkopyykkiin eksynyt villapusero, mutta käytännössä arvelen sen tarkoittavan kulahtamista ja nukkaantumista. Kun vaate on tehty kankaasta joka rumistuu nopeasti ihan normaalissa käytössä ja pesussa, vikaa on myös valmistajissa.

Seminaarin loppupuheenvuoron käyttikin GlobeHopen Seija, joka vaati jonkinlaista lainvoimaista laadun säätelyä. Jos ihmiset ovat niin tietämättömiä tai ahneita, että haksahtavat uudelleen ja uudelleen ostamaan lähes kertakäyttölaatua olevia tekstiilejä, pitäisi jonkun yleisen tahon varmistaa että surkeaa laatua ei tuoteta. Kertakäyttötekstiili on materiaalin ja luonnonvarojen armotonta haaskaamista, jota ei ole mitään järkeä sallia. Työvaatepuolella laatu- ja kestävyysstandardeja on, mutta kuinka ne saisi tavalliseen vaatemyyntiin?