sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Viedäkö H&M-kierrätyspönttöön vaiko ei?



Kommentoin jo Hyvän mielen vaatekaapin fb-sivulla pikaiseltaan WWF:n ja H&M:n yhteistä vaatekeräystä: "Miksi H&M on perustanut kierrätysviikkonsa juuri sille viikolle, kun muistellaan Rana Plazan uhreja? Mitä kerätyille vaatteille loppujen viimeksi tapahtuu? Ei kai H&M tahallaan anna sellaista virheellistä kuvaa, että tällä hetkellä olisi jo käytössä tekniiat, joilla käytöstä poistetuista vaatteista loihdittaisiin uusia vaatteita (closed loop)?
Sinällään on hyvä, että pikamuotia maailmaan tursuttava yritys pyrkii ottamaan vastuun tuottamistaan vaatteista. Mutta pitääkö samalla sumuttaa kuluttajia luulemaan, että olisi millään tapaa ekologista ensin ostaa liikaa, sitten tunkea rättejä keräyspönttöön ja sitten vielä ostaa alennuskupongilla lisää tarpeettomia vaatteita? Ei meinaan ole. Eikä ole sittenkään, kun suljettu materiaalikierto saadaan toimimaan. Mikään kierrätyspyöritysvieritys-hulabaloo tai nerokkainkaan tekninen jippo ei poista tätä tosiasiaa.
Tekstiilijäte ei olisi ongelma, jos sen kohdalla puututtaisiin jo alkusyyhyn, eli liialliseen tuotantoon ja ostamiseen."

Pidän todella kyynisenä ja suoraansanoen vittumaisena tekona sitä, että H&M on päättänyt perustaa oman hii haa hoo kierrätysviikkonsa juuri Rana Plazan muistopäivän päälle. Niin monet asioihin perehtymättömät ihmiset pitävät ekologisuutta ja eettisyyttä samana asiana (enkä moiti heitä, kaikesta ei voi tietää kaikkea) että tämä on ilmiselvästi tarkoitettu sumuttamaan näitä suuria joukkoja. Aa, kierrätettyä! No sittenhän ne työntekijöiden palkka- ja turvallisuusasiat ovat varmastikin kunnossa!

En epäile, etteikö H&M oikeasti pyrkisi kaikin keinoin edistämään closed loop -tekniikan kehittymistä. Hehän hiljattain palkitsivat suomalaisen tutkimusryhmän ioncell-keksinnön omassa tekstiilikierrätyskilpailussaan. Selluloosakuituja, lähinnä puuvillaa, kemiallisesti kierrätävä metodi on jo toimiva, se mikä puuttuu on sen saaminen taloudellisesti kannattavaksi teollisessa mittakaavassa. Vain ajan kysymys, varmasti. Tätä tulevaisuudenkuvaa silmälläpitäen H&M on rakentanut tekstiilikeräysjärjestelmänsä (ja H&M:n perässä moni muukin pikamuotifirma).
Tämä auvoisa tulevaisuus on kuitenkin toistaiseksi vasta haavekuva. Toistaiseksi H&M:n keräämät tekstiilit lajitellaan Saksassa (I:CO / SOEX)  jätteeseen ja sellaisenaan käyttökelpoisiin (paremmat myydään Euroopassa hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta, kehnommat myydään kehitysmaihin – tästä saadut varat H&M käyttää oman ilmoituksensa mukaan "social projects, as well as research and innovation projects on how old textiles can be turned into new fibres", eli oletettavasti esim. juuri tuon mainitun tekstiilikierrätyskilpailun palkintorahat on kerätty näin).
Jätteeksi luokitellut lajitellaan materiaalin mukaan. SOEX:n powerpoint-esityksessä selviää, että tekstiileistä 60% on käyttökelpoisia sellaisenaan. 15% päätyy pyyhkimäräteiksi teollisuudelle. 20%:n kohtalo on "fibre-pulling", eli ne revitään kuiduiksi. Näistä ehdottomasti suurin osa päätyy autoteollisuuteen, istuinten täytteeksi. Vain minimaalinen osa kehrätään uudestaan langaksi – eikä ihme, sillä sekalaisesta tekstiilijätteestä ei ole helppo loihtia suht vaativaan tekstiilikäyttöön kelpaavaa kuitua. Muu kierrätys on 8% ja jätettä (joka poltetaan energiaksi) on 3%. Kaikesta re-loop-meuhkaamisestaan huolimatta H&M ei ole lähelläkään sitä, että kierrätyspönttöön hyljätyistä vaatteista syntyisi uusia vaatteita. H&M:n kierrätysmateriaalista tehdyt vaatteet on enimmäkseen tehty aivan muista materiaaleista kuin vanhoista vaatteista, esim. muovipulloista tehdystä polyesteristä.
Ylipäänsä, sitenkin kun kehdosta-kehtoon kierrätys saadaan toimimaan, se ei oikeuta päätöntä vaatekulutusta. Ruoanjätteekin voidaan erittäin onnistuneesti kompostoida mullaksi, mutta silti on epäekologista heittää ruokaa roskiin.

Kuluttaja, joka hädissään tekstiilijätenyssykkänsä kanssa ihmettelee mitä nyt pitäisi tehdä, miettiköön sitä, mistä syystä hänellä kierrätettävää tekstiiliä on. Jos kyseessä ovat muutamat käyttökelpoiset vaatteet, jotka joko koon tai elämäntavan muuttumisen takia eivät enää ole tarpeellisia, ne voi lahjoittaa kotimaisille kierrätystahoille. Jos taas kaappeihin on keräytynyt kassikaupalla vaatetta, joka nyt ei vaan inspaa tai on silleen nuhraantunut ettei enää huvita ja tekisi mieli ostaa uutta mutta ei mahdu, niin mene nyt ihminen itseesi ja käsitä että suurin vikapää megalomaaniseen tekstiilijäteongelmaan ja mätäneviin paitavuoriin kaatopaikalla olet sinä itse. Lakkaa yletön shoppaaminen niin ongelma katoaa. Ei pidä mankua että "jonkun" pitää järjestää tekstiilikierrätys, vain saadakseen liian tekstiilin haittatekijän kätevästi häviämään omasta elämästään.
Jos kyseessä on todella sellaisenaan käyttökelvoton tekstiili, siis risoja parittomia sukkia tms., niin ne sopii kaikin mokomin viedä H&M:n kierrätykseen, mutta ei ole hirveä synti vaikka ne laittaisi energiajätteeseen. Todella loppuun ihminen kuluttaa sen verran vähän tekstiiliä, että se itsessään ei muodostu muun yhdyskuntajätteen joukossa miksikään merkkitekijäksi.

