Plauenin koneommeltu pitsi / Plauen chemical lace

Viestittelin nypläyskirjan tehneen Helena Honka-Hallilan kanssa pitseistä. Sain häneltä kuulla, että ensi vuonna Rauman pitsiviikoilla on esillä Saksan Plauenin koneommeltua pitsiä (tuo murheenkryyni pitsityyppi, jolle ei ole kunnollista suomenkielistä nimeä. Englanniksi chemical lace, saksaksi Ätzpitze, ranskaksi dentelle chimique jotka viittaavat pitsin kemialliseen valmistustapaan. Tekstiilitieteellinen virallinen nimi on "katoavalle pohjakankaalle tehty kirjonta", mutta pitsiä hameenhelmaan haeskeleva kuluttaja ei varmasti taivu lausumaan tuota sanahirviötä. Oma ehdotukseni on koneommeltu pitsi. Yksi vaihtoehto voisi olla sulatuspohjapitsi. Pitsikirjan kirjoittamisen aikaan soitin kielenhuollon palvelevaan puhelimeen, ja siellä sanottiin, että ainakaan "kemiallinen pitsi" ei nimitykseksi sovi.)

No jokatapauksessa. Plauenissa kukoistaa edelleen laadukkaan koneommellun pitsin ja kirjotun tyllipitsin tuotanto. Ylläoleva kuva on Helena Honka-Hallilan matkaltaan hankkimasta hurmaavasta tyllipitsistä (kirjonta tehdään samoilla koneilla kuin koneommellun pitsin tapauksessa). Plauenissa on myös pitsimuseo.

Katseltuani muutamia plauenilaisia pitsifirmojen nettisivuja, tämä vaikuttaa laadukkaalta. En kyllä ole itse tilannut sieltä mitään, mutta jos keksin jonkin syyn, tilaan kyllä! Esim. alakuvan pitsinauha ja pöytäliina näyttävät herkullisilta.

Lopuksi: Tokiossa oleskelevat bloginlukijat, jos satutte käymään Laforetin Jane Marple-kaupassa, ostaisitteko minulle kuvassa näkyvän ihanan nappi- ym. purnukan! JM on ehdoton suosikkivaatemerkkini, tarvitsisin vain pohjattoman kukkaron ja 15 cm kapeamman vyötärön...

Pohdintoja Lontoon kevät2013 muotinäytöksistä

antonio berardi

Daks

Dion Lee

Jos Lontoon kevätkokoelmien kiinnostavin anti pitäisi tiivistää muutamaan teemaan, ne olisivat
"Purity romance" ja "Gernsback continuum" (linkeissä kokoilemani "lookbookit").

Purity romance tutkailee läpikuultavuutta viileän vähäeleisessä, mutta pehmeässä hengessä. Kankaat ovat ohuita, sileitä, teknisiä. Yksityiskohtia on niukasti. Vaikutelma on - hämmästyttävää kyllä - yhtäaikaa kliininen ja naisellinen. Läpikuultavuudesta huolimatta vaikutelma on enkelimäisen siveä, ei seksikäs.
Mikään ei näytä hiukkaakaan käsintehdyltä, nämä vaatteet ovat putkahtaneet jostain high-tech vaatesyntetisaattorista. Pitsillä on tässä sijansa, jos se malttaa olla kyllin modernia ja unohtaa kukkakuviot. Koko homma on jatkoa minimalistisen ylellisyyden teemalle, jota jo viime kaudella näkyi paljon.
Lyhyesti sanoen, tämän teeman voi tiivistää ideaan "jos iPadisi tai Macbook Airisi ruumiillistuisi naiseksi". Kukapa ei haluaisi olla Applen suunnittelema!

Gernsback continuum (William Gibsonin novellin mukaan) taas tuo mieleen 1900-luvun varhaisvuosikymmenien scifi-utopiat, mutta ei missään tarkoituksellisen lainailevassa retrohengessä, vaan tyylikkään modernisti. Mukana on pieni, aavistuksenomainen ripaus cyberpunkin tietokonevisioita, mutta säihkyvän valkoisena (ei nahkatakkeja eikä peililaseja - joskin monet mallit oli kammattu muistuttamaan Matrix-elokuvan Trinityä). Ymmärrän kyllä hyvin motivaation tämän teeman takana, minulle ainakin iskee minikokoinen tulevaisuusshokki joka kerta kun kirjoitan vuosiluvun 2013. Auts! Huh!
Tähän teemaan pukeutunut sopisi hyvin jonkin uuden lähtiulevaisuuteen sijoittuvan elokuvan tai tietokonepelin piinkovaksi dna-analyytikoksi, mutta ei silti näytä naamiaisasuiselta vuoden 2013 Helsingissäkään. (Katsoin hiljattain elokuvan Babylon A.D., jossa oli pöhköhkön juonen alla todella mielenkiintoisesti mietitty lähitulevaisuuden maailma. Näitä pukuja voisi kuvitella elokuvan pahisjohtajattaren vaatevarastoon).

