Pellavainen musta kynähame, pellava-T-paita
ja blogistin tuhruinen peili.
On muuten todella hidasta kuluttaa oikeasti vaatteet loppuun. Olen pitänyt itseäni koekaniinina ihmiskokeessa jossa koitan käyttää vaatteen puhki, nimenomaisesti mustan pellavahameen jonka ompelin 2013 ja jota olen käyttänyt sen jälkeen koko ajan, aivan sydäntalvi poislukien. Aluspaidat ja sukat on helppo kuluttaa puhki, mutta päällysvaate on haastavampi tapaus.
Korjattu halkion yläosa.
Halkion yläosaan tuli repeämä, korjasin sen tilkulla (kannattaa säästää vaatteen kankaasta korjauspaloja!). Lantion kohtan ilmestyi pieni reikä, parsin sen. Nyt helma alkaa olla rispaantunut, mutta kai senkin voisi kantata – tosin on kyseenalaista, kannattaako ostaa uutta kanttinauhaa enää näin pitkälle kulutettuun vaatteeseen. Mutta jostain vanhasta vaatteesta voisi leikata vinonauhaa, kierrätyskeskuksen ilmaislaareista kyllä löytyy jos ei omista varastoista. Käyttökelpoisuuden pidentämisen voi viedä varsin pitkälle, jos vaan on viitseliäs.
Loppuun käyttämistä vaikeuttaa se, että paljon käytetty vaate ei enää käy niin moneen tilanteeseen kuin parempikuntoinen – vaikka pellava on kauneimmillaan käytettynä, saumat ja helma alkavat näyttää varsin elähtäneiltä. Pellavahamettani voi kyllä käyttää lähikauppareissulla ja leikkipuistossa, mutta ei työasioissa eikä oikein tee mieli laittaa sitä keskikaupungillekaan. Loppupää loppuunkäyttöprosessissa siis venyy, kun käyttömahdollisuudet supistuvat. Olen jo joutunut hankkimaan uuden mustan kapean hameen parempaa käyttöä varten. Uusi tahtoo tässä nyt sanoa UFFista ostettua, ei siis upouutta, mutta minulle kuitenkin uusi.
Rispaantunut helma
Perinnetapa vaatteiden loppuunkäyttämiseen on viedä ne mökkivaatteiksi, mutta musta kynähame ei ole siellä oikein kotonaan ja kaikenlisäksi sekä mökillä, vanhempieni luona maalla että isoäitini maalla on jo huomattava varasto vaatteita – juuri sellaisia, joita ei kehtaa mihinkään lahjoittaa mutta joilla kumminkin on vielä elämää jäljellä. Tai sellaisia joita jostain syystä rakastaa, mutta ei voi/halua käyttää kaupunkioloissa.
Jossain vaiheessa pitää vain päättää, että hameesta ei ole enää hameeksi, ja tehdä siitä vaikka rättejä. Mutta tähtään siihen, että silloin hame olisi jostain kohtaa todellakin puhki!
***
Luen muuten juuri Pasi Toiviaisen kirjaa Ilmastonmuutos nyt, ja olen vähällä tikahtua ahdistukseeni. Mitä tässä oikein osaisi tehdä? On hurjaa, että olen tähänasti saamieni tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että ilmasto muuttuu tavalla, joka on vahingollinen lähes kaikille asioille joita pidän arvossa, mutta silti vaan tässä sitä eletään kesähamemietteiden, scifitapahtuman järjestämisen ja yleisen lapsiperhearjen pyörteessä tekemättä asialle yhtään mitään. En halua että lapseni ja hänen mahdolliset lapsensa joutuvat elämään maailmassa, joka on yhtäältä paahtunut korpuksi ja toisaalta liiasta märkyydestä mädäntynyt, mutta olen kovin avuton.
Syön juureksia, en syö lihaa, asun pienessä asunnossa, työmatkaa ei ole ja matkustan yleensä lomalle junalla (Ylen 7 päästövähennysvinkin listasta). Valistavia kirjoja kirjoittamalla voi vaikuttaa johonkin, mutta oma erikoisalani on varsin kapea. Pitäisi hankkia vankempi tieteellinen pohja, jotta voisi ensin arvioida ja sitten kirjoittaa juttuja asioist jotka vaikuttavat lisäävästi tai vähentävästi ilmastonmuutokseen. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, valitsisin ympäristötieteet tai jonkin alan joka pohjustaa politiikkaan mukaan hyppäämistä.