Ennenkaikkea ekologista on 1) tunnistaa todelliset tarpeensa ja hankkia vain niiden mukaan vaateita ym. tekstiiliä ja 2) hankkia se mahdollisuuden mukaan käytettynä.

61 kommenttia:

  1. Kiitos tästä. Omat ajatukseni ovat aivan samalla linjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiittämästä! Tuntuipa helpottavalta avautua. Kiitos myös linkityksestä!

      Poista
  2. Kävellessäni töihin asematunnelin läpi ja siinä samassa H&M:n kierrätyspisteen ohitse kulkiessani pohdiskelin juuri samaa: miksi ihmeessä H&M:n piti änkeä samalle viikolle fash_revin kanssa? (No tottakai tiedämme miksi - siksi, että bisnes.) Siellä sitä porukka otti selfieitä ja kaverikuvia paikalleraahatuissa kuvanottoraameissa vasten mainostaustaa ja kourassaan ne alennuskupongit, joita sai vastineeksi tekstiilijätteestään. Kierrätä ja osta lisää halpoja ja huonosti tehtyjä rytkyjä, jep jep. Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai sitä mielellään tarttuu kaikenlaisiin mahdollisuuksiin tuntea olonsa ekologiseksi ja ympäristönpuolustajaksi mahdollisimman minimaalisilla oman toiminnan muutoksilla. Hyvin inhimillistä. Ja sitä on sitten helppo hyödyntää, grr...

      Poista
  3. Just tästä älähdin itsekin.

    VastaaPoista
  4. Perinteiset räsymatot kunniaan. Niihin saadaan uppoamaan paljon rikkinäistä, kulahtanutta ja pieneksi jäänyttä vanhaa vaatetta.
    Eikä tarvitse muutaman vuoden välein kuormittaa jätelaitoksia niillä muovisilla polypropeenimatoilla, jotka pitää käsitellä sähköistymättömiksi ja likaa hylkiviksi.
    M#

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räsymatot on kyllä ihania – kuteiden leikkaus kesäpäivänä myös hyvin rentouttavaa puuhaa. Mutta kaikkea tekstiiliä niihin ei saa tungettua, ajattelen nyt esim. lapsen sukkia :)

      Poista
  5. Niin hyvä kirjoitus! Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Myös Facebookin kierrätysryhmissä tuntuu olevan vallalla sellainen käsitys, että niiden HM vaatteiden myyminen/lahjoittaminen nollaa ylikulutuksesta aiheutuvan kuormituksen. Kommentti "Jätesäkillinen vaatteita lähdössä kirppikselle" kerää hurjat määrät peukutusta ja kiitosta, eikä kukaan pysähdy miettimään miksi henkilöllä on jätesäkillinen vaatteita, joita ei enää halua itse käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, tuo kierrätyseen laittamisen ekologisuusharha on raivostuttavan vahva. Käytettynä ostaminen (tarpeeseen) on kiistämättömän ekologista, mutta tarpeettomana ostettu ja tarpeettomana kirppikselle joutunut ei ole sitä missään vaiheessa ollut.

      Poista
  7. KIITOS. (Ja toinen kiitos Outi Pyylle tämän tekstin linkittämisestä fb:ssä.)

    VastaaPoista
  8. Muuan täti tunnustaa: minä käytän kotona loppuun (toistuvasti paikaten) kaikki jo kotoa poismuuttaneen aikuisen poikani sukat ja t-paidat sekä villapaidat, joita hän kotona käydessään hylkiöinä keittiön tuolille nakkaa. Ja nyt saa sitten nauraa eli käytän kotona lisäksi yksikseni, yleisöltä piilossa, myös poikani hylkäämät pitkät alushousut (siis vain ne aukottomat mallit). Eteisessä minulla on rimppa kesähamonen, jonka vetäisen ylleni ripeästi, jos postimies sattuu ovikelloa rimputtamaan.
    Sisareni ostaa huomattavat määrät vaatteita, ja koska olen kooltani pienempi kuin hän niin lähes aina hänen vaatekaapistaan siirtyy uudehkoa vaatetta käyttööni. Tällaisia vaatteita on kiva tuunata vähän enemmän oman tyylinsä mukaisiksi, vaikka ommella en osaakaan muuta kuin vähän kirjoa, niin myös hiukan neulomalla tai virkkaamalla voi saada vaatteeseen uutta ilmettä. Mutta niitä miesten pitkiä kalsareita en siis tuunaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt, ehkä ne kalsongitkin voisi somistaa hauskemmiksi jollain konstilla :D

      Poista
    2. Miesten pitkät kalsarit on mulla käytössä joka talvi. Ketä se kiinnostaa, mitä mulla on farkkujen alla?

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus! On niin sääli miten paljon ihmisillä on ylimääräistä vaatetta kaapit täynnä ja usein sitä huonolaatuista H&M tms. kamaa (myönnän että itsekin pitäisi enemmän tsempata tässä asiassa ja olenkin yrittänyt vähentää kaupasta ostamista).

    Mielestäni paras tapa kierrättää on myydä tai lahjoittaa jollekin kenellä on tarvetta (varsinkin lapsiperheissä jää nopeasti pieneksi vaatteita). Näin saadaa vaatteet tehokkaammin vielä seuraavalle kuluttajalle. Moni ei halua ostaa pikkuvirheellisiä (eikä esim. UFF tms. kirpparit edes laita myyntiin pikkuvirheellisiä), mutta ilmaiseksi saatuna ne ehkä kelpaavatkin esim. kakkosvaatteiksi lapsille.

    Esim. Pinterestissä on paljon kivoja vinkkejä miten tuunata vaatteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennenkaikkea on sääli, että aika/ympäristö/yhteiskunta/mainonta/mikälie ajaa ihmiset ostamaan jotain ihan muuta kuin varsinaisesti vaatetta: huvitusta, fiiliksiä, toiveita ym. Vaatteina ne kumminkin kaappeihin sitten kertyvät.