Pidän, älyllis-esteettisellä tasolla, näistä kahdesta teemasta. Mutta käytännössä en kyllä näe itseäni lähiaikoina pukeutuneena sen puoleen iPadiksi kuin scifileffan hahmoksikaan. Omassa vaatetuksessani taidan pysyä pesunkestävänä traditionalisti-romantikkona.

Ainiin! Jos visioimani trendit olivat liian korkealentoisia,  lopuksi on vielä paljon helpommin hahmotettava teema "Paljetit". Siinä laitetaan paljetteja sinne ja tänne ja vähän tuonnekin. Ja sitten säkenöidään. Prööt.

Kuvituksiani juurijulkaistulla nettisivulla

Käykää kurkkaamassa ihanan lastenhuoneiden sisustusfirman nettisivut, jolle olen suunnitellut logon ja piirtänyt kuvia: Lotta & Lili. Lotan & Lilin Niina pitää somaa ja inspiroivaa blogia osoitteessa niinanunelmia.blogspot.fi/.

Niin, minulta voi tilata myös kuvituksia! Maalla-lehdessä oli keväällä eräs piirtämäni herttainen pallopää (niitä on lisää Pellavahelma-blogissa).

WSOY:n läksiäisjuhlat

Rakas kustantajani Wsoy vietti viimeistä kertaa perinteisiä syyskauden avajaisia vanhassa rakennuksessa Bulevardin varrella. Nyyhk! Paikalla olikin vielä tavallista enemmän väkeä, ja joukossa myös huomionarvoisia pitsiasuja. Oleskelin lähinnä Lasten- ja nuortenosastolla nelojännessä kerroksessa, kun alakerrassa oli huikea tungos.
Unohdin jälleen kerran kuvauttaa itseni. Päälläni oli Creamin kermanvärinen pitsimekko ja nudenväriset korkkarit (joita käytän suurinpiirtein kaikissa juhlissa, mahtava ostos).

Lohenpunervan alusmekon päällä oleva pitsimekko on teetetty... iiks, unohdin kenelle! Anteeksi! Joka tapauksessa ihana vintagemekko, pidän erityisesti nauhojen välien kasvamisesta helmaa kohti.

Mustan pitsimekon helmaan on kirjottu koristuksia, mielenkiintoinen tekniikoiden yhdistelmä!

 70-luvun häämekko, joka on värjätty vihreäksi. Pitsit ensin ratkottu irti ja sitten ommeltu takaisin.

Ivana Helsingin mekko ja Parikan kengät (en ole ennen nähnyt niitä pronssinvärisenä, upeat!).

 Mielenkiintoinen, abstraksti pitsimalli sukkahousuissa.

Todella kaunista guipurepitsiä mekossa.

Erdem, kevät 2013

Silmäilin hiukan tulevan kevään muotinäytöskuvia Style.comista. Erdemin kokoelma oli jotenkin täräyttävä, siinä yhdistyy pitsi ja scifi! Erdemillä on useinkin pitsiä, mutta tällä kertaa hyvin hämmentävissä sävyissä. Tulee mieleen viime vuoden Jil Sanderin mallisto, jonka Raf Simons suunnitteli, siinäkin karkkivärit ja viileä muotoilu kohtasivat. Mutta tämä on vielä paljon mielenkiintoisempaa!

Muutenkin kevään mallistoissa oli kiehtova tieteisvire. Laitan tässä näytille suosikkejani Erdemiltä, lisää analyysia tulossa lähipäivinä!

Huom. pitsiapplikaatio.

Kuvat siis style.com.

Haastattelu

Helena Honka-Hallila, jonka kirjoittama Suomalaista nyplättyä pitsiä on kaikille käsintehdyn pitsin ystäville suositeltava hankinta, suostui ystävällisesti vastaamaan Pitsiblogin haastattelukysymyksiin.

