lauantai 17. lokakuuta 2015

Minä ja kierrätyskeskus

 Kaikkien pitäisi päästä näkemään jättikierrätyskeskuksen valtavat lajittelu- ja säilytyshallit. 
Tässä vain pieni nurkka.

Kulunut viikko on mennyt Kierrätyskeskuksen yhteisprojektia valmistellessa. Pidän Kierrätyskeskuksen 25-vuotisjuhlaviikolla työpajan, jossa opetellaan tunnistamaan laatuvaaate (Itäkeskuksen kiertsissä, ja paja ehti jo mennä täyteen ennenkuin ehdin edes mainostaa sitä!). Torstaina olen mukana paneelissa, jossa mietitään tekstiilin tulevaisuutta (ja jonkilainen dramaattinen Kelvottoman rievun hautajaissaatto kuuluu juttuun myös).
Lisäksi teen Nihtisillan myymälään opettavaisen laatuvaatteen tunnistuspisteen. Sitä varten olen kaivellut vaatelaareja ja metsästänyt hyvälaatuisia vaatteita opetuskäyttöön. Se on opettavaista puuhaa, saa hyvän kuvan vaatteiden laajasta kirjosta.

Saa kuvan siitäkin, mitä ihmiset tunkevat kierrätykseen! Monikaan ei ilmeisesti käsitä, että ensinnäkin vaatteita käsittelevät ihmiset, joita voisi hieman sääliä. "Huippua" edusti juhlamekko, jonka helma oli kuivuneen oksennuksen koristama. Onpa kiva, kun sekin laarista osuu paljaaseen käteen. Mitähän lahjoittaja on miettinyt... myös täysin keltaisiksi pinttyneet haarat ja kainalot ovat paitsi epämiellyttävät, myös vievät vaatteen suoraan energiajätteen pönttöön. Kuka hitto kuvittelee, että joku ostaisi tai edes huolisi haaroista tahraiset housut? Yöök yök yök yök. Sellainen on roska, ja sen voi ihan itse laittaa roskikseen.
Toisekseen että kierrätyskeskuksessa ei ole mahdollista pestä vaatteita, lahjoitusvaatteet pitäisi  pestä kotona itse ennenkuin lahjoittaa! Tahrat, jotka lähtevät rapsuttamalla pois, koitetaan rapsuttaa, mutta muuten tahra vie vaatteen ilmaislaariin enkä tiedä moniko sieltäkään tuhruvaatteen poimii mukaansa. Kai suurimmalla osalla ihmisistä on pesukone käytössä?
(Tämä kokemus on saanut minua pohtimaan omiakin lahjoituksiani, ensi kerralla raakkaan varmaan kierrätystekstiilit ankarammalla kädellä).

Sellainenkin ihme tapahtui, että näin käsinnyplättyä pitsiä enkä ostanut! 

Olen muuten huomannut, että mitä enemmän mietin hankintoja etukäteen, sitä epätodennäköisemmin ostan ne käytettyinä. Haluaisin mielelläni ostaa vaatteet käytettynä, mutta en jaksa kirppareilla ravaamista ja tuhansien nyppyriepujen koluamista. En halua "jotain hauskaa", vaan jonkun tietyn tarpeisiini sopivan vaatteen, mahdollisimman hyvälaatuisena. Kun menen esim. viimeitäedellisessä postauksessa kehumaani Knitworksiin, on jo selvää että mikä vaatteiden tyyli sekä laatutaso on, kun taas kirppiksillä on kaikki sekaisin – jos vaikka yläosat tms onkin järjestetty omaksi osastokseen, niin siellä ovat kehnoimmat töräykset laatutuotteiden kanssa sekaisin, ja tyylillisesti ihan kaikenlaista mitä sattuu. Netistä voisi ostaa tietty käytettynä hyvin selkeästi määriteltyjen kriteerien mukaan, mutta en halua kuin hätätapauksessa ostaa vaatetta koskematta sitä.

Turkishattuasetelma 

Kunpa joku perustaisi naistenvaatteille samantapaisen kaupan kuin lastenvaatteille on Kruunukirppu! Sieltä ostaminen on yhtä helppoa kuin uusien vaatteiden kaupasta ostaminen. Tiedän vaikkapa, että lapselle tarvitsee kevyet ulkoiluhousut. Menen Kruunukirppuun, etsin pöntön "Housut tytöt 104-110 cm", otan sieltä mielestäni parhaan näköiset ja homma on hoidettu. Joku on lajitellut vaatteet järkevästi, tarkastanut että ne ovat laadukkaita, ja itse en joudu näkemään yhtään mitään vaivaa.

Beyond Retrossa on tarjolla oleva tavara järjestetty selkeästi ja myyjät tietävät mitä myyvät, mutta ihansimppeliä perusvaatetusta ei ole tarjolla. WST:n puoti Isossa omenassa on testaamatta, kukaties se olisi juuri tälläinen toividen kierrätysvaateputiikki?

6 kommenttia:

  1. Voi, kierrätyskeskusprojektisi kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä! Samaa mieltä siitä, että tekisi jokaisella hyvää kurkkia kierrätyspaikkojen takahuoneisiin. Nimim. melkein sain sydärin joskus menneinä vuosina, kun pääsin kurkistamaan New Yorkissa paikallisen pelastusarmeijan takavarastoon.)