      Lastenvaatteet ovat tietty erikoistapaus, koska olosuhteiden johdosta niitä todella täytyy hankkia koko ajan lisää. Itse ostan niitä käytetynä sekä myöskin vastaavasti myyn/lahjoitan, paitsi ulkohaalarikamaa on joskus pakko ostaa uutena. Pikkuvikoja osaan onnekseni korjailla, kirrätyskeskuksen ilmaislaarista on löytynyt paljon hyvää kamaa kun vaan osaa kiinnittää irronneen napin tjsp.

      Poista
  10. Joo, toisaalta hyvää kritiikkiä, mutta onko tää H&M:n tekstiilijätekampanja kuitenkaan oikea kohde sille?

    Lumppujen kerääminen kierrätettäväksi saattaa herättää nimenomaan siihen vaatemäärään ja ostettujen vaatteiden laatuun ja määrään. Mitä niiden hilloaminen kaapissa ketään hyödyttää? Nyt voivat mennä hyötykäyttöön esimerkiksi teollisuudessa ja kuten itsekin sanoit, H&M varmasti on kiinnostunut tukemaan parempien kierrätyskeinojen kehittämistä.

    En ymmärrä myöskään sen tuotavista lumpuista saatavan alekupongin kritisoimista. Se on 15%! Ketä niin pieni aleprosentti innostaa shoppailemaan? Ei minua ainakaan.

    Onko oikeasti ihan sama viekö vaatteet tuontyyppiseen keräykseen vai laittaako sekajätteeseen? Minusta ei. Tottakai voi olla ihmisiä, jotka shoppailee mielettömästi ja heittää surutta säkkikaupalla lähes käyttämättömiä vaatteita kierrätykseen ja tottakai se on väärin. Pidän silti ihmisten innostamisesta kierrättämiseen.

    Tottakai saa kritisoida, mutta en vaan ole sit myöskään tän koko homman demonisoinnin kannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä yritän aina ilmaista itseäni hirveän sovittelevasti ekoasioissa, ettei vaan kukaan järkyttyisi, mutta aina ei vaan jaksa. Olkoon se sitten vaikka demonisointia. Ehkä taas huomenna taputtelen kaikkia päähän kun osaavat niiin hienosti pyyhkiä itse pyllynsä ja tyhjentää ylimääräiset hutiosto-halpisvaatteensa mihin lie kierrätyspönttöön.

      Ongelmahan ei tässä ole se, että H&M kerää tekstiiliä, vaan se, että sillä oikeutetaan päätön ja turhanpäiväinen jo valmiiksi kehnolaatuisen vaatteen ostelu. En siis kehota hilloamaan vaatteita kaapissa, vaan miettimään ankarasti jo ennen ostamista, tuleeko vaate todella käyttöön. Jos 15% alennuskupnki ei saisi ihmisiä ostamaan vaatteita, joita he muutoin eivät ostaisi, ei niitä myöskään jaettaisi.

      Ja pakkoko se kierrätyskamppis oli tunkea yli tuhannen ompelijan kuoleman muistopäivän päälle!? Kyllä oli sellainen härski teko että ei mitään rajaa.

      Poista
    2. Näyttää siltä että kun vaateketju yrittää kehittää jonkunlaista alustavaa ja vielä epätäydellistä kierrätyssysteemiä niin heti ollaan lyttäämässä koska ei ole täydellistä eikä samalla ole keksitty vastausta kaikkiin maailman ongelmiin. Onhan se helpompaa haukkua lyttyyn kuin nähdä hyvät ja huonot puolet, mutta ketä se hyödyttää? Oot raivonnut aiheesti nyt niin joko löytyisi selvempää näkemystä?

      Poista
    3. Näkemykseni ei kyllä tästä asiasta ole mitenkään muuttunut ja jos uutta infoa ei tule, tuskin muuttuukaan. Näen kyllä hyvät puolet, jotka ovat siis se, että H&M tosissaan pyrkii kohti closed loop-systeemiä. Mutta sekään ei ole mikään ongelmat haihduttava ratkaisu, kulutuksen kohtuullistaminen on se millä *oikeasti* voi tehdä ympäristöteon.

      Jos kaikki, missä vaan lukee päällä "kierrätys" hyväksytään ilman mitään lisätarkastelua, ei tekstiilialan ympäristöongelmissa edistytä ikinä.

      Poista
    4. Olen ihan samaa mieltä, mutta en kai vaan ymmärrä, miten teet tästä kampanjasta niin isoa syyllistä huonoon ostokäyttäytymiseen. Ihan kuin kierrätysaate olisi syyllinen turhaan shoppailuun...? Ne 15% alekupongit ja harvojen harhaluulo siitä, että kaikki kangas kierrätetään, ei isossa kuvassa paljon vaikuta. Eikä H&M edes anna ymmärtää, että kaikki kierrätettäisiin.

      Poista
  11. Kiitos hyvästä ja napakasta tekstistä! Noinhan se juuri on, että itseensä olisi syytä meistä jokaisen mennä. Kaikki ne valinnat, tekemiset ja tekemättä jättämiset (esim. Vaatteiden korjaaminen), jotka edeltävät ostohetkeä. On aina niin paljon helpompi osoitella muita kuin itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ennenkaikkea on sangen inhimillistä toivoa, että "joku muu" ratkaisee ongelman, siis tässä tapauksessa tekstiilin liikamäärän omassa elämässä, ja vielä kaiken päälle niin että siitä saa hyvän mielen ja puhtaan omantunnon. Mutta kierrätykseen poistaminen ei hävitä vaatteen ympäristövaikutuksia. Parhaimmillaankin se on vain vahinkojen paikkailua.

