... että onpa kiva, kun tässä saksalaisen tavaratalon mainoslirpakkeesta reväistyssä sivussa on merkitty kaikkien vaatteiden materiaalit. Näin pitäisi olla kaikkialla!
(Olenko muuten maininnut, että voitin Costumen arpajaisissa joskus puolivuotta sitten lahjakortin Samujille? Hankin sieltä kahdet mielettömän ihanat ja lämpimät pitkät nahkakäsineet, mustana ja vihreänä, joita olen käyttänyt pitkin talvea.)
Voi kunpa tuo tai joku muu muotilehti alkaisi toden teolla kirjoittaa vaatteista, eikä vain enemmän tai vähemmän virtuaalisista muoti-ilmiöistä. Virtuaalisella tarkoitan sitä, että kyse ei ole vaatteista fyysisinä kappaleina, vaan kuvista. Lehdessä on kaunis kuva, ja sitten tuo kuva silmissään kuluttaja menee kauppaan ja haalii tuota kuvaa muistuttavia vatekappaleita, ostaa ne, katsoo itseään kameran läpi ja laittaa kuvansa blogiin, jota joku toinen katsoo ja prosessia alkaa alusta - ja koko prosessissa vaate jostakin materiaalista jollain työtavalla toteutettuna tuotteena on aivan sivuseikka.
Minä haluaisin lukea todella paneutuen kirjoitettua tekstiä vaatteista. Olisin tuostakin mekosta mielellään saanut enemmän tietoa. Mikä sen materiaali on? Onko se vuoritettu? Onko se tuettu niin, että se pysyy pesujenkin jälkeen ryhdissään? Miten nauhat on ommeltu, automaattisella kirjontakoneella vai käsin? Jos saisi vielä jotain taustatietoa, kuten mistä materiaalit ovat peräisin, missä se on ommeltu, ja mistä kirjontatekniikka on keksitty, niin olisin aivan ekstaasissa.
Tässä minulle tarpeeksi vakavamielinen julkaisu. "Ne yksityiset ja kansantaloudelliset varat, jotka säästetään vaatteita oikein ja taitavasti pestäessä, ovat huomattavan suuret."
PS: Kaksi kivaa, mukavan kulutuskriittistä muotiblogia Suomesta
Aamukahvilla
No Signposts on the Sea
Mulla nuo molemmat linkit vie samaan blogiin.
VastaaPoistaOlet oikeassa: harvassa ovat ne katalogit (esim. Hullujen päivien mainoksissa sais hyvinkin olla) ja nettikaupat, joissa materiaalitiedot ovat selvästi näkyvillä. Minä en koskaan osta mitään, missä on akryylia. Polyesterikin on pannassa. Hyvissä sukissa taas usein on polyamidia. Nettikaupoissa ei liioin näe valmistusmaata, tai sitten sitä saa etsiä. Muista valmistustiedoista ei voi kai puhuakaan. Olet oikeassa.
Tänään vedin trenssin ekan kerran tänä keväänä päälleni, ja taskun nappi kimposi aamukiireessä eteisen lattialle. Sitä sitten työmatkalla kiinni ommellessani mietin, onko edes kalliimmissa takeissa enää käsin ommellut napit. Tämä oli kyllä mallia halpis, ja napit olisi pitänyt kiinnittää jo viime kesänä paremmin kiinni.
solveig
oops! kiitos kun huomautit, nyt alempi linkki korjattu.
PoistaNettikaupoilta kuluttajat tuntuvat sietävän sen luokan epämääräisyyttä joka fyysisessä kaupassa ottaisi vakavasti aivoon. Ihmettelen, kun eivät ne nyt niin radikaalisti halvempiakaan aina ole. Ja se, että ei voi kokeilla vaatetta, tunnustella kangasta ja värisävykin voi näkyä vääristyneenä, on mielestäni megakokoinen ongelma. Mutta ilmeisen hyvin ne menestyvät, ja on tietty tuotteita joita ei lähikaupoista saa.
Materiaalinatsi täällä moi! Mikään ei juurikaan kyrsi mua enempää kuin se että katalogeista puuttuu materiaalitiedot tai ne ovat jotenkin väärin tai sekavia. Esim kerran bongasin samasta kuvastosta kolme eri tapaa merkitä viskoosi: viskoosi, rayonviskoosi, rayon. GRRRR!
VastaaPoistaOnnekseni hääpukuliikkeessä töissä ollessani opin tunnistamaan monia materiaaleja ihan vain kuvaa katsomalla joten jotkin tietyt kangaslaadut pystyn erottamaan kuvasta vaikka siinä ei kerrottaisikaan onko kyseessä sifonki, sametti, tafti vai satiini. Se tieto ei kumminkaan vielä kerro mitään itse materiaalista tai laadusta tai valmistustekniikoista. Itsekin lukisin niin mielelläni erikoisemmista koristelutekniikoista, eri kangaslaatujen historiasta ja nykyisestä käytöstä jne. Lienee vain turha haave sillä moiset jutut eivät lehteä myy. Ne ovat ne upeat tunnelmakuvat ja mielikuvat siitä mille lukija itse näyttäisi sama vaate päällä. Itseänihän kyrsii myös se että nykyisin editoriaaleissa ei välttämättä saa itse vaatteesta edes mitään selvää kun kuvat alkavat olla jo niin taide-kamaa.
Mulla on muuten myös tuo sama Hoida oikein vaatteesi. Varsin kelpo-opus on se!
Tykkäilen kyllä daideellisistakin "tyyli ja tunnelma" -muotikuvista, mutta silloin on mielestäni turhaa tai jopa naurettavaa luetella pikkutarkasti kaikki asukokonaisuuden osat. Jos ne siis näkyvät vain jonain häivähdyksenä ja voisivat olla ihan hyvin muitakin vaatteita.
PoistaSaiskohan pienlhtitukea laatupainotteisesti ja informatiivisesti muotiin ja vaatteisiin suhtautuvalle lehdelle? Joka analysoisi kuluttajalle hyödyllisesti kaupoissa olevaa tarjontaa ja kertoisi juurta jaksain eri materiaalien ominaisuuksista, ja antaisi ehkä vinkkejä, kuinka mahdollisimman vähillä uusilla ostoksilla saisi kauden trendit luotua...
Minä en voisi ostaa nettikaupasta mitään muuta vaatetta kuin samanlaisia alusvaatteita, joita jo omistan. Juuri siksi, että en pääse hypistelemään ja sovittelemaan tuotetta enkä vertaamaan väriä kasvoihini. Pelkään, että olisin liian laiska tai en "kehtaisi" palauttaa tuotetta, jos (ja todennäköisesti kun) se ei olisikaan sopiva.
VastaaPoistaNiinpä! itse ainakin tiedän varmaksi olevani niin laiska, että epäonnistuneen ostoksen palauttaminen luultavasti jäisi. Olen niin nipo kankaan laadusta ja joistain pikkuseikoista jotka eivät ilmene valokuvista, että vaatteiden osto netistä tuntuu aikamoiselta uhkayritykseltä. Mutta jos ei pahemmin välitä mitä päälleen pukee, niin on se varmaankin kätevää.
Poista