Oman mukavuusalueen ulkopuolella: teen Huili-lehteen juttua farkuista, taannoisen mekkovertailun hengessä – mutta tämä vaatii paljon enemmän perehtymistä, koska en käytä itse farkkuja. Tästä syystä koko denimmaailma on minulle vähän mystinen. Opiskeluihin kuului denimkurssi, mutta siitä ei valitettavasti jäänyt paljoa päähäni (varmasti siksi, että luulin ettei farkkusuunnittelu kuulu minun elämääni. No niin! Tulipa todistetuksi, että kaikilla kursseilla kandee olla aktiivinen, koska ikinä ei tiedä mihin päätyy ja mitä tietoa tulee tarvitsemaan).
Olen haastatellut Beamhillin farkkumyyjää, varmistellut vielä tietojani parilta farkkuspesialistilta, käynyt showroomeissa ja hiplannut läpi kolme rekillistä farkkuja UFFilla saadakseni tuntuman eripaksuisiin denimeihin. Ja kas! Farkkusnobiksihan minä tässä kohta muutun. Tottakai olen nyt aivan intona japanilaisesta, vanhoilla kapeilla kutomakoneilla valmistetusta perinnedenimistä, joka on värjätty aidolla kasvi-indigolla, on jäykkää kuin pelti, lahkeen käänteestä pilkottaa sivusauman hulpio, ja jota ei ensimmäiseen pariin vuoteen saa pestä ja joka on vasta about kymmenen vuoden päästä haalistunut ja asettunut ihanteelliseksi, mutta joka jää vielä lapsenlapsillekin perittäväksi. Olen alkanut tsekkailla lahkeensaumojen kiertoa ihmisten jaloissa. Sekä sitä, ovatko polvitaipeen kulumat itse hankitut vai tehtaassa haalistetut (joka paljastuu ainakin silloin, kun ne käyttäjän mittojen takia osuvat johonkin aivan muualle kuin polvitaipeeseen).
Denimfiilistely kaikkine nippelitietoineen ja materiaalinörttäyksineen on lähinnä miestenpuolen hommaa, naisille on pääasiassa tarjolla enemmän tai vieläkin enemmän joustavakankaisia farkkuja, jotka monessa tapauksessa lähenevät leggingsejä tai jotain hiihtohousuja venyvyydeltään. Pieni jousto voi olla ihan paikallaankin, se voi jopa parantaa farkkujen kestävyyttä kun kangas pääsee hyvin liikkumaan, mutta naistenfarkuissa on tällä hetkellä vallalla hyvin ohut, superjoustava kangas, joka oikeastaan ei enää muistuta denimiä.
------
Jos joku tätä lukeva tietää missä voisi teettä Martindale-testejä *edullisesti* niin pyydän infoamaan! Vaatelaatukirjaa varten teetin niitä Salon ammattiopiston opiskelijalla, mutta hän on jo valmistunut ja en tunnu saavan sinne yhteyttä.
Tätä odotan mielenkiinnolla, mullahan on farkut jalassa 80% ajasta. Oma kokemus on sama, ennen pillifarkkuja kangas kesti paljon pidempään, siis lähes kymmenen vuotta jatkuvaa käyttöä ennen kuin polvet kului puhki. Huonoimmin kesti vaaleat (siis kivipestyt?) pillifarkut, jotka olivat tosi joustavat. Istuivat kyllä hyvin, mutta polvien kohdalta kangas kerta kaikkiaan oheni ja oheni kunnes eräänä aamuna varvas meni siitä läpi.
VastaaPoistaOlen tosin miettinyt, miten paljon malli vaikuttaa kestävyyteen myös. Väljempi, sellainen perinteinen boot cut esimerkiksi ei joudu jatkuvaan kiristykseen ja venytykseen, toisin kuin ihoa nuoleva malli. Niissä leveämmissä rispaantui lahkeet ennemmin tai myöhemmin, näissä tiukoissa taas puhkeaa polvet.
Pillifarkut on pakko tehdä ohuemmasta kankaasta kuin väljemmin istuvat, ja mitä ohuempi kangas, sen huonommin se kestää kulutusta (kun siis kyse on samasta materiaalista, siis puuvilla). Mutta en tiedä heikentääkö runsas elastaani lisäksi jollain muulla tavalla kangasta. Kivipesu ja kaikki haalistukset ovat aika kuluttavia, tosin kuulin juuri uudesta laser-kulutuksesta, joka hajottaa vain värimolekyylin mutta ei tuhoa kuitua muuten, toisin kuin kivipesu, hiekkapuhallus, ties mitkä hinkkaukset ja jossain määrin myös enstyymipesut.