      Poista
  12. Sen kupongin tarkoitushan on esimerkiksi ostaa rikki menneiden kierrätykseen tuotujen vaatteiden tilalle uudet ehjät, esimerkiksi vaikka sitten paketti sukkia, kun kaikki vanhat oli rikkinäisenä siellä kierrätyspussissa. Ei tuon kupongin tarkoituksena oo vaan ostaa päättömästi uutta kamaa, H&M:n hinnoista se 15% ei ole paljon paskaakaan. Sen ainoa tarkoitus on kannustaa niitä asiakkaita tuomaan kierrätykseen niitä rytkyjään, jotka materialistisessa ahneudessaan ovat ostaneet, tai sitten jopa vaikka oikeesti kuluttaneet puhki. Voi siellä vaikka jotain täysin kulahtaneita merkkivaatteitakin olla, kuka tietää. Ja jeesus sentään, ei varmasti ole valittu tätä viikkoa siksi, että YHTENÄ PÄIVÄNÄ on tää kyseinen muistopäivä. Jos olisin yrittäjä niin en mäkään ajattelisi, että kuka mielensäpahottaja nyt suuttuu, kun tämä päivämäärä valitaan. Aina löytyy joku joka vetää hiekkaa pilluunsa, ihan sama mistä. Tää on aivan varmasti ollu vaan ironinen sattuma. H&M ei ole vastuussa siitä asiakkaidensa ostokäyttäytymisestä, ja maailma vaan sattuu nykypäivänä olemaan sellainen paikka, että rahalla tätä pyöritetään. Herra Persson tuskin on halukas sulkemaan koko konsernia sen takia, ettei ihmiset vaan kuluttaisi niin paljon! Ne ihmiset jotka käyttäytyy näin, käyttäytyisi niin sitten jossain muualla. Jokainen on itse vastuussa siitä, miten omat tavat kuormittaa ympäristöä ja kuinka paljon ostaa tavaraa ja miten sitä kierrättää. H&M sentään yrittää saada asiakkaitaan tuomaan sitten niitä vanhoja rytkyjä kierrätykseen, jos kerran kuitenkin siellä shoppailevat. Alko oikeen vituttamaan tää postaus, ihme meuhkaamista asioista, jotka ei ole mitenkään H&M:n syytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miten selväsanaisemmin ilmaisisin sen, että kuluttajan pitää mennä itseensä ja käsittää, että tekstiilijäteongelma on hänen omaa tekoaan ("mene nyt ihminen itseesi ja käsitä että suurin vikapää megalomaaniseen tekstiilijäteongelmaan ja mätäneviin paitavuoriin kaatopaikalla olet sinä itse. Lakkaa yletön shoppaaminen niin ongelma katoaa.") H&M:n synti tässä asiassa on a) harhaanjohtaa ihmisiä luulemaan, että kierrättäminen korvaa/negatoi vaatteen valmistamisen ympäristövaikutukset, mitä se ei todellakaan tee. Tekstiilin minkäänlainen kierrätys ei ole yhtään mitään sen rinnalla, että kulutusta vähentää.
      ja b) nopeatahtisen, jokseenkin kestämättömänlaatuisen vaatteen kulutukseen kannustaminen.
      Voi olla, että joku jossakin ostaa kipeästi tarvitsemansa sukan puhkikuluneen tilalle alekupongilla, mutta noin yleisesti ottaen kaikenlaiset alennukset ovat kaupalle tehokkaita siksi, että ne kannustavat ostamaan sellaista mitä ei muutoin ostaisi.

      WWF:n virhe taas on mennä mukaan tähän antamaan sellainen kuva, että nyt on meinaan niin ympäristöystävällistä, ongelmat ratkaistu, jee.

      Maailma totta tosiaan on sellainen paikka, että rahalla se pyörii. Ja se kenellä on massia laittaa tiedotus/PR-ammattilaiset asialle, voi vääntää vaikka mustan valkoiseksi.

      Poista
    2. WWF:n osalta olisi kiva tietää, miten hyvin ovat miettineet osallistumisensa.

      Ainakin tuo rahallinen insentiivi on vähäinen: 2c per kilo tarkoittaa, että tonnista tulee 20e. Globaali tavoite on 1000 tonnia, Suomesta tuskin tulee viikossa paria tonnia enempää (toimii 61 maassa, 3700 myymälää). Eli jos WWF saa tästä lahjoitusta enemmän kuin 200e niin syön hattuni. :-(

      Poista
    3. Ainakin WWF:n tiedotusihminen vaikutti FB-keskustelussa olevan hieman niukasti informoitu sen suhteen mitä kerätyille vaatteille tapahtuu ja mitä niistä oikein voi valmistaa.

      Saattaa olla, että tuo lahjoitussumma 2c per kilo ei ole ainoa rahallinen hyöty WWF:lle. Siis en tiedä tästä yhtäänmitään, mutta juuri tuo saadun tulon vähäisyys tuntuu todella kummalliselta. Voi siis olla, että H&M maksaa erikseen jonkinlaista lisenssimaksua tms. oikeudesta käyttää WWF:n logoa tai jotain vastaavaa.

      Poista
    4. *Nostaa tassun pystyyn* Minä ostin Kappahlin alekupongilla sukkia kuluneiden tilalle :D. Sittemmin on tullut vietyä monta kassillista huolimatta kuponkia. Rikkinäisiä alusvaatteita, sukkahousuja ja muuta käyttökelvotonta oon vienyt. Niitä oli kertynyt, kun ei ollut aiemmin oikein mitään paikkaa minne viedä, mutta sitten kuulin tuosta Kappahlista.

      Poista
  13. Kiitos Rinna jälleen mahtavasta kirjoituksesta! Ei tietenkään ole (yksinomaan) H&M:n syy, jos ihmiset ostavat päättömästi heidän tuottamiaan lumppuja, mutta itse sanon kyllä että "World Recycle Week" on nyt kalenterissa vähän kornissa kohtaa, juurikin erityisesti siksi, että vaatteiden "kierrättämisellä" ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, joita Fashion Revolution Week yrittää muuttaa (= vaateteollisuuden työntekijöiden huonot työolosuhteet). Kuluttaja, joka ei ole millään tavalla paneutunut näihin asioihin ja elelee onnellisena kulutuskuplassa ei kuitenkaan ymmärrä näiden kahden eroa, eikä H&M ole JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ halunnut korostaa eroa mitenkään. Mielestäni on oikeasti aika kamalaa, että heidän kampanjansa jonka motto on "join a global movement for a better fashion industry" tms. ei osoita kunnioitustaan Rana Plazan uhreille, saati vaateteollisuuden laajalti huonosti kohdelluille työntekijöille lainkaan. Melkein oksettaa koko touhu, varsinkin kun niiden lumppujen kärrääminen H&Mlle ei auta ympäristöä juurikaan, eikä työntekijöitä lainkaan. H&M ei ole iso paha susi, ja tekevät edes (olevinaan) jotain, mutta liippaa tämä touhu liian läheltä viherpesua, etenkin kun Hömppälän kokoisella firmalla olisi oikeasti kaikki mahdollisuudet tehdä OIKEASTI jotain.

    http://thewildethings.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIIN JUURI! Hienosti on sloganit muotoiltu kuulostamaan kaikin puolin reilulta, mutta silti ovat niin epämääräisiä että eivät sisällä juuri mitään. Mutta ihmisoikeuksista ei kai saa niin nastan näpsää mainoskampanjaa.