- miten kiinnostuit nyplätystä pitsistä? onko sinulla sukujuuria Raumalla, vai onko kiinnostus syttynyt muuten? Nypläätkö itse?
En on ole kotoisin nypläysseudulta. Olen opetellut nypläämään 1970-luvun puolivälissä, kun sain lahjaksi nypläystyynyn ja kauniisti sorvattuja nypylöitä.

- olet tehnyt useita kirjoja, joissa esitellään käsitöitä tekniikan /
materiaalin mukaan jaoteltuina. Onko joku kirjoissa käsitellyistä tekniikoista sinulle erityisen läheinen?

 Olen kiinnostunut eri käsityötekniikoista, mutta eniten varmaan olen kutonut sekä sekä neuleita että kangaspuilla.

- Tiedätkö, miten Rauman nyplääjät suhtautuivat koneellisesti tehtyyn pitsiin, erityisesti kotimaisiin tehtaisiin? Kokivatko he koneellisen pitsin suoraan kilpailijana, vai käsittivätkö käsin nyplätyn pitsin erityyppiseksi tuotteeksi kuin koneellisen?

Konepitsit olivat edullisen hinnan takia selvä kilpailija nyplätylle pitsille 1800-luvun lopulla. Nyplätyn pitsin aitoutta konepitsiin verrattuna yritettiin tietenkin korostaa, mutta asiakkaat olivat samaan tapaan "hintatietoisia" kuin nykyisinkin.

- minkälainen koulutus / opinnot ovat johtaneet sinut tutkimaan käsitöitä?

Olen kansatieteilijä ja minulla on jotain käsityöalan koulutusta, mutta enemmänkin olen vuosien kuluessa harrastanut käsitöitä ja ollut kiinnostunut vanhoista tekniikoista.

- mitä vinkkejä tai neuvoja haluaisit antaa pitsejä perineille tai kirpputorilta löytäneille? Miten erottaa arvopitsit bulkkituotteista?

Mitään karkeata neuvoa siitä, miten käsintehdyn pitsin voi erottaa ei voi antaa. Tekniikat pitää tuntea.

- löysitkö kirjan kirjoittamisen myötä nypläyshistoriasta mielenkiintoisia
persoonallisuuksia?

Esiin voisi nostaa vaikka ensimmäisen raumalaisen pitsitaiteilija Karoliina Wahlbergin, joka sommitteli itse pitsejä.

Kiitos, Helena! Toivotan menestystä ansiokkalle kirjalle, joka jo silkan kauneutensa puolesta on huomionarvoinen, puhumattakaan sen tietosisällöstä.

Pitsiteippiä!

 Kävin ihanassa Paper Shopissa Krunikassa. Sielläpä kannattaa kaikkien laadukkaan mutta soman paperitavaran ystävien käväistä. Ostin muistikirjan - tarpeellinen hankinta - ja puolenkymmentä raidallista lahjapussia - lipsahdus niukasta säästölinjastani, mutta ei kovin turmiollinen kukkarolla, kun pussit ovat vain 50 senttiä kappale.

Pitsiblogiin liittyy yläkuvan pitsiteippi, jossa on ehtaa puuvillaista barmen-pitsiä. Ehkä palaan vielä hakemaan tuon...

Pari kuvaa Paper Shopista, jotta saatte käsityksen kaupan ihanuudesta:

Sen sijaan Stokkalla koin järkytyksen, kun tekstiiliosastolta ovat pitsikelat hävinneet! Ne on korvattu niukalla ja pääosin tylsällä kokoelmalla määrämittaisia pitsejä, kahden tai kolmen metrin paloissa. On se vaan kumma, että valtakunnan ykköstavaratalostakaan ei saa enää kunnon pitsejä.

Mietteitä raschel-pitseistä

Olen tullut mollanneeksi raschel-koneilla tehtyjä pitsejä täällä Pitsiblogissa, mutta olen viime aikoina lukenut raschel-koneiden tekniikasta, ja alan lämmetä tällekin pitsikonetyypille. Se on mitä ihmeellisin, monimutkainen systeemi, jossa tuhannet neulekoukut ja ohjaimet viuhtovat hämmästyttävällä nopeudella. Harmi kyllä raschel-koneilla tehdään usein aivan ajatuksetonta pitsiä, jossa koneen mahdollisuuksia ei ole lainkaan tutkailtu. Raschel-pitsit ovat periaatteessa neuletta, ja silmukoilla saa aikaan yhtä sun toista jos vain viitsitään miettiä.