    Komppaan myös tuota, kuinka turhauttavaa kirppiksiltä on etsiä jotain tiettyä. Ei siinä muuten mitään, mä etsiskelen ja pengonkin ihan mielläni, mutta niin järjettömän suuri osa niin itsepalvelukirppisten kuin UFFien ja Fidojen valikoimasta on vain ihan hirveän huonolaatuista rytkyä. Meinaa usko mennä, kun rekki toisensa jälkeen pläräät likaisia, huonokuntoisia ja surkeasti valmistettuja vaatteita. Pesemättömiä vaatteita näkyy itsepalvelukirppiksilläkin minusta entistä enemmän - juuri männäviikolla iskin käteni Kaivarin kanuunassa 35 euroa maksavaan täysin tahraiseen ja nyppyyntyneeseen designer-vaatteeseen. Kuka ihme sellaisen ostaa, kysynpä vain. (Olen ollut huomaavinani, että aika usein ne likaisimmat vaatteet ovat juurikin jotain silkkimekkoja tai aroista materiaaleista valmistettuja nättejä ja periaatteessa laadukkaita vaatteita, joita ihmiset eivät ole osanneet/jaksaneet huoltaa. Surullista! Riskillä tietysti voisi likaisia, mutta muuten hyviä vaatteita ostaa, mutta kyllä harmittaisi laittaa useampi kymppi vaatteeseen, josta tahrat eivät lähdekään irti tms.)

    Itse syyllistyn kirppareilla joskus vieläkin siihen "jotain ihan kivaa"-ostamiseen, mikä ehkä ainakin osittain johtuu juuri jonkun tietyn löytämisen hankaluudesta. Etsii korkeavyötäröisiä farkkuja --> löytää korkeavyötäröiset villakangashousut --> no ostan nämä, koska korkea vyötärö on edes vähän sinnepäin. Ei mitään järkeä! Onneksi virheistä oppii, ja nykyisin pidän tiukempaa seulaa siitä, mitä ostan. (Ainakaan en enää osta mitään sellaista, mikä ei kuulu omaan tyyliin, mikä on ns. jonkun toisen ihmisen vaate.)

    Oho tulipa pitkä ja rönsyilevä kommentti - no, nää on näitä meikäläisen lempiaiheita... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaivarin kanuunassa on kyllä kaiksita kirppiksistä humoristisimmin hinnoiteltuja vaatteita - tulkintani on, että varakas kansanosa, joka siellä ilmeisesti ensi kertaa kokeilee kirppismyyntiä, ei oikein osaa hahmottaa vaatteen arvon laskua. Vaikka neule olisi maksanut kaksisataa uutena, ei se tarkoita että kukaan haluaisi maksaa siitä viittäkymppiä nyt kun se on kulahtanut, reikäinen ja tuhruinen...

      Minulle ei enää tule impulssia ostaa kirppikseltä "jotain", vaikka ennen olin varsinainen kirppishai. Nykyään on niin kirkkaasti ja selkeästi mielessä faktinen ja todellinen ilo, jota jostain tuotteesta mahd. tulee saamaan verrattuna siihen haittaan, tilanvientiin ja vaivannäköön, jota se aiheuttaa (paitsi pitsit...). Mutta hyvänä puolena on se, että jos löydän jotain mille oikeasti on tarve ja hyöty, ostan sen juurikaan hintaa miettimättä.

      Pitkät kommentit ovat ihania <3

      Poista
  2. Nyt harmittaa, että työpajasi on jo täynnä - olisin meinaan ehdottomasti halunnut tulla kuuntelemaan ja oppimaan! Olisiko mitenkään mahdollista, että työpajasi videoitaisiin? Tai sitten ehkä saada siitä blogipostauksen muotoinen valistuspläjäys? Pretty please? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän visioinut www.mmmadethis.com -blogin Marian kanssa että voisimme tehdä yhdessä vaatelaatuvideon – lisäksi alustavat neuvottelut ovat käynnissä että pitäisin Kierrätyskeskuksen tiloissa lisää työpajoja. Niistä tulisi kyllä maksullisia, mtta ei toivottavasti kovin kalliita.

      Poista
  3. WST:n kauppa on todella jees! Mutta en tiedä, ei sieltäkään tietenkään välttämättä löydy sitä oikeaa, jos on päättänyt haluavansa vaikka juuri mustan silkkikauluspaidan, jossa tietynlaiset kaulukset. WST kuitenkin kuvaa tuotteitaan ahkerasti nettikauppaansa, jota kannattaa seurata. Jos näkee jotain mieluista voi sen ostaa ja palauttaa, tai varmaan varatakin Iso Omenan kaupasta ja käydä sovittamassa. WST:n tiimi on ainakin omien kokemuksieni perusteella ollut todella yhteistyöhaluinen ja tullut todella paljon vastaan. Aina kannattaa siis kysyä!

    http://thewildethings.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kokemuksesta, hyvä kuulla! WST:n joku ihminen, jonka nimeä en nyt muista, teki minuun hyvän vaikutuksen Sitran tekstiilin kiertotalousseminaarissa, mutta en ole vielä päässyt testaamaan heidän kauppaansa. Joku päivä, kun jotain seuraavan kerran tarvitsen...

      Poista