      Ja sitten tämä tapa millä he antavat sellaisen kuvan että H&M olisi suurinpiirtein keksinyt vaatekierrätyksen. 60% keräykseen viedyistä vaatteista myydään sellaisenaan – mikä itsessään on hyvä, mahdollisimman pitkään kannattaa pitää käytössä sellaisenaan – mutta haloo, aivan kuin erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt eivät olisi tehneet tasan samaa hommaa vuosikymmeniä!? Käyttökelvottomien tekstiilien keräily on hyvä juttu, mutta on vakavaa harhaanjohtamista antaa sellainen kuva, että nyt niistä tehdään uusia vaatteita ja kaikki ympäristöhuolet ovat näin poispyyhkäistyt.

      H&M:n bisnesmalli on sellainen, että en tiedä onko mitään teoreettistakaan mahdollisuutta saada siitä oikeasti ympäristöystävällistä. Vaatisi ainakin todella mittavan perusidean muutoksen.

      Poista
  14. Ihme valitusta hyvästä kampajasta! Aina mielummin vien rikkoutuneet vaatteet H&M keräykseen kuin heitän kaatopaikalle. Se että niitä vaatteita välillä kassikaupallakin tulee ei tosiaan tarkoita että kaikki olisi turhaan ostettu! Kun kolmella lapsella ollut toppapuku menee polvesta rikki ja täyttää jo yksinäänkin yhden muovikassin niin mielummin näen sen tulevaisuudessa kuituina jossain kuin kaatopaikalla hajoamassa seuraavat xxx vuotta! Olkoon H&M keräyksen taustalla ihan mikä tahansa niin minä arvostan sen tulosta, vähemmän jätettä kaatopaikalla ja jatkan jätteen lajittelua muutoin. Tästä suurperheestä tulee muutama pussillinen kuukaudessa jätettä, pistäppä pitsiunelma sillä saralla paremmaksi. Pelkkä tyhjänpäiväinen höpinä ei auta ympäristöä sen paremmin kuin vaateteollisuuden työntekijöitäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkään tekstiilin ei enää pitäisi joutua vuoden 2016 alusta lähtien kaatopaikalle, orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon myötä. Monissa tapauksissa tämä ratkaistaan polttamalla voimalaitoksissa.

      Jos kaikki toimisivat tavallasi niin, että tekstiili, josta pitää päästä eroon, on todella loppuunsa kulutettua, niin merkittävää ongelmaa ei olisikaan. Nythän probleemi on se, että parhaimmillaankin vain täyteaineeksi kelpaavaa tekstiilijätettä tulee enemmän kuin mihin sitä keksitään käyttää.

      Uskon siihen, että julkinen keskustelu (johon luen myös blogit) vaikuttaa paljonkin, "tyhjänpäiväinen höpinä" voi olla hyvinkin hyödyllistä. Joka tapauksessa se on se, mitä voin parhaiten tehdä. Työntekujöiden oloista kyselevät sähköpostit, blogikirjoitukset, hehkutettujen kampanjojen kritisointi silloin kun niissä luvataan asioita jotka eivät ole totta... näitä voin tehdä ja myös teen.

      Poista
  15. Hyvä Rinna!

    SOEXin luvuista kannattaa olla huolissaan. "tekstiileistä 60% on käyttökelpoisia sellaisenaan.": hämmentävän paljon enemmän kuin esim. UFFille menevät, vaikka sinne lahjoittajat erikseen yrittävät valita käyttökelpoista. Aikuisten oikeastihan tuohon 60%-lukuun päästään, kun vaate myydään paalattuna konteissa kehitysmaihin. Joissa iso osa siitä ilmeisesti päätyy kaatopaikalle.

    https://twitter.com/Attitudega/status/723949426230730753

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut Ruotsissa tehdystä tutkimuksesta, jossa "käyttökelvoton tekstiili" ja "jälleenmyyntikelpoiset vaatteet" pönttöjen sisältöä oli tutkittu, ja niiden sisältö oli auurinpiirtein samaa. Eli ihmisillä on hyvin poikkeavat käsitykset siitä, mikä on käyttökelpoista. Jonkun mielestä jo törröttävä langanpää tekee vaatteesta jätteen, toisen mielestä haisevat tahrat, purkaumat ja rotanpuremat eivät sitä tee...

      Tärkeää olisi saada tietää, miten 50%, joka myydään kehitysmaihin, oikein lajitellaan. Osa siitä toki myydään ja se päätyy käyttöön. Mutta kuinka varmistetaan, että tämä osuus on mahdollsiimman suuri? Onko SOEX:lla tutkittu, kuinka suuri osa rahdatuista vaatteista oikeasti päätyy käyttöön, ja kuinka suuri osa poltetaan/läjätään johonkin? Paljon kysymyksiä, mutta vastauksia minulla ei ole.

      Poista
  16. *eetikkohattu päähän*
    Pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Ongelman ydin on siinä että ostamme liikaa ja liian huonolaatuista. Mutta ei siinä vielä kaikki- minusta on mielenkiintoista miettiä, MIKSI näin tehdään. Ja taustalta paljastuu kulttuurisia tekijöitä. Siis sen lisäksi että ostetaan liikaa ja huonolaatuista, ongelmaan liittyy myös se että kulttuurissamme arvostetaan aivan liikaa vaihtelua, uutuutta, itseilmaisua nimenomaan ostamalla, ja että valtava vaatekaappi koetaan jotenkin paremmaksi kuin pieni. Suomessa tähän usein liittyy vääränlainen nuukuus eli se ettei laatuun olla valmiita satsaamaan vaan ostetaan mieluummin paljon halpaa.

