Päivien asuja ja pitsien reikiä

Syksyn pääasiallinen look: ylikasvanut taidekoulutyttö. Ladylike jakkupuku odottelee pukupussissaan käyttöä, kun käännyn lähes joka aamu jättikokoisen villatakin ja mekkojen puoleen. Villatakki taitaa olla pisimpään käytössäni ollut vaatekappale, sain sen ystävältäni joko 1998 tai 1999. Toimii edelleen.

 

Hommasin taas uuden vaatteen. Tämä ei todellakaan kuulunut suureen suunnitelmaani. Mutta paljon rahaa oli vaarassa mennä haaskuuseen... voitin nimittäin erään muotilehden arpajaisissa tasan vuosi sitten 300 e lahjakortin Samujille. Ostin lähes samantien kahdet ihanat, kashmirvuoratut pitkät käsineet, ja sen jälkeen unohdin lahjakortin. Pari päivää sitten muistin sen - onneksi! Lahjakortti  nimittäin vanheni tänään. Syöksyin siis Samujille, ja hankin kuvan angorapipon. Se oli juuri jäljellä olevan summan hintainen, ja sopii nutturaiseen päähäni (ainainen talvipäähineongelma! Ihmettelen, mitä naiset pitivät päänsä suojana silloin, kun nuttura oli ainoa aikuisen naisen sovelias kampaus. Huivia vissiin, koska juuri mikään korvia lämmittävä hattu ei mahdu nutturan yli).

Vaatebudjettiin nähden tämä on fuskausta. Tokion-bleiseri venyttää sen jo äärimmilleen, ja jo varaamieni tuotteiden lisäksi tarkoitus ei ollut hankkia mitään (ennen matkaa siis - parasta olla tekemättä lupauksia matkan osteluiden suhteen!). Mutta kun nyt universumi katsoi hyväksi lahjoittaa minulle tämän todella lämpöisen päähineen, niin otan sen mielihyvin vastaan. Olen myös ahkerasti parsinut puhkikuluneita sukkahousuja, tasapainottaakseni vaatetalouttani. Jos parsii 20 euron sukkahousuja, niin että niiden käyttäikä kaksinkertaistuu, on ansainnut 20 e, eikö niin?

 

Kaikkia reikiä ei ole pakko parsia. Reikäinen, hapertunut pitsi on ihanaa. Jos olisin puolet nuorempi, liihottelisin runotyttönä antiikkisista purkautuvista pitsinrepaleista kootussa mekossa, kukkia hiuksissa. Nyt tyydyn lempipitsimekkooni, ja sen muutamiin kulumisreikiin. Osan olen paikannutkin, hihojen lyhennyksestä yli jääneillä palasilla. Mekossa oli alunperin trumpettihihat ja lyhyt helma, mutta lyhensin hihat ja pidensin niillä helman itselleni mieluiseen mittaan.

Ystäväni H:n suvun naisilla kiertäneen pitsineulehuivin kuvauksellinen reikä. Kaunis huivi ja vielä tunnelmallisempi paljosta käytöstä hiukan reikiintyneenä!


Viikonlopun kahviloinnin asu: pitsikaulus, Samujilta viime vuonna ostamani silkki-pellava-neule ja villatakin neulojaksi lupautunut Kaino.

Pikku Onnetar ja taide:

Riiiip..! Pazoooooong! Ka-boooooom!

Kuuletteko tuon omituisen äänen? Se on vuotuinen vaatebudjettini, joka juuri repeilee kappaleiksi ja räjähtää. Minulla oli kolmisensataa euroa jäljellä päättämääni budjettia, mutta näyttää kovasti siltä ettei se nyt riitä ensinkään.

Ensinnäkin, kävin ostamassa uudet rintaliivit. Se toki mahtui hyvin jäljellä olevaan budjettiraamiin. Ostin muuten samaa vanhaa merkkiä mitä aina ennenkin olen suosinut, vaikka heidän selityksensä tehtaiden oloista oli keskinkertainen. Heillä on SA8000-sertifikaatti - nimittäin Belgiassa. Mutta en ole erityisen huolestunut belgialaisten työläisten oloista, vaan enemmän niiden tyyppien, jotka ompelevat liivini Marokossa ym. No, valitettavasti en löytänyt rintaliivimerkkiä, joka olisi erikoisen selvän reilu, ja jota pääsisin sovittamaan. Edes eettisyyden puolesta en ole valmis elämään huonosti istuvissa rintaliiveissä.

Sitten sain varattua itselleni neulojan. Koska ei ole mitään tolkkua neulottaa mitättömistä aineksista mittojen mukaan villatakkia, lankoihin ja nappeihin menee varmaankin pitkä penni (ja tietysti pitää varata kohtuullinen korvaus Kainolle!). Haluaisin neuleeseeni perinteiset nahkanapit, pikagooglauksella MacCulloch & Wallis -niminen firma myy mm. allakuvattuja huisin tyylikkäitä suorakaiteenmuotoisia nappeja. Olen keräillyt niitä löytäessäni kirppiksiltä, mutta saalis ei riitä vielä villatakin sulkemiseen.

Lopullinen isku budjettiraamilleni tulee olemaan haaveilemani bleiserin teettäminen. Lähdemme nimittäin marraskuun alkupuolella Japaniin! Tokiolainen ystäväni menee naimisiin, ja se onkin juuri sellainen tekosyy, jota kaipaan. Edellinen japaninmatka oli 2008, ja kaipaan sinne aivan hurjasti. Vietämme sekä minun että miehen väliin jäänyttä kesälomaa kuukauden Tokiossa (pikku Onnetar tulee toki mukaan myös! vaikka hänellä olikin kesäloma!). Ekoihmisenä minua kyllä nolottaa lentää, mutta en vain uskalla lähteä junailemaan Siperiaan lapsen kanssa. No, matka köyhdyttää kassani sen verran tehokkaasti, että en tule sen jälkeen lentelemään pitkiin aikoihin :D

Bleiserin kanssa matkalla on tekemistä sikäli, että Tokiossa ihmiset pukeutuvat varsin siististi (noin yleisesti ottaen), enkä lainkaan halua mennä sinne nuhjuisessa vakosamettipusakassani. Bleisereitä kai myydään vaatekaupoissakin, mutta pieniolkaisen ja leveälantioisen on turha edes etsiä sopivaa. Kukaan valmistaