Mietteitä raschel-pitseistä

Olen tullut mollanneeksi raschel-koneilla tehtyjä pitsejä täällä Pitsiblogissa, mutta olen viime aikoina lukenut raschel-koneiden tekniikasta, ja alan lämmetä tällekin pitsikonetyypille. Se on mitä ihmeellisin, monimutkainen systeemi, jossa tuhannet neulekoukut ja ohjaimet viuhtovat hämmästyttävällä nopeudella. Harmi kyllä raschel-koneilla tehdään usein aivan ajatuksetonta pitsiä, jossa koneen mahdollisuuksia ei ole lainkaan tutkailtu. Raschel-pitsit ovat periaatteessa neuletta, ja silmukoilla saa aikaan yhtä sun toista jos vain viitsitään miettiä.

 
Mutta esim. ylläoleva näyte on mielestäni aikas kiehtova. Tässä ei ole lainkaan erillisiä kuviolankoja, vaan kuvio muodostuu neulepohjasta. Useimmiten raschel-pitseissä on tyllimäinen pohja ohuista langoista, ja niiden päällä "kelluvia" kuviolankoja, jotka kulkevat monotonista siksakkia - sitä laiskemmin ja löyhemmin, mitä nopeampaa vaatia koneelta on vaadittu. Kuviolangat pysyvät paikallaan kietoutumalla silmukkajonoihin (englanniksi pillars), jotka näkyvät pitsin nurjalla puolella.
Tämä näyttää yleensä melko tylsältä, mutta jos kuviolanka on esim. puuvillaa, vaikutelma voi olla hyväkin.

Lähäri silmukoista. Tässäkin näkyy silmukkajonoja, joita yksittäiset langat yhdistävät.

Opin eräästä perusteellisesta neulekoneita käsittelevästä kirjasta, että myös sipulipussimateriaalia tekevä kone on raschel-tyyppinen, vain hieman karkeampigaugeinen kuin pitsikoneet.