    Ostoskäyttäytymisen muutoksen lisäksi tarvitaan siis syvällisempää arvojen muutosta. Niin kauan kuin arvostamme vaikkapa trendikkyyttä (vaikka itse rajoittaisimme ostamistamme esimerkiksi siksi että eettisistä syistä koemme sen tarpeelliseksi), kuitenkin ylläpidämme kerskakulutuskulttuuria ja kannustamme muita yhä kuluttamaan. Ostamisen lisäksi niin voi tehdä monin tavoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muodin hävittämiseen en vain usko, sitä on moneen otteeseen yritetty ja todella mitättömin tuloksin. Pukeutuminen on aina sidoksissa ajanhetken tapahtumiin, yhteiskunnalliseen tilanteeseen, yleisiin arvoihin... tuskin monikaan kokisi oloaan luontevaksi esim. vuoden 1890 kostyymissä, koska se yksinkertaisesti ei mätsää tämän hetken elämäntapaan ja ajatukseen siitä mitä hyvä elämä on.

      Muotia moititaan asioista jotka eivät ole sen vika: esim. vuosien 1900-1960 muotivaihtelut ovat olleet paljon suurempia kuin 1960-2010, ja silti jälkimmäisellä periodilla vaatekulutus on räjähtänyt käsiin.

      Sen sijaan kohdissa "itseilmaisu ostamalla" ja "paljon halpaa" olen kanssasi täysin samaa mieltä.

      Poista
  17. Arveletko, että 1900-luvun alkupuolen ihmiset olisivat kuluttaneet vähemmän jos nykypäivän halpamuoti olisi ollut heidän ulottuvillaan? Toisaalta, muodin tarkka seuraaminen oli pitkään ylempien kansankerrosten hupia -tuskinpa maaseudun emäntien vaatekaapista löytyi kävelypukuja, vierailupukuja ja useita pareja iltahansikkaita. Arvelisin, että yksi suuri muutos on se että nykyään tyhjätaskukin voi todella seurata trendejä, vaikka sitten halpiskopioina. 1900-luvun suuret muotivaihtelut eivät johtaneet eko- ja inhimillisiin katastrofeihin maailmassa jossa taloudelliset ja säätyrajat olivat vielä aika tiukat, mutta nykyajan rajattomammassa yhteiskunnassa samat piirteet alkavatkin näyttää huonot puolensa.

    Olemme kyllä samaa mieltä siitäkin että muotia ei varmaan saa ihmiskunnasta juurittua millään. Mutta sitäkin voisi varmaan kohtuullistaa. Muoti-ilmiöitä voisi pienentää tästä koko vaatekaappi uusiksi-mallista. Ja yleisesti ottaen, kulttuurillamme olisi sekä syytä että varaa karsia pinnallisuutta ihan reilusti. Ihmiset panostavat siihen mikä on tärkeää ja hyödyllistä, ja jos kerskakulutus tuo yksilölle sosiaalista pääomaa, niin siihenhän kannattaa sitten panostaa.

    Hyvä aihe kuitenkin, aloin jo väsäämään postausta oman blogin puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan en usko, että sadan vuoden takaiset ihmiset kuluttivat vaatteita hillitymmin kuin meidän ikäpolvemme siksi, että he eivät välittäneet muodista/trendeista tai koska niitä olisi ollut vähemmän. Vaan siksi, että halpavaatetta ei vain ollut olemassakaan. Muodilla on siis vain vähäinen osuus siihen, missä mittakaavassa vaatteita kulutetaan. Merkittävämpää on se, mitä on tarjolla ja minkälaista kulutusta pidetään tavanomaisena. Myös mihin sillä pyritään vastaamaan. Jos muodikas 20-luvun tyttö teki itselleen arkipuvun ja seurustelupuvun keväälla ja toiset samat syksyllä, seuraavaan vuoteen mennessä ne olivat luultavasti jo niin kuluneet, että piti joka tapauksessa hankkia uudet ja samalla kätevästi uuden helmanmitan ja hihanmuodon mukaiset. Nykyään on tavanomaista mennä etsimään itseään ostoksille, varmuuden vuoksi vähän katselemaan, hakemaan tunnelmaa, palkitsemaan, lohduttamaan tjsp, mikä onkin ihan mahdollista, koska vaatteiden (ym käyttötavaroiden) hinta on niin edullinen, ettei tuollainen fiiliksiin ostelu aiheuta taloudellista haittaa.

      Luen kyllä mielenkiinnolla kirjoituksesi aiheesta!

      Poista
  18. Olisko voinut kuitenkin olla että samaan aikaan osuminen noiden "teemaviikkojen "suhteen olisikin jonkunlainen synergia-edun yritys? Että nostetaan nyt tätä aihetta tästäkin näkökulmasta kun se on muutenkin tapetilla. Kun näin aika monessa muussakin asiassa tehdään, kun joku asia on esillä, on siihen sivuun helppo ympätä asiaan väljästi liittyvää teemaa mukaan/samaan aikaan ja saada etua näkyvyydestä molemmille.
    Oli nimittäin se Rana Plaza sellainen imago-isku isoille ketjuille etten usko että sielläkään niin tyhmiä oltaisiin että pyrittäisiin ärsyttämään kuluttajia millään tempuilla aiheeseen liittyen.

    Mä itse ajattelen että tuollainen vaatekeräys, mitä HM tekee, ei ole se juttu, mikä ajaa ihmisillä ostamaan, siellä ei saa käytetyistä vaatteistaan rahaa ja se 15% alennus HM vaatteista on aika olematon, kuten joku aiempikin kommentoi. Kirpparit on se juttu. Siksi en ole oikein koskaan käsittänyt miksi kirppareita pidetään niin eettisenä ja ekologisena jne. Se HM vaate tai mikä tahansa muukin, on ihan yhtä huonoissa oloissa ommeltu oli se kaupassa tai kirpparilla, kirppari ei asiaa paranna. Jos ei olis kirppareita, joissa ihminen kokee saavansa jotain kuitenkin takaisin (jolloin on moraalinen "lupa" ostaa, kun joku käyttää ne mitkä poistaa kiertoon)ihmiset varmasti käyttäisi enemmän vaatteita loppuun ja rajoittaisivat ostamistaan. Mulla on ystävä joka ostaa vain hyväntekeväisyyskirppareilta tästä syystä, tässä musta on edes vähän yritystä, vaikka toisaalta rikkaammille se on yhtälailla hyvänomantunnon paikka dumpata ne halvat vaatekasat sen sijaan et ostaisi kestävästi tuotettua.