 
Mutta esim. ylläoleva näyte on mielestäni aikas kiehtova. Tässä ei ole lainkaan erillisiä kuviolankoja, vaan kuvio muodostuu neulepohjasta. Useimmiten raschel-pitseissä on tyllimäinen pohja ohuista langoista, ja niiden päällä "kelluvia" kuviolankoja, jotka kulkevat monotonista siksakkia - sitä laiskemmin ja löyhemmin, mitä nopeampaa vaatia koneelta on vaadittu. Kuviolangat pysyvät paikallaan kietoutumalla silmukkajonoihin (englanniksi pillars), jotka näkyvät pitsin nurjalla puolella.
Tämä näyttää yleensä melko tylsältä, mutta jos kuviolanka on esim. puuvillaa, vaikutelma voi olla hyväkin.

Lähäri silmukoista. Tässäkin näkyy silmukkajonoja, joita yksittäiset langat yhdistävät.

Opin eräästä perusteellisesta neulekoneita käsittelevästä kirjasta, että myös sipulipussimateriaalia tekevä kone on raschel-tyyppinen, vain hieman karkeampigaugeinen kuin pitsikoneet.

Parsiminen paikkaaminen peseminen

Project 333 kunniaksi päätin hoitaa koko (jäljellejääneen) vaatevaraston kerralla kuntoon. Olkoon kaikki kaapissani käyttökelpoista, kaunista, ehjää, tahratonta ja mielellään sileääkin!

 Tunsin oloni hienoksi rouvaksi, kun kävin Stockmannin käsineosastolla tiedustelemassa mokkanahkaisten käsineiden pesupulveria. Arvelin, että jos jostain, niin sieltä löytyisi, ja olin oikeassa. Nyt persikanväriset käsineeni ovat taas puhtaat. Vihreille käsineille kävi huonosti, ne eivät olleetkaan pesukäsineet, ja raukat kuivuivat ihan koppuroiksi.

Arvoisat lukijattaret! Älkää unhoittako tarkistaa mockakäsineittenne pestävyyttä, ennenkuin ryhdytte niitä vedellä puhdistamaan. Pestävyys ilmaistaan käsineen sisäpuolelta löytyvällä leimalla "pestävä - tvättnande" tai "Lavable".

Pidän parsimisesta, ja pidän ohjenuoranani Mathilda Langlet'in erinomaisesta (ja nykylukijalle hupihetkiä suovasta) ohjekirjasta "Täydellinen käsikirja perheenemännille" löytynyttä lausahdusta - hieman horjuvasti muistellen: Älckön taloudesta poistettako yhtään parsellia (=kangastavaraa), ilman että se on ainackin kertaalleensa Parsittu.

Mutt rajansa huvituksillakin, joskus alituinen parsiminen käy hermoille. Parsivatko muut ihmiset näin paljon sukkiaan? Jos eivät, niin miten he siltä välttyvät? Heitetäänkö sukat reiän tullen pois, vai kulkevatko ihmiset reikäisissä sukissa (jota rouva Langlet muuten paheksuu 150 vuoden takaa)? Vai pelkästäänkö minun sukkahousunvarastoni vaatii neulahuomiota ainakin kerran viikossa?
Minä vain ihmettelen. Kalliit sukkahousut reikiintyvät siinä kuin halvatkin, ehkä jopa nopeammin, sillä kalliissa sukkahousuissa on yleensä vähemmän tekokuituja ja enemmän puuvilla - miellyttävää, mutta kuluvaa. No, puolustukseksi mainittakoon, että sukkahousujen joukossa on mm. 2006 ostetut NoaNoan pilkkusukkikset, jotka ovat edelleen käytössä. Niitäkin on tullut erinäisiä kertoja parsittua.

Vaatekaapin raivoraivaus

 Innostuin, suorastaan hurahdin, ideaan nimeltä Project333. Siinä paketoidaan kaikki paitsi 33 vaatetta kellariin, ja eletään näihin 33 vaatteeseen pukeutuen 3 kuukautta. Lukuun eivät kuulu yöpuku, alusvaatteet tai jumppavaatteet, mutta kengät, käsilaukut ja muut asusteet lasketaan.
Riippuu tietysti aiemmista vaate-elintavoista, kuinka radikaalilta tämä kuulostaa. Äitini sanoi, ettei hänellä kerralla ole käytössä ainakaan enempiä vaatteita, samoin ystäväni A ihmetteli, tarviiko joku todella niinkin paljon vaatteita kuin 33. No, minulla on jo pelkästään huiveja tuo määrä, tai siis oli, ennekuin pistin ne kellariin lomailemaan.