Kukapa tietää, kenties paras onnistumiseni ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on sukulaisten ja tuttavien motivointi junamatkailuun...
Jatkaisiko värjäys hameen käyttöikää? Itse olen tehnyt muutamista kulahtaneista puuvilla- ja pellavavaatteista "uusia" värjäämällä. Ja konevärillä ei ole vaikeata.
VastaaPoistaTietty hillity kulahtaminen on pellavan parhaita puoli – nautin siitä hienostuneesta vaikutelmasta joka tulee kun pellavakankaasta aavistuksen verran kuluu väriä pois. Tässä tapauksessa ongelmana ovat enemminkin hiukan liestyneet saumakohdat ja repsottava helma.
PoistaMeinasin kysyä samaa asiaa - värjäyksestä - mutta mikähän mahtaa olla kotivärjäyksen ympäristökuorma, onko mitään tietoa? Teininä harrastin Dylon-hippeilyä solmuvärjäämällä, nykyisin en enää uskalla koskea noihin kemikaalialtistussyistä.
VastaaPoistaenpä osaa suoralta kädeltä vastata kotivärien ympäristövaikutuksista – mutta kirjoitin Dylonille ja kysyin heidän mielipidettään asiasta. Sitten voisi tietty kysyä joltain värjäysalan ihmiseltä kans. Oletan, että kovasti vaarallisia värejä ei kotivärjäykseen saa myydä, eikä niisä purkeissakaan ole vesieliöstöntuho-varoitusmerkkiä.
PoistaAsetuin oikein sohvalle pitkälleni kun huomasin, että a) täällä on uusi teksti ja b) otsikko on kutkuttavan mielenkiintoinen (joku nyt kuulisi tämän ironiana mutta ehkä tiedätkin että niin ei ole nyt asia!).
VastaaPoistaKiitos ihmiskokeen suorittamisesta. Tuo lempivaatteen kulahtaminen on yksi minusta hankalimpia kohtia, kun eivät ne tosiaan tahdo kulua loppuun millään (paitsi farkut kyllä saattavat, vuosien jälkeen, kiitos niille siitä). Pitää päättää, tarvitseeko vaate korvata jollakin ja jos, niin millä. Ja milloin. Kaikki vaikeita kysymyksiä. Sitten vielä pitää keksiä mitä tehdä sille kulahtaneelle, kun sitä ihan hyvin voisi vielä jossakin yhteyksissä käyttää. Kauppareissulla, kotirötväyksessä, mökillä yms. Mutta varsinkin jos hankkii uuden tilalle, niin tuleeko sitten käytettyä... Helpommin ne hiukan kulahtaneet jäävät kaudesta toiseen varastoon odottamaan parempaa aikaa. Virhe!
Haa, kiitokset tästä ja toivottavasti oli hyvät sohvaloikoilut!
PoistaIhmiskoe vaan jatkuu eikä loppua näy... keksin juuri, että hieman liestyneet saumat voisi peittää samalla nauhalla, jolla kanttaan helman. Siitä tulisi varmaan vuosi lisää käyttöaikaa. Itse olen juuri tämän vaatteen kohdalla koittanut olla ajautumatta epämääräiseen välitilaan, jossa uudempi versio on käytössä ja vanhempi vaate hautuu limbossa käyttämättä ja silti poiskaan joutumatta.
Olen hieman ruhnuisen hameeni kanssa kyllä koittanut myös miettiä sitä, että ehkä sen viat eivät paista muiden ihmisten silmiin yhtä selvästi kuin omiini. Ihmisillä on sentään isoja reikiä housuissaan!
Minulta ainakin (pellavaiset) housut kuluvat takapuolesta puhki jo muutaman vuoden kuluttua. Enkä osaa korjata niitä siististi. Se on kurjaa, kun muuten housujen kangas olisi täysin siistiä ja hyvää edelleen.