    Juttu-idea siis: kirjoita myös kirppari-aatteen ja innostuksen negatiivisista vaikutuksista muodin kulutukseen, koska ne ovat taatusti aivan eri mittakaavaa kuin joku HM:n keräyslaatikko.
    -K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on vain irvokasta tupata vaatevalmistuksen historian pahimman onnettomuuden päälle omine agendoineen, tosin sekin vaihtoehto on aika ikävä että H&M:llä on kolmessa vuodessa unohdettu koko Rana Plaza ja kamppisviikon valinta on silkkaa sattumaa.

      Lukaisin juuri Suomen Ympäristökeskuksen "Suomen tekstiilivirrat vuonna 2012" työpaperin (voi ladata http://www.syke.fi/hankkeet/texjate sivupalkista) ja siinä ei oltu mainittu olenkaan kuluttajalta kulutajalle tapahtuvaa käyettyjen tekstiilien myyntiä. Kysyin nyt tuolta että onko tutkittu kuinka suurta kirppis/kierrätysryhmämyynti on käyetyn tekstiilin suhteen, kun saan vastauksen niin kirjoitan tästä! Näppituntuma minulla on, että loppujen lopuksi kirppismyynti ei ole hirveän merkittävää – niin suuri osa käytetyistä vaatteista on sellaisia, ettei niitä kukaan Suomessa halua ostaa. Tosin lastenvaatteiden myynti uutena on ilmeisesti vähentynyt kuluttajien keskinäisen myynnin takia. Tutkin ja kirjoitan kun selviää enemmän!!

      Poista
    2. Kirppareiden kritisointi on minusta mielenkiintoista paristakin syystä.

      Maaseudulla viimeiset kolme ja puoli vuotta asuneena olen ollut havaitsevinani, että yhtäältä kirppareille dumppaaminen ja toisaalta myös "kirpparishoppailu" ovat isompien kaupunkien ilmiöitä. Maaseudulla on edelleen jokseenkin "noloa" ostaa vaatteita kirpputoreilta ja vanhoja vaatteita ei viedä kirpputoreille myyntiin ylipäätään, vaan on ihan tavallista, että niitä poltetaan esim. piharoskien kanssa. Varmasti tässä on alueellisia eroja, mutta tämä nyt on oma kokemukseni asiasta. Kirppareiden tai uffien leimaaminen epäekologiseksi tai epäeettiseksi ei ainakaan minusta edistä sitä, että vaatteiden käytettynä ostamisesta tai vaatteiden kierrättämisestä tulisi myös maaseudulla sosiaalisesti hyväksytympää.

      Toisekseen pidän mielenkiintoisena ostamisen ja vaatteiden tuottamisen välistä suhdetta. Kirpparilla myyty fast fashion-pusero on kyllä edelleen tehty ihan yhtä huonoissa oloissa ja huonosta materiaalista kuin uutenakin ostettu, mutta ero on minusta siinä, että kun pusero siirtyy kirpparilla toiselle käyttäjälle, tapahtumasta ei jää fast fashion-firmalle rahaa eikä tietoa ostotapahtumasta. Jos puseron ostaa uutena, jää siitä aina muistijälki firman kirjoihin: tämä tuote myy. Jos joku tuote myy, sitä tehdään lisää. Ihan palikkaesimerkkinä nyt vaikka se, että kun vaatteita ostetaan sisään, rinnalla käytetään ihan tyypillisesti edellisen vuoden / kauden tilastotietoja siitä, millaiset tuotteet ovat myyneet, millä katteella, millä materiaaleilla jne. Jos akryylineuleet myyvät vuodesta toiseen, niitä tehdään lisää. Jos surkealaatuiset t-paidat myyvät, niitä tehdään lisää. Kirppariostoksesta mitään muistijälkeä ei jää. Vaikka siis kirppariostos saattaa olla kuluttajalle itselleen ties mitä viherpesua, second hand-himoshoppailua tai omantunnon puhdistamista, niin minusta on tärkeämpää, että kirppariostotapahtuma jää silti uuden ostamisen ja siitä seuraavan uuden tuottamisen oravanpyörän ulkopuolelle. Ehkä yksinkertaistan tässä monimutkaista asiaa, mutta viisaammat osoittakoot logiikkani vääräksi. :)

      Poista
    3. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, kuinkahan suuri osa kirpparimyyjistä on ihan oikeasti sellaisia, jotka tekevät kirpparimyynnillään pelkästään tilaa uusille ostoksille. Yleensähän sellaiset myyntipaikat tunnistaa aika helposti: myynnissä on Gina Tricot'a, H&M:aa, Vilaa, Vero Modaa jne, vaatteet näyttävät käyttämättömiltä ja osassa vaatteista on vielä laput kiinni. Mutta noin silmämääräisesti aika häviävän pieni osa myyntipaikoista on sellaisia. Voin toki olla väärässäkin, mutta kirppareiden demonisointi jatkuvan kulutuksen oikeuttamisen tyyssijana saattaa olla hieman ylimitoitettu..? (Ainakin toivon niin...)

      Poista
    4. Jännä, miten sitä joskus huomaa omat kuplansa – minä olen kasvanut maalla Hämeessä, ja siinä yhteisössä ei ainakaan minun lapsuudessani suhtauduttu käytettyihin vaatteisiin mitenkään epäluuloisesti. Suurinpiirtein kaikillahan oli joltain vanhemmalta lapselta (sisarukselta, serkulta, naapurilta) perittyjä vaatteita. Kirppiksiä ei silloin tunnettu, mutta vaatteet kiersivät lähipiirissä. Mitään vähääkään käyttökelpoista ei myöskään varmasti hävitetty, vaan kaikki säilöttiin ullakoille ja ulkorakennuksiin, pula-aikaa odottamaan. Siellä ne luultavasti ovat edelleenkin.


      Olen ollut yhteydessä tekstiilivirtojen tutkijaan, kirjoitan tästä kirppisasiasta piakkoin!