 

Osa karsituista vaatteista. Bye bye!

Olen ehtinyt viettää neljä päivää 33 vaatteen elämää (joista kaksi maalla peltohousuissa, joita ei todellakaan lasketa). Eilen aamulla mieheni noteerasi ällistyneenä, kun suoriuduin pukeutumisesta viidessä minuutissa, normaalin 20 minuutin sijaan. Tähän vaikuttaa jo yksistään se, että 33 vaatetta mahtuvat kaikki samalle vaatetangolle, kun ennen vaattet oli (pienehkön 1930-lukulaisen asunnon säilytystilojen pakosta) sijoiteltu kolmeen eri kolkkaan. Jes! Heti havaittavia hyviä vaikutuksia!

Vaatevarastossani on nyt 6 yläosaa, 4 mekkoa (joista kaksi pitsisiä), 3 hametta (yksi pitsinen), 5 huivia (yksi pitsinen), 3 kassia (yksi pitsinen), 3 takkia ja loput kenkiä. Siihen, että korutkin laskettaisiin mukaan, en venynyt. Ja sukkahousut, hauskannäköisetkin, lasken alusvaatteisiin.

Kolmen kuukauden kuluttua saatan hieman lieventää sääntöjä, mutta luulen, etten tule enää palauttamaan kaikkia vaatteita kerralla aktiivigarderoobiin. Minusta tuntuu, että noin 45 vaatetta olisi käytännöllinen määrä, siihen mahtuisi jo gaala-asu ja hautajaisvaatteetkin. Mutta näin aluksi tämä dogmaattinen minivaatekaapin kylmä kalkkuna on ihan virkistävä!

Onko muilla kokemuksia vastaavista vaatepaastoista?

Siivouspäivä!

Osallistun siivouspäivään myymällä paljon söpöä vaatetta, vintagekäsineitä, vauvanvaatteita ja hoitotarviketta (halvalla!) ja myös miehen Pleikkari2sen ja kasan pelejä (älkää huolestuko, ps3 jää jäljelle).
Osoite on Pietarinkatu 13, Helsinki, ja facebook-tapahtuma löytyy täältä. Avoinna klo 12-18.

Brages Pressarkiv ja pitsiherkku kirppikseltä

Brages Pressarkiv on arkisto, johon on tallennettu Suomen ruotsinkielisten lehtien artikkeleita aiheenmukaisessa järjestyksessä (esim. henkilöt aakkosjärjestyksessä tai mikä vielä mahtavampaa, esim. Vasa/Industrie, jossa on kaikki Vaasan teollisuutta käsittelevät kirjoitukset). Löysin mm. muutaman rivin maininnan Vaasan pitsitehtaaseen (silloiseen Rekord Trikooseen) hankitusta Valenciennes- eli Nottingham-pitsin koneesta vuodelta 1913. Palaan vielä uudestaan tuonne tietojen lähteen äärelle, aivan huippupaikka!

Pari päivää sitten tuntui kuin vastustamaton voima olisi vetänyt minut Fida-kirppikselle Iso-Roballa. Sieltä löytyikin kaksi isoa, avaamatonta pakettia Pirjo-Pitsin pitsiä, tehtaan Helsingin ajoilta. Huomatkaa paperikääreen sisällä oleva mainoslause!

Kiitos blogitunnustuksesta!

Sain blogitunnustuksen Kiinnosteen Annastiinalta, joka on ollut kanssani samoissa oppilaitoksissa ala-asteelta lähtien (jee Matttilan ala-aste, tuo lahjakkuuksien kehto, ja pienet kyläkoulut yleensäkin).

 

Ihan mahtavia kuvituksia! Ja kiitos tunnustuksesta!

Kirjalöytö nyplätyistä pitseistä

Etsin kirjakaupasta vessaan maailmankarttaa, ja huomasinkin uuden, lähes vastailmestyneen pitsialan kirjan: Suomalaista nyplättyä pitsiä (Helena Honka-Hallila). Honka-Hallila on tehnyt "Kotien kätköistä" -kirjasarjaa, jossa esitellään valkokirjontaa, ristipistoja jne, minua miellyttävän tieteellisellä otteella.

Kustantaja on Maahenki, ja niinpä kirja onkin todella kaunis ja niin iso, että valokuvien pitseistä saa hyvin selvän. Taidanpa piankin hankkia kirjan kokoelmiini!

ps. Pahoittelen, että arvontavoittojen postittamisessa kesti, mutta nyt ne ovat kaikki matkalla!