Kaukomaiden ompelijoiden palkoista - laskelmia ja jupinaa

Parin viime päivän ajan olen miettinyt, miksi ns. halpatuotantomaiden ompelijoiden palkan saattaminen kohtuulliselle tasolle on niin hiivatin vaikeaa. Asiahan on niin, että merkittävä osa vaatteista ommellaan sellaisella palkalla, että sillä ei pysty kunnolla elättämään itseään saati perhettään. Mutta miksi asian fiksaaminen on niin hankalaa? Kyse on loppupeleissä aivan pikkurahoista, jonka meille todistaa uusi suosikkikirjani "Birnbaum's Global Guide to Winning the Great Garment War". Kyseessä on vaatefirmoille ja erityisesti niiden sisäänostajille tarkoitettu opas siihen, kuinka hankitaan parhaat ja edullisimmat diilit kaukomaiden vaatetehtaista. Eli kun Birnbaum tekee laskelmaansa, hän ei ensisijaisesti mieti ompelijoiden oikeuksia, vaan vaatefirman tuottoja - mikä minusta tekee hänen taulukostaan erityisen vakuuttavan.

 Birnbaum ja Tehtaankadun Factory-kahvila.

Vaatetehtaassa työskentelevän ompelijan osuus vaatteen hinnasta on niin mitätön - kun siis kyse on esimerkiksi kaakkois-Aasian maasta -, että vaikka se tuplattaisiin, hinta nousisi hiukan alle 7 prosenttia. Ja vaikka ompelijoille ei tarvitsis maksaa pennin pyörylää, niin hinta vastaavasti alenisi tuon saman noin 7 prosenttia. Tämä siis sen jälkeen kun kaikki verot, tullit ym. jotka kumuloituvat palkkakulujen päälle on huomioitu. Varsinaisen ompelutyön osuus hinnasta on alle kaksi prosenttia kun tuote maksaa kaupassa 44 dollaria (tämä siis Birnbaumin taulukossa). Tämä tarkoittaa 44 dollarin hintaisessa vaatteessa siis 3 dollarin hinnan muutosta, jos koko nousu tulisi kuluttajan maksettavaksi. (Birnbaumin kirja on alunperin vuodelta 2000, ja sen jälkeen vaatteiden vientikiintiöjärjestelmää on muutettu, mutta asia peruspiirteissään on edelleen aivan sama kuin kirjotushetkellä.)

Taulukko jatkuu seuraavalle sivulle, jossa päästään vähittäismyyntihintaan asti.

Vaikka hinnannousun pyöristäisi varmuuden vuoksi ylöspäin 10 prosenttiin, ei muutos olisi kovinkaan hurja. Kuluttaja tuskin järkyttyisi, jos ennen 40 euroa maksanut vaate nousisikin 44 euroon, tai toisaalta riehaantuisi ostamaan vaikka hinta laskisi 36 euroon. Tai en minä teistä tiedä, mutta jos itse todella haluan ostaa jonkun vaatteen, niin oikea materiaali, väri ja koko ratkaisevat ostopäätöksen, 10 prosentin hinnan muutos suuntaan taikka toiseen ei merkitse juuri mitään. En todellakaan valitse rumanväristä 36 euron vaatetta, jos vieressä on 44 euron kauniin värinen vaate. Yleinen hintaluokka (kympejä? satasia? tonneja?) on tietenkin tärkeä, mutta on hyvä käsittää, että jopa kaupassa suht. edullisen vaatteen *voisi* ompeluttaa asiallisella palkalla.

TÄRKEÄ TIEDOTUS: Jos kaikille vaatteen tuottamiseen osallistuneille henkilöille maksettaisiin asiallinen palkka, vaatteiden hinta ei sittenkään nousisi kovin paljoa. Sanotaan nyt että hinnat nousisivat noin 10% nykytasosta (jos siis koko hinnannousu sälytettäisiin kuluttajille, ja onkin sangen epätodennäköistä, että vaatefirmat, tehtaat jne nipistäisivät omista voitoistaan). Minä olisin ainakin valmis maksamaan sen, jos saisin takuulla onnellisten tekijöiden tekemiä vaatteita.

Mikä siis mättää? Siitä lisää huomenna!