      Poista
  19. Oooh miten kiinnostava aihe ja keskustelu! Heitän omat aatokseni joukkoon:
    - musta tuntuu että tässä on sellainen ongelma, että monilla on vuosien aikana kertyneitä vaatteita jotka eivät syystä tai toisesta enää kelpaa käyttöön. Esimerkiksi minä olen nyt karsinut kaapeistani kaikenlaista, ja joukossa on paljon pidettyä, kauan sitten hankittua tai sellaista jota en osaa korjata. Näistä haluan eroon. Mutta syyllisyys iskee ennen kuin vaate on edes muovikassissa, ja seuraa pattitilanne: en olisi saanut ostaa, nyt olen tuottamassa jätettä, mutta jos pidän tämän itselläni en kuitenkaan käytä ja kaikki paikat menevät tukkoon roinasta. En todellakaan shoppaile halpavaatteita, omistan paljon seccond hand -vaatteita, mutta entäs ne vanhat virheostokset ajalta, jolloin tätä asiaa ei vielä tarvinnut ajatella? Veikkaan, että moni on kanssani samassa tilanteessa. Sitten me porukalla täällä syyllistytään. Mun täytyy vähän ajatella tätä asiaa lisää ja kirjoittaa omaan blogiin myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai ihmiset haluavat eroon romppeesta joka tukkii oman kodin, se on ihan ymmärrettävää, mutta silloin pitää käsittää että tämä oman kodin siivoustoimenpide ei ole samalla mahtava hyväntekeväisyystoimitus maailman pelastamiseksi. H&M on tehnyt kaikkensa luodakseen sellaisen kuvan, että viemällä vaatteet keräykseen pyyhkii pois niiden valmistamisen aiheuttaman ympäristövaikutuksen ja kaikki kiertää iloista piirileikkiä.

      Tekstiilijätteelle yritetään pää liekeissä keksiä jotain käyttökohteita, mutta tehokkainta ekologisuutta tietenkin on, että sitä ei tulisi niin paljoa. H&M:n kampanjan keräysluvut ovat hyttysen kikkare heidän valmistamiensa uusien vaatteiden määrään verrattuna.

      Poista
  20. Erittäin hyvä teksti! H&M.n lisäksihän tällaisia keräyksiä on myös ainakin Kappahlilla. Kun kysyin tekstiilijätteen jatkosijoituksesta myyjältä liikkeessä, sain hyvin ympäripyöreän vastauksen, mutta koska en pystynyt häntä millään faktatiedolla kyseenalaistamaankaan, niin jätin nyssykkäni keräykseen. Onko Kappahlin keräyksen tekstiilijätteen kohtalo kuitenkin samanlainen kuin Henkkamaukankin? En luota siihen että löytäisin aiheesta riittävän luotettavaa infoa täysin ummikkona ja myyjät oli selvästi ohjeistettu vastaamaan jokin ulkoa opittu selitys vailla yksityiskohtia.

    Toisekseen. Olen itse leikellyt käyttökelvottomat trikoovaatteet räteiksi mikä tarkoittaa sitä että loppuviimein ne päätyvät roskikseen esim vessanpesussa palveltuaan. Onko tämä kuitenkin ekologiselta kannalta täysin typerä menettely ja pitäisikö trikoolumppu kierrättää jotenkin järkevämmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KappAhl toimittaa keräysvaatteet samaan kuin H&M eli I:colle / SOEX:lle (http://www.kappahl.com/fi-FI/campaign/wear-love-give-back/interview). Eli se, mitä tässä on tekstiilien kohtalosta kerrottu, pätee yhtä lailla.

      15% vaateista, jotka SOEX hyödyntää, käytetään teollisuuden pyyhkimärätteinä. Se on nähdäkseni aivan sama kohtalo kuin olla vessanpyyhkimärätti, siis yksi pysäkki ennen lopullista tuhoa, joten antaa mennä vaan. Sitä odotellessa, että kemiallinen kierrätys saadaan toimimaan – sitten puuvillaa ei kannata haaskata räteiksi.

      Poista
    2. Herkullisena yksityiskohtana Kappahlin nettisivujen uumenissa (http://lifeandstyle.kappahl.com/en/container/ABOUT-KAPPAHL1/Future-Friendly-Fashion---Our-responsibility/Future-RESOURCES-AND-MATERIAL-RECYCLING/) löytyy seuraava tekstinpätkä:
      " In Bangladesh, for example, we give grants to a school for street children and in Lithuania we are supporting a children's home. In some cases, there are second-hand sales of the donated garments and the money is used, for example, for health care and schooling. Is this true???"

      Hihi hii, on lipsahtanut sisäiseen jakeluun tarkoitettu kommentti nettisivuille :D

      Poista
    3. Täysin risa vaate, jota ei itse tarvitse juuri vesaräteiksi tms. siis on ihan OK viedä näihin keräyksiin, jos ei kotiseudulla ole paikallista lumppukeräystä. Mutta käyttökelpoisia vaatteita en näe järkeä toimittaa ensin saksaan lajiteltavaksi ja sitten tiesmihinkä myytäväksi, siitä ei tule mitään lisäarvoa suhteessa siihen että ne käsiteltäisiin/myytäisiin kotimaassa.

      Poista
    4. Vessan pesuun ja muuhun siivoukseen kannattaisi ihannemaailmassa olla omat siivousrätit, jotka kestävät kuumaa pesuohjelmaa. Mikrokuituiset ovat suunnilleen ikuisia ja puhdistuvat pesemällä. Trikoo- ja muut lumput ihannemaailmassa kiertäisivät materiaalina uudelleenkäyttöön.

      Poista
    5. Kiitos Rinna! Siis tuo nettisivujen uumenista löytämäsi kommentti tuosta ("is this true?!") on se mitä sain itse tältä myyjättäreltä kuulla ja jota en toisaalta osannut ihan uskoa mutten pystynyt suoraan väittämään vastaankaan että ettepäs varmasti ��

      Ja joo löytyyhän meiltä noita pesunkestäviä mikrokuituliinoja myös, mutta jotenkin ei viitsisi sitten pestä paria rättiä 90 asteessa ja vielä vähemmän viitsisi jemmata niitä rättejä jotta niitä olis sitten pesuun useampi. Ei melkein tyhjän pesukoneenkaan pyöritys tunnu oikein järkevältä. Fidalle menee kaikki myyntikelpoinen ja siisti, mutta ongelma on tosiaan se lumppukuntoinen(sukat, täysin loppuun käytetyt lastenvaatteet yms.)

      Poista
    6. Sama rätinpesuongelma täälläkin, pitäisi varmaan organisoida naapurien kanssa vessanpesurättien kollektiivikeräily ja -pesu, niin voisi pestä kuumassa ja täyden koneellisen.

      Poista