Kävin joku viikko sitten Bloggers Inspiration Day -nimisessä markkinointitapahtumassa. Ensivaikutelma oli tulevaisuusshokki – minä 1900-luvun lapsi (joka sitäpaitsi viettää paljon aikaa mainitun luvun alkupuoliskolla) tunsin hetkellistä pyörrytystä, joka johtui siitä että on 2015 ja nämä vimpan päälle puunatut ihmiset täällä ovat syömässä ilmaisia leivoksia ja juomassa ilmaista kuplaviinasta koska he sitten ottavat taskupuhelimellaan itsestään kuvia ja latavat ne elektroniseen tietoverkkoon, josta tuhannet muut ne näkevät. Siis ihan arkipäiväistä 2000-luvun toisen vuosikymmenen meininkiä, mutta joskus nykyaika vaan tuntuu tiivistyvän klimpiksi ja kumauttaa minua päähän kuin halko. (Scifiltä tuntui myös Legon uusi mainoslärpäke, jonka augmented reality -osiot saa kännykällä näkyviin – hieno elämys!).
Jälkimakuna tapahtumasta hiipivä epätoivo. En halua olla epäkiitollinen, kun sain ilmaista juomaa ja syömää ja kahvipaketin ja aika hyvänoloisen hiusharjankin, mutta en myöskään oikein koe omien arvojeni mukaiseksi mainostella näitä tuotteita, kun en tiedä niiden laadusta enkä taustasta enkä eettisistä arvoista yhtäänmitään.
Epätoivo kumpuaa siitä, että mitä mahdolisuuksia on kohtuutta, luonnonvarojen ja muiden ihmisten olemassaoloa kunnioittavalla ei-kerskakulutukseen pyrkivällä ajatusmallilla, kun nimenomaan iloiseen, täysin mistään välittämättömään shoppailun hurmaan pyrkivillä tahoilla on sekä mittavat markkinointikoneistot että mahtavasti massia takanaan? Aina kaikenlaiset yhteistä hyvää, kohtuutta, korjaamista jne edistävät ajatukset ja toimet kilpistyvät siihen, että niistä kun ei yleensä saa rahaa lainkaan, tai parhaimillaankin vain vähän, niin niitä puuhastellaan vapaa-ajalla. Kun taas "vastavoima" tekee hommia työajallaan ja suurien rahavirrtojen siivittämänä. Olen tästä kohta lähdössä crafitvistitapahtumaan, jossa ommellaan kantaaottavia ristipistoja, mutta kuinka moni päätyy valitsemaan eettiset ristipistot ilmaisviinajuhlan sijaan, jos on mahdollisuus valita? Jos siis project333t ja vaatteidenlaskemiset ja keirrätyskeijut tuntuvat hupsuilta eikä ihan loppuun asti mietityiltä, niin se johtuu tottakai siitä, että kukaan ei ehdi paneutua niiden kehittelyyn samalla tarmolla kuin uuden ostamista kannustavat tahot omaan markkinointiinsa.
Lähinnä siis mietin nyt sitä, onko mitään toivoa siinä, että ihmiskunta ryhdikkäästi valitsee kukin yksilö kerrallaan kohtuuden tien, vai valuuko väistämättä käyttäytymismalli siihen suuntaan, johon iso raha painovoimallaan kutsuu?
Samaa itsekin joskus mietin. Sitten masennun, ja koitan miettiä jotain muuta :/
VastaaPoistaOlen ollut nyt vuoden päivät vapaaehtoisena puuhamassa erästä hyväntekeväisyystapahtumaa. Aika usein pohdin, miten kotikutoista viestintämme on, ja kuinka paljon parempaan pystyisin, jos voisin käyttää hommaan enemmän kuin sen vartin - tunnin viikossa, mikä nyt liikenee.
Ja silti haluan tehdä edes sen, minkä voin, kuin jättää kokonaan tekemättä.
Tämä voimatasapainon epäsuhta on asia, jota on varmaan parasta olla liikaa märehtimättä. Muuten voi valua apatian kuoppaan. Ja siitä nyt taas ei ole mitään hyötyä kellekään eikä millekään.
PoistaMä valitsen ristipistot bloggaritapahtuman sijaan anyday.
VastaaPoistaMissä niitä voi tehdä yhteisöllisesti?
<3
Tää oli Talvipuutarhassa eilen, mutta koitan ilmoitella blogissa jos niitä tulee lisää! Mieluiten ottaisin ristipistot ilmaisen kuohujuoman kera, mutta mistä löytää sponsori tapahtumaan jossa ei myydä mitään?
PoistaBlogitapahtuman hauskin anti oli ehdottomasti tuttujen tapaaminen!
Mun ajatus on, että me ollaan sellaista underground-joukkoa, josta on vähitellen tulossa isompien massojen juttu. Siksi minusta bloggaaminen on esimerkiksi ihan tärkeä juttu, pitää olla vastapainoa sille kerskakulutukselle. Ei masennuta, vaan jatketaan tätä omaa linjaa ja tehdään töitä kestävämmän maailman hyväksi. Luotetaan siihen että kaikki isot jutut lähtee aina pienistä aktiivisista piireistä. Mä koen olevani etujoukoissa, en suinkaan altavastaajana!