VastaaPoistaJuu, tuon alueen kulumia on todella hankala paikata fiksun näköisesti. Mummolassa minulla on pellavahousut, jotka kuluivat sisäreidestä puhki. Leikkasin lahkeet lyhyemiksi ja ompelin niistä paikat haaruksiin - toimiva mutta sen verran pöljän näköinen pelastus, että kyseisiä housuja ei kovin monen ihmisen nähden tee mieli käyttää.
PoistaTätä kysymystä olenkin itse miettinyt erityisesti viime aikoina! Suurinta osaa vaatteista on todella hankala käyttää oikeasti loppuun, ja aika monesti voi tosiaan korjailla melkein loputtomasti. Pitäisi siis vieläkin tarkemmin miettiä, mitä ostaa.
VastaaPoistaMinua jotenkin ärsyttää, että nykyinen karsimiskulttuuri (joka tuntuu olevan yleistymään päin) menee monesti siten, että jos ostaa yhden vaatteen/tavaran, hankkiutuu eroon toisesta. Sillä sitten ylpeillään, vaikka eihän se automaattisesti ole ihan toimiva systeemi noin, vaikka tilojen kannalta toki järkevää.
Viimeisen langan varassa olevan, viittä vaille käyttökelvottoman tavaran karsiminen eteenpäin jonkun toisen riesaksi on jokseenkin moraalitonta (vaikkakin houkuttelevaa). Toinen juttu on sitten se, miten suhtautuu kulumisen ja elämän jälkiin vaatteissaan ja muissa tavaroissa. Jotkut niistä ovat kivoja, esim. itselläni pellavan haalistumien, ja jotkt epämiellyttäviä, kuten saumakohdan liestyminen, mutta miksi? Vastausta ei minulla ole, mutta ainakin miettiminen selventää omaa suhdetta tavaraan.
PoistaMinulla kului viime viikolla loppuun pellavahousut, jotka olen ostanut uutena vuonna 2008. Ne kestivät noin 8 vuotta aktiivista käyttöä (raskausajat poislukien). Lahkeet oli kertaalleen käännetty uudelleen niiden rispaannuttua. Viime viikolla kangas repesi takamuksen kohdalta. Käytännössä hiutui puhki. Mielestäni nämä olivat niin hyvin palvelleet, että heitin ne energiajätteeseen hyvällä omallatunnolla.
VastaaPoistaPehvan paikkaaminen säädyllisesti aikuisen vaatteessa on melko mahdotonta, joten kun se repeää niin sitten on täysin OK siirtää vaate roskiin.
Poista100% luonnonkuidun voi muuten periaatteessa laittaa biojätteeseenkin (tosin multaan joutuvien väriaineiden vaikutuksista ei vielä mitään tiedetä, mutta käsittääkseni Hgissä biojätteestä saatu multa käytetään nurmikonpohjaksi tms). Saumat pitäisi sitten leikata pois ja pilkkoa kangas aika pieneksi.
Sanoisin, että Hyvän mielen vaatekaappi on ollut ehkä se merkittävin teko, mutta se vaan on marginaalisella kielellä. Eiks tällä linjalla vois jatkaa?
VastaaPoistaKunpa saisinkin sen käännätettyä englanniksi tai muulle isolle kielelle! Kaikki jolla on kustantamokontakteja ulkomaille, ilmoitelkaa :)
PoistaÄläpä unohda tuntemattomien bloginlukijoidenkin motivointia juna- ja pintamatkailuun, osittain täältä innostuneena viime lomamatkani suuntautui Riikaan lautalla ja bussilla lentokoneen sijasta :)
VastaaPoistaOo, mahtavaa! Toivottavasti matka sujui vaivattmammin kuin oma edellinen pintamatkani oksentelevine lapsineen ym :D
PoistaTaisin bongata sinut eilen metrossa, sinulla oli erittäin tyylikäs musta jakkupuku! Jos itselläni olisi siinä hetkessä ollut asusteina jotain muuta kuin kumisaappaat ja yo-lakki, olisin ehkä kehdannut tulla nykäisemään hihasta ja kehumaan blogia :D
VastaaPoistaOlin se minä, kerrankin oli aihetta laittaa pitsijakkupuku: Elokuvan ensi-ilta! Olen varma että kumpparit ja yo-lakki oli juuri käytännöllisin ja paras asuvalinta tilanteeseesi joten olisit vain tullut moikkaamaan :)
Poista