torstai 22. lokakuuta 2015

Kaikki mitä opin tänään untuvatakeista

Yle Puheen toimitaja Tiina Lundberg pyysi minua haastateltavaksi ohjelmaan, jossa mietitään muodikkaiden kevytvanutakkien eettisiä ja ekologisia ulottuvuuksia. Haastattelu tehtiin Partioaitassa ja paikallisena eksperttinä oli myyjä Petri Pakkanen, joka todellakin osasi paitsi kertoa myynnissä olevista takeista, myös paljon hyödyllistä taustatietoa untuva-asioista. Minun puoleltani tuli lähinnä teoriaa, sillä en ole mitenkään perehtynyt untuviin tai teknisiin ulkoiluvaatteisiin.


 Petri ja valikoima kevytuntuvatakkeja paremmasta (ja kalliimmasta) päästä.

Eettinen aspekti liittyy tietenkin lintuihin, joilta untuvat saadaan. Ehdottoman kamalaa eläinrääkkäystä on untuvien nyppiminen eläviltä linnuilta, se on kuin tukan kiskomista ihmisen päästä juurineen (muistaakseni vuonna 2009 tuli aiheesta karmea TV-dokumentti). Miksi eläviltä linnuilta sitten vaivaudutaan nyhtämään verisesti untuvat? Koska sitten ne ehtivät elinikänään kasvattaa vielä toiset ja kolmannetkin, jotka siten riivitään yhtä kivuliaasti. Eläinrääkkäyksen välttämiseksi untuva pitäisi nyhtää teurastetuilta eläimiltä. Puhtaasti luonnonvarojen kannalta on toki säästeliäämpää käyttää samaa eläintä useamman untuvasadon kasvattamiseen, mutta mahdollisesti säästettyjä ekopisteitä pitää verrata eläinten kärsimykseen.

Jos aikoo ostaa untuvatakin, pitää perehtyä huolellisesti valmistajan untuvapolitiikkaan. Jos mitään ei luvata, voi olla varsin varma että untuvat on nyhdetty elävistä linnuista. Jos lupaukset ovat tasoa "pyrimme selvittämään, että alihankkijamme lupaavat olla käyttämättä epäeettisesti hankittua untuvaa" niin siinä on liian monta ehkää ja muttaa ja perustelematonta toivetta asian varmistumiseksi. Vasta sitten kun valmistaja kertoo nimenomaisesti käyttävänsä vain sellaista untuvaa joka tulee heidän omilta tai sopimuskasvattajilta, voi olla suht turvallisin mielin. Sittenkin vielä ahdistelisin valmistajaa lisätietopyynnöillä, jos olisin itse untiskkaa hankkimassa.

Petriltä opin, että halvemmisa untuvatakeissa käytetään hätäisesti pestyä untuvaa, joka ei pysy niin pitkään hyvänä kuin perusteellisesti oikealla prosessilla puhdistettu untuva. Ja haiskahtaa jo uutena epämiellyttävälle. Kaksinkertainen kurjuus: rääkkäyksellä saatu untuva käytetään luultavasti huonolaatuisempiin tuotteisiin, jolloin eläimen tuska menee ihan erityisesti hukkaan. Yle ei voi mitään merkkiä mainita tai mainostaa, mutta minäpä voin välittää Petriltä kuulemani asian – Joutsen-firmalla on kuulemma yksi maailman parhaista jos ei jopa paras untuvien pesuprosessi. Se vaatii paljon energiaa, mutta jos tulos johtaa superpitkään kestävään takkiin, niin se on varmasti sen arvoista. Kuulemma myös untuva itsessään ei ole allergisoiva, vaan lintujen hilse, joka hyvässä pesuprosessissa saadaan kokonaan pois. Halvoissa untuvatakeissa on myös luultavasti enimmäkseen höyhentä ja vain vähän untuvaa, jolloin se ei lämmitä niin hyvin kuin pääasiassa untuvaa sisältävät takit.

Tiina Lundberg, Petri Pakkanen ja minä

Luksuksimmat untuvat kerätään villihaahkojen pesistä, mutta ne ovat sitten vallan tavattoman kalliita. Haltilla oli kierrätetyllä untuvalla täytetty takki. Sen lämpöominaisuudet eivät ole aivan yhtä hyvät kuin uuden untuvan, mutta jos takkia aikoo käyttää vähän kaupungilla käyskentelyyn kahvilakäyntien lomassa, niin naparetkeilykelpoinen vaate ampuisi yli maalin.