PoistaPaksussa denimissä eniten kuluvat pysyvästi samalla taitteella olevat kohdat tai sellaiset jotka hieroutuvat johonkin kovaan (just lahkeensuut).
Kun mietit niitten polvireikäisten farkkujen kohtaloa, niin en voi kuin ihmetellä että toiset ostavat kovalla rahalla valmiiksi rei'itetyt farkut, eikö itse kulutetu olisi vielä hienompi juttu? Tämä on sellainen farkkuestetiikan osa-alue josta en ole vielä oikein saanut kiinni.
Mun täytyy täsmentää, että en ikinä osta valmiiksi hajotettuja farkkuja. En vaan tajua niitä. Tosin tyylini ei ole niin rock, että haluaisin sellaisissa muutenkaan kulkea. Mutta noin yleisesti en käsitä vaatteita, jotka eivät ole funktionaalisia: siis just noita valmiiksi rikkinäisiä, tai nilkkureita joista varpaat näkyy, tai talvella pidettäviä sortseja. Olen selvästi muodin suhteen tosi rajoittunut.
PoistaMä myyn työssäni kaikista eniten juurikin niitä "farkkuja", joissa on niin paljon elastaania, etteivät ne farkkuja juuri enää muistutakaan. Ne ovat ihan todella suosittuja, koska ovat niin mukavat jalassa. Mielenkiintoista on minusta se, että kuluttajat näyttävät tyytyvän ihan tyynesti kohtaloonsa, jossa elastaanifarkkupöksyt kestävät ahkeraa käyttöä vain pari vuotta, eikä yhtään enempää. Ohut kangas kuluu hetkessä puhki reisien kohdalta ja elastaanikin löystyy joka pesussa, vaikkei käyttäisi huuhteluainettakaan. Eipä niitä voi kyllä kovin fiksuiksi housuiksi sanoa, vaikka olisivat sitten kuinka mukavat päällä. Porukalla ei vain riitä kärsivällisyys käyttää kunnon farkkua niin kauan, että se pehmenisi käytössä. Tavallaan kyllä ymmärrän, koska elämme instant-maailmassa, mutta samalla mietin, että jos mukavuus on a ja o, niin miksei tyypit sitten osta joitain muita mukavia housuja, jotka kestäisivät käyttöäkin vähän enemmän...
VastaaPoistaYleishuomiona muuten, että sun viime aikojen postaukset on olleet ihan tosi hyviä ja mielenkiintoisia! Oon saanut niistä paljon ajateltavaa, joten kiitos kun kirjoitat! :)
Tanakoita 14 oz Edwineitä hiplatessa käsitän kyllä, että sellaisten sisäänajaminen ei kaikkia kiinnosta. Minulla varmaan olisi sisäreidet vereslihalla päivän käyskentelyn jälkeen... mutta juuri tuo: jos haluaa mukavaa, miksi ei valita vaatetta, joka on lähtökohtaiseti "normaalissa" olomuodossaan mukava, ja lisäksi kestävä? Oh well, hameihminen ei vaan aina ymmärrä.
PoistaKiitos ilahduttavasta kommentista! Toivottavasti saan lukea heränneitä ajatuksiasi blogistasi!
Näin punkerona voin omalta kohdaltani kertoa, että vain leggingsit tuntuvat mukavilta päällä koko ajan. En kuitenkaan missään tapauksessa pue sellaisia töihin tai muuten ihmisten ilmoille.
PoistaLisäksi kärsin nikkeliallergiasta, joten olen useamman vuoden suosinut kuminauhavyötäröisiä 'jeggingsejä,' koska en enää jaksa ommella kangaspalaa housunnappien taakse. Valefarkut riittävät minulle mainiosti, kunhan niitä vain saisi jostain ilman mitään kulutuspesua.
Mitä tulee oikeisiin farkkuihin, en ymmärrä tätä höpinää ettei niitä saisi pestä. Mitä järkeä ostaa vaate, jota ei voi pestä huoletta? Joskus 70-80 -luvun alussa kukaan ei hiiskahtanut ettei farkkuja saisi pestä ja hyvin ne kestivät meidän lasten ja teinien käytössä.