VastaaPoistaKyllä näistä asioista bloggaaminen on minustakin tärkeää, mutta kuinka paljon paremmin sitä voisikaan tehdä, jos siihen voisi käyttää varsinaista työaikaa ja esim. palkata valokuvaajan ottamaan lumoavia fotoja tekstin tueksi... mutta nää tunnetilat tulee ja menee, ehkä huomenna olen taas täynnä luottamusta ja tarmoa!
PoistaOlen törmännyt tähän epätoivoon myös miettiessäni, miten voisin hyödyntää kirppis- ja kierrätysalan osaamistani työelämässä paremmin - tämä kun on se suurin ja keskeisin missioni ja intohimoni. Enpä paljon mitenkään, sillä käytännössä ainoa tapa tienata bloggaamalla on tehdä diilejä erilaisten tuotteiden edustajien kanssa! Ketään ei palkanmaksumielessä kiinnosta ruohonjuuripuuhastelu, jossa pyritään vähentämään kulutusta. Mutta ehkä on niin kuin Jenni tuossa toteaa ja ruohonjuurelta ollaan vähitellen nousemassa suurempien massojen intresseihin. Toivotaan ainakin niin.
VastaaPoistaTunnen tunteesi! Tuleekohan joskus kierrätys- ja 2ndhand-hommista niin isoa bisnestä, että niitä kannattaisi mainostaa samaan tapaan kuin muitakin bisneksen aloja? Sitä odotellessa!
PoistaYle on kuitenkin ottanut jonkinlaiseksi "missiokseen" aiheesta puhumisen, vaikka: http://yle.fi/uutiset/kaikki_muotiketjut_eivat_aina_tieda_millaisissa_oloissa_vaatteita_tehdaan/7980727
VastaaPoistaJospa se pikkuhiljaa nousisi isommaksi puheenaiheeksi, toivoa sopii?
Hei, tämä on piristävä ja hyvä huomio! Ylellä on selvästi viime aikoina ollut tekstiiliin ja vaatteeseen liittyvä eettisyys ja kohtuullisuus -teema.
PoistaYleishyödyllisen lobbauksen mahdollisuudet uudessa maailmassa helpottuvat, sillä sosiaalisen median kautta saa nostettua asioita keskusteluun. Tupakkateollisuuden lobbaus on se josta hermostun.
VastaaPoistahttp://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2013/09/08/tupakkajatti-lobbasi-eu-poliitikkoja-15-miljoonalla-eurolla/201312538/12
Olisipa mielenkiintoista haastatella tupakkalobbareita, että miltä kyseinen homma tuntuu ja miten perustelevat sen tekemisen itselleen!
PoistaKummisetäsi 50-vuotispäivillä oli sellainen. Mutta jos se silloin tiesin, enpä kehdannut kysyä perusteluja.
PoistaOlipas piristävä, erilainen näkökulma tuohon tapahtumaan, josta toinen toistaan samankaltaisempia sepustuksia sai lukea lähes joka toisesta blogista!
VastaaPoistaItse tapahtumassa on niin valmis käsikirjoitus että miten siitä on tarkoitus blogata, että vaati vähän henkistä pinnistelyä että pystyin kirjoittamaan tämän. En tarkoita että siellä olisi mitenkään painostettu kirjoittamaan tiettyyn sävyyn, vaan yksinkertaisesti sellainen vieraisillakävijän häveliäisyys että ei saisi moittia kun on ruokaakin tarjottu ja pidetty hyvänä. Ja tietty monille blogisteille on suuri haavekin saada ilmaistavaroita, joita vastaan voi kirjoittaa mitä vaan kehuja. (mutta kun on jo aikuinen, niin raha tulisi enemmän tarpeeseen kuin tilpehööri – vaikka en olisi tälläinen kohtuussaarnaaja niin en sittenkään myisi itseäni markkinoimaan jotain karvanpoistovoiteita vain parin näytteen takia. Setelit pöytään ja sitten voisi neuvotella...)
PoistaEettisyydessä ja kulutuksen suitsimisessa tulee olemaan rahaa varmaankin korkeintaan hinta-laatusuhteen kautta: kun jotakin tuotetaan mahdollisimman eettisesti j laadukkaista materiaaleista, sen hintakin kohoaa, ja toiselta puolen kaikki ne, jotka ostavat mahdollisimman vähän tulevat hakemaan vähiksi hankinnoikseen nimenomaan mahdollisimman kestävää, laadukasta ja muutoinkin hyvin tehtyä. Se, toteutuuko tällainen tilanne ikinä, jää nähtäväksi.
VastaaPoistaToivottavasti tuo tilanne on joskus valtavirtaa ja arkipäivää!
PoistaHei, oletko huomannut tämän: syötävää pitsiä :) resept.it/kakkupitsi
VastaaPoistaWau, ihana! Jos saisin tässä joskus uuden kirjan valmiiksi asti, niin pitsikakku olis aivan ehdoton kokkaritarjottava!
VastaaPoista