Surupuvun hihassa kahta käsinnyplätyä pitsiä
–tämä puku edustaa vissiin "puolisurua", koska siinä on valkoistakin.
Kävin Tallinnan Kumussa katsomassa näyttelyn viktoriaanisesta naistenmuodista, "Poetry and Spleen". Suosittelen kaikille joita pitsi ja rimssu kiinnostavat! Pääsee katsomaan hyvinkin läheltä pukuja, sillä suurin osa ei ole vitriineissä. Mahtaa olla stressaava duuni museovahdeilla, kun kaltaiseni tyypit haluavat nähdä joka neulanpiston ja pitsidetaljin senttien päästä ja tasapainoilevat lähelle päästäkseen yhdellä jalalla ja nenä melkein näyttelyesineissä kiinni...
Konetyllipohjalle applikoituja nyplättyjä kuvioita.
Koneellisen valmistuksen ja käsintekemisen yhdistely, joka tuolle kaudelle on niin leimallista, ilmeni näistä vaate-esimerkeistä hienosti. Esim. suuri osa pitsiasioista oli koneelliselle tyllipohjalle applikoituja käsinnyplättyjä tai -ommeltuja koristeaihioita.
Koristeellisuuden määrä oli huikea. Vaikka 1800-luvun vaatteet ovat olleet epäkäytännöllisiä, varmasti ahdistavia ja joka suhteessa vaivalloisia, sittenkin ne herättävät tietynlaisen kauneuskateuden. Sulilla, kirjonnoilla, nauhoilla ja pitseillä koristellut hatut varsinkin saivat huokailemaan kaihoisasti.
1800-luvun hienostonaiset ovat olleet varsin pieniä,
ainakin näiden pukujen perusteella. Vyötärö on muovailtu
tottakai korsetilla, mutta pituuskasvuun lienee vaikuttanut
yksipuolinen ravinto ja liikunnan vähyys?
Vaatteiden infotekstit jättivät toivomisen varaa, osa oli itsestäänselvyyksiä ("Vihreä mekko jossa pitsikaulus"), osa puutteellisia ja osa suorastaan virheellisiä, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi täydellistä. Jos tämä näyttely joskus rantautuu Suomeen, haluaisin olla mukana kirjoittamassa tekstejä uusiksi. Lisäksi olisi ollut mahtavaa, jos mukana olisi ollut edes yksi miesten asu, sillä se olisi selventänyt sitä kontrastia joka miesten- ja naistenpuvuissa tuolloin oli.
Lisää nyplättyjä kuvioita konetyllipohjalla.
Toivon kovasti, että tämä näyttely tulisi Suomeen. Muutama vuosi sitten Kumussa oli näyttely Titanicilta selvinneiden (hienosto)rouvien/neitien/tyttöjen vaatteista ja asusteista. Työkaverini kävi sen näyttelyn katsomassa ja kehui kovasti näkemäänsä. Erityisesti hatut olivat säväyttäneet. Eipä tullut tuo näyttely Suomeen, voi harmi!
VastaaPoistaViktoriaaninen naisten pukeutuminen on ollut jotain sellaista mitä nykyään on vaikea hahmottaa, koska nykypukeutumisessa tunnutaan menevän trendien mukaan entistä paljastavampaan suuntaan.
Itse ihailen pukeutumisen aikakausista etenkin aikaa ennen I maailmansotaa siis edvardiaanista aikaa Englannissa. Pitsit ovat minunkin mieleen.
Tässä näyttelysää oli muuten hienosti tehdty äänimaisema, unohdin kehua! Hevoskärryjen kolinaa, ovien kalkatusta ja muuta 1800-luvun lopun urbaania äänimaisemaa. Yhdistettynä museokävijöiden kohinaan ja puheensorinaan hieno yhteisvaikutus.
PoistaNäitä vaatteita katsellessa on pakko ihmetellä sitä yhteiskuntaa, jossa ne ovat olleet järkevä ja luonteva ja sitäpaitsi ainoa asiaankuuluva tapa pukeutua. Mutta epäilemättä oma aikamme näyttää parinsadan vuoden päästä yhtä ihmeelliseltä (joskaan kukaan ei kyllä huokaile kaiholla meidän jälkeemme jättämien riepujen ääressä).
Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli aivan ihania pukuja ja pitsit kukoistuksessaan – upea muotikausi!
Jos viktoriaaninen elämä, erityisesti pukeutuminen ja erilaiset arjen toiminnot kiinnostavat, suosittelen lämpimistä lämpimimmin historioitsija Judith Flandersin populaareja teoksia The Victorian House ja Consuming Passions. Edellisessä varsinkin käsitellään suhteellisen kattavasti mm. vaatehuoltoa. Molemmissa käsitellään valmisvaatteiden tuloa ihmisten vaatekaappeihin, ja pukeutumista eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa.
VastaaPoistaPienikokoisia pukuja on säilynyt suhteettoman paljon osin siksi, että ne ovat todennäköisimmin elämänvaiheista, joiden aikana ja jälkeen kroppa vielä muuttui paljonkin, ja sen vuoksi pukuja ei ehditty käyttää loppuun asti tai muutenkaan kovin pitkään (joten ne ovat jääneet pois käytöstä hyväkuntoisina). Teini-iässä pituuskasvu ei vielä ollut välttämättä lakannut, ja naimisiin mentyä lasten saaminen muutti vartalon mittoja. Usein on myös säästetty nimenomaan nuoruuden vaatteita sentimentaalisista syistä, esimerkiksi ensimmäinen iltapuku tms.
Olenkin vissiin lukenut jonkun Flandersin kirjan, joka oli täynnä mielikuvitusta kutkuttelevia tiedonmuruja!
PoistaVoi olla, että jälkipolville säästyneet vaatteet painottuvat nuoruuteen ja ovat sen takia pienehköjä, mutta mitä olen lukenut 1800-luvun suositellusta lastenruokinnasta niin olisi ihme jos niin yksipuolisella ruualla olisi kasvettu täyteen mittaansa. Voi olla, että lapsen on ollut terveellisempi elää maalla hieman takapajuisissa oloissa kuin viimeisen päälle sivistyneessä kaupunkikodissa.