Farkkujen pesukielto liittyy tavoiteltuun tietyntyyppiseen värin haalistumiseen, ei varsinaisesti kankaan kestoon. Mitä kauemmin ensimmäistä pesua malttaa odottaa, sitä tyylikkäämmin indigo kuluu (tai näin minulle on kerrottu).
PoistaItsehän en siis käytä housuja kuin perunapellolla, sillä ne ovat lähes aina mielestäni epämukavia.
Onko kaikissa farkunnapeissa nikkeliä? Olisi varsin fiksua jos joku valmistaja keksisi suojata napin nurjan puolen kangaspalalla ihan oma-alotteisesti.
Hei niistä Varustelekan oman malliston farkuista olis tosi kiva saada jotain arviota! Onko ne oikeesti parempia kuin tusinafarkut....?
VastaaPoistaOlen ollut Varustelekaan yhteydessä, pitäisi saada sieltä testikappale!
PoistaMulla on nyt jalassa Suomessa tehdyt farkut merkkiä Very nice ja on ihan mukavat. Valmistaja M.A.S.I. company, joka ompelle muitakin merkkejä. Viimeisin ostos on pari-kolme vuotta vanha, joten en ole varma onko yritys edelleen toiminnassa. Suosin mielelläni suomalaista.
VastaaPoistaNiistä kulutuksista yms. Olen kuvitellut, että kyse on katu-uskottavuudesta ja cuuliudesta ainakin edelläkävijöillä. Että vaikutelma on sellainen, että pärjään elämässä ja olen selvinnyt tiukoista olosuhteista. Olen mielenkiintoinen ja minulle ei ryppyillä. Eräänlaista tarkasti valittua köyhyyden jäljittelyä, joka kuitenkin maksaa ja kaikki sen tietää, mikä merkki on kallein. Kaksoisviestintää? Kirjoittaessani tässä mietin, että taidan olla tosikko, kun tällaisia kirjoittelen, kun tämänkin tietää kaikki :-)
M.A.S.I on edelleen olemassa, tosin farkkujen ompelu on siirtynyt Suomesta Viroon. leikkaus ja farkkujen pesut tehdään Suomessa.
PoistaTuo pointti reikäisiksi kulutettujen farkkujen viestistä "olen selvinnyt tiukoista olosuhteista" on hyvä! Seikkailija, selviytyjä on varmastikin niissä ideana. Joskus 70-luvulla, kun valmiiksi kulutettuja farkkuja ensi kerran myytiin, ajatus oli varmaankin "olen niin henkistynyt/rock, että risatkin vaatteet kelpaavat", mutta liekö tämä ajatus enää ajankohtainen.
Oikeassa käytössä farkuista kuluvat puhki (ainakin naisilla) haarat, eivät etureidet, ja haarailmastoidut housut eivät sovi kovin moneen menoon.
T. Toinen tosikko
PoistaPaitsi että mulla kuluu aina puhki polvet ja joskus harvoin myös takaa siitä istumisluun kohdalta. Terävät kulmat ja jalat ripustettu etäälle toisistaan...? :D :D :D
PoistaPolvien reikiintyminen käy järkeen myös, jos yhtään kyykkii tai pyöräilee niin siihenhän suurin rasitus osuu. Olen täällä reisussa vahdannut farkkuja ja tosi paljon on nuorisolla sellaisia jossa on ikäänkuin neliskanttisia reikiä leikattu polviin.
PoistaMulla farkuista kuluu aina puhki haarat ensimmäisenä ja ainoana. Yleensä ne saa korjattua kerran, ja käyttöaikaa hieman lisää. Käytän farkkuja suunnilleen muutamana iltana viikossa ja käyttöikä jatkettuna korjauksella ehkä kolme vuotta. Mies käyttää niitä kesäajan ulkopuolella päivittäin ja pyöräilee paljon ja sillä haarat kuluu puhki parissa kuukaudessa. Jos ei pyöräile niin vähän hitaammin. Puolison farkut on myös yleensä paljon tanakampia kuin mun, mutta hajoaminen silti tota vauhtia. Että kertokaa miten ihmeessä farkkujen aktiivikäyttäjä voisi yltää mihinkään vuoden tai vuosien käyttöikään. Tai mun satunnaiskäyttö vuosikymmeniin. Mitkä farkut pitäisi ostaa? Vai onko meillä liian tukevat reisilihakset ja siten toivoton farkkukroppa? :D
PoistaMitä paksumpi denim, sitä paremmin se kestää hankausta – vuosia kestävät farkut ovat niin tanakkaa tavaraa, että ne uutena melkein seisovat itsekseen pystyssä. Eivätkä ole siis kovin mukavat käyttää ensialkuun.
PoistaJos oikeasti haluaa farkut jotka kestävät, kannattaa vilkaista tätä merkkiä: https://swrve.us/products/cordura-skinny-fit-jeans
Oi, farkkujuttua odotellessa! Olen sellainen farkkutyyppi että on tullut vähän testailtua eri merkkejä.
VastaaPoistaViimeisimmät farkut on olleet Nudieita, ovat kestäneet varsin hyvin ja tykkään siitä että niillä on ainakin joissakin maissa korjaus- ja kierrätyspalvelua. Mut uskaltaisin väittää, että Levikset on kyllä kestäneet mulla parhaiten, siis vuosia. (En harrasta sellaisia, missä on enemmän kuin pari prossaa elastaania.) Mielenkiinnolla odotan sun testien tuloksia!
Nudien korjauspalvelu ja muutenkin vakuuttava ympäristönäkökulma tekee hyvän vaikutelman. Niin ja mieheni käyttää nudieita, pökät ovt myös hyvännäköisiä.
PoistaLeviksen laatu on ilmeisesti vuosien aikana vaihdellut, uffilla tuli vastaan pari ihmeellisellä tavalla kulahtanut Levistä, mutta toisaalta myös olen kuullut että ovat hvin kestävät. Niillä on kai ollut josssain välissä huono kausi ja sitten taas petrattu.
Farkkukankaiden kanssa lienee sama kuin muiden - viimeistelyaineet, joita käytetään/saa käyttää muuttuvat kaiken aikaa ja tämänhetkinen 'jousto'elämä edellyttää myös joustoa farkkuihin.
VastaaPoistaOlen hypistellyt usein sellaisia unelmalta tuntuvia kangaslaatuja, joista toivoisin jonkun meidänkin markkinoille housuja valmistavan.
Ymmärrän kyllä erinomaisen hyvin sen että ihmiset haluavat käyttää päällä lähes huomaamattomilta tuntuvia vaatteita, nyt kun sellaisia osataan kiitos elastaanin ym. tehdä. Mutta miksi ihmeessä niiden pitää näyttää samalta kuin kullankaivajien housut 1800-luvun Yukonissa, kun niillä ei muuten ole mitään tekemistä esikuviensa kanssa? Joku tässä farkkumystiikassa vain menee minun käsityskykyni ulkopuolelle.
PoistaFarkkujen pesut ja muut viimeistykset ovat suuren kehitystyön kohteena, ja ihan aiheesta Kivipesu, valkaisut jne ovat aika ympäristövahingollisia, hiekkapuhallus myös terveydelle vaarallinen jos ilmastointi ei ole aivan huippuluokkaa.
Ai että, en malttaisi odottaa juttua! Taas yhdet farkut hankautui viime viikolla sisäreisistä/haarovälistä rikki, johon suhteellisen ahkera arkipyöräily saattaa toki olla osasyyllinen. Mä taidan olla siitä harvinainen tämän blogin lukija, että käytännön tasolla panostan pukeutumiseen aika lailla minimimäärän ja elän farkuissa ja t-paidoissa. Mutta koska vaatteiden ostaminen on tylsää puuhaa, olisi kiva, että ne olisivat sitten laadukkaita/eettisiä jne, jotta ei tarvitsisi kovin usein ostaa uusia :P
VastaaPoista(Ja toki aikoinaan minut on tänne blogiin löytänyt sisäinen pitsifanini, joka pääsee esiin lähinnä pöytäliinoja virkatessa.)
Pitsifaneille minun pitäisikin saada aikaiseksi kirjoittaa juttu sveitsiläisestä pitsi- ja tekstiilimuseosta, jossa kävin.
Poistapyöräily on ilmeissesti erittäin ankara farkkujen vihollinen. Pyöräilijöille valmistetaan omia erityisfarkkuja, joissa heijastinnauhojen lisäksi erikoisominaisuutena on vahvistetut haarukset. Tietty voi itsekin ommella jonkinlaisen suojapalan housunhaarojen sisäpuolelle, jos jaksaa.