Untuvan herkkyyttä kosteudelle voi parilla tavalla vähentää. Ensimmäinen on antaa untuvantuottajalintujen uiskennella, joka kuulostaa lisäksi hyvin eläinystävällisltä, kun kyse kuitenkin on vesilinnuista. Toinen on spreijata untuvat suojasuihkeella, mutta asiasta enempää tietämättä suhtaudun epäluuloisesti tämäntyyppiseen kemikaaliin. Usein vettähylkivyyskemikaalit ovat karmeita myrkkyjä. Ja nyt oli kehitetty untuvan ja tekokuitutäytteen spesiaali yhdistelmä, joka hylkii vettä (toistaiseksi vain Tierra-merkillä, ja hiottavan hinnakas, mutta niin ovat kaikki hyvät untuvatuotteet).

Untuvatakkia pitää osata pestä ja säilyttää oikein tai se tärvääntyy. Petri suositteli pesulapesetystä vanhassa ja hyväksi tunetussa pesulassa (untuvan pesemisessä ja ennenkaikkea kuivaamisessa on ihan omat niksinsä, joita ei edes kaikissa pesuloissa hallita, saati sitten kotona pystytä toteuttamaan). Kesän ajaksi kannattaa laittaa takki esim. tyynyliinassa tai muussa hengittävässä pölysuojassa sängyn alle tai muuhun suht tasalämpöiseen kuivaan paikkaan, jotta untuvat eivät ala kostuneina mätiä. Ei saa runnoa liian pieneen pakettiin (mm. ei siihen pussiin joka untsikan mukana tulee!), eikä riiputtaa pitkiä aikoja naulakossa etteivät untuvat painu untuvataskujen pohjalle. Kymmenen vuotta on realistinen ikä kunnon untuvatakille, jos sitä vain hoitaa hyvin.

Se, että untuva on uusiintuva ja sellaisenaan tietyltä kannalta tekokuitua ekologisempi täyte, on jotakuinkin samantekevää. Takkien kankaat ovat joka tapauksessa tekokuitua, eikä monikaan varmaan rupea kaivelemaan untuvia loppuunsa käytetyn takin sisuksista kompostiin (kerro, jos olen väärässä!). Oleellisempaa on se, että kerran hankittua takkia kanssa käyttää eikä joudu heti seuraavana syksynä hankkimaan uutta. Jos ostelee paljon ja varsinkin sellaista joka ei kestä seuraavalle käyttäjälle käyttökelpoisena, on ihan se ja sama onko joku täyte pikkiriikkisen ekologisempaa kuin joku muu.


 
Lopputulemana sanoisin, että jos aikoo ostaa untuvatakin, niin ostaa sitten mahdollisimman kalliin, ja investoi hankintaan rahan lisäksi myös aikaa. Sen pitäisi olla harkittu pitkän tähtäimen suunnitelmaan kuuluva ostos, joka toteutetaan vasta perusteellisen tuotten ominaisuuksien ja omien tarpeiden tutkimustyön jälkeen, ei päähänpisto. Jos ei ole rahaa eikä aikaa, niin ostaa sitten kierrätetyn tai tekokuitutäytteisen (mielummin ensinmainitun). Mikään, mikä tulee eläimestä, ei voi olla hirmuisen halpaa ja silti eettistä. Ja kun ostaa ulkoilutyyppisen takin, niin ostaa sellaisen jolla on oikeasti hyvät tekniset ominaisuudet, alan kaupasta ja myyjältä joka osaa todella avata mikä takissa tekee siitä hyvän hankinnan. Eräilytyyli ei kuulu minun kaupunkipukeutumiseeni, joten tästä ei ole juuri minulle iloa, mutta eräily- partio- ym. kaupoissa henkilökunta oikeasti tietää tuotteista joita myy, ja se on arvokas hyöty ostajalle. Oikein nautin, kun sai olla sellaisen myyjän asiakkaana, joka osaa vertailla eri tuotteiden faktisia ominaisuuksia laajasti, tietää taustoja ja antaa hyödyllisiä vinkkejä kuinka hankinnastaan saa parhaan hyödyn.

10 kommenttia:

  1. Olipas mahtava tietopaketti! Saanko linkittää Viikon vinkkeihin sunnuntaina?

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä informaatiosta. Todella tärkeää tietoa.
    En tiedä nukkuuko kukaan enää untuvapeiton alla, mutta lapsena minä nukuin ulkomailla Seefeldissä ja olipa kuuma, mutta ihana ja paksu peitto.
    Sittemmin olen höpsähtänyt ostamaan halvemmanlaatuisen untuvatakin ja voi hirvitys - nykyään takkini näyttää "vuotavan" untuvia (höyheniä, mitä lie, halpa kun oli) ja näytän lähinnä sulkasatoiselta tipulta. Oi voi!

    t. Pitsitäti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin mielenkiintoisen nettisivun, jolla myytiin islannista pesistä kerättyjen villihaahkojen untuvista tehtyjä untuvapeittoja. Niiden hintoja ei ollut esillä, mutta mahdolliselle ostajalle painotettiin että haahkanuntuvapeitot ovat harvinaisempia kuin Rolls Roycet ja hinta sen mukainen!

      Opin Petriltä, että karkailevat täytteet ovat nimenomaan sulkia, sillä untuvassa ei ole terävää keskiruotia, joka puskee läpi kankaasta. Ne karkaavat ovat siis höyheniä, jotka pitävät huonommin lämpöä ja liiskaantuvat toisin kuin untuvat.

      Poista
  3. "Puhtaasti luonnonvarojen kannalta on toki säästeliäämpää käyttää samaa eläintä useamman untuvasadon kasvattamiseen, mutta mahdollisesti säästettyjä ekopisteitä pitää verrata eläinten kärsimykseen. "

    Mutta hetkinen, miten niin? Eikö voisi ajatella, että yksi eläin, joka elää esim. kuusi vuotta, kuluttaisi "luonnonvaroja" yhtä paljon kuin kaksi eläintä, jotka elävät kukin kolme vuotta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimen kasvattaminen poikasesta siihen asti, että siitä saa nypittyä untuvat aiheuttaa jokatapauksessa tietyn "pohjakulun", joten yksi eläin ja kolme satoa on tehokkaampi kuin kolme eläintä ja kolme satoa (ainakin oman järkeilyni pohjalta, joka ei perustu syvälliseen tietoo vesilintujen kasvattamisesta). Eikä untuvateollisuus vaivautuisi nypittämään rimpuilevista elävistä eläimistä untuvia, jos ne aivan samalla vaivalla saisi raadoistakin.

      Mutta joka tapauksessa siis säästäkäämme elävät linnut tältä kärismykseltä, oli niin tai näin!

      Poista
  4. RINNA! Olen viimeaikoina ollut vähän eipäs-juupas kun Joutsenella sattuu olemaan eräs ihan huipputäydellinen untsikka myynnissä, MUTTA. Mietityttää tämä untuvakysymys ja olin aikeissa kirjoittaa aiheesta, mutta vielä ei ole ollut aikaa kerätä tarpeeksi tietoa. Tämä tuli siis kreivin aikaan! Jos olet löytänyt jotain superlähteitä, niin linkittäisitkö?
    *Great Minds Think Alike*

    http://thewildethings.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee :D ! Mitään yksittäistä superlähdettä ei ole tarjota, valitettavasti. Joka valmistajalta pitää kysyä erikseen. Sen lisäksi että elävältä nyppiminen on nounou, myös pakkosyötettyjen (hanhenmaksa) eläinten käyttäminen on kyseenalaista. Joutsenella ainakin saamani tiedon perusteella on laatutakit, että ei mene eläintuote hukkaan jos heiltä ostaa!

      Poista
  5. Kaivelin juuri eilen talvitakit esiin - mukana 11 vuotta sitten ostettu, paljon pidetty Joutsenen untsikka. Yhä erinomaisessa kunnossa, vaikka on sekä pesetetty pesulassa että pyöritetty välillä omassa koneessa ja kuivurissa.

    Ainoa ongelma on se, että vaaleahkon värin takia kankaassa näkyy pari jälkeä vuosien mittaan tulleista tahroista. Jos nyt olisin ostamassa uutta, monen vuoden käyttöön tarkoitettua untsikkaa niin valitsisin aika tumman värin. Mutta eiköhän tuolla mieluisalla vanhalla pärjää vielä toiset kymmenen vuotta, sillä kukaan muu tuskin tahrojen haamuja edes huomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla todistajanlausuntoja kunnon untsikan kestosta! Vinkki tahrat piilottavasta väristä on hyvä, vuosikymmenessä voi takki kohdata yhtä sun toista josta jää jälkiä.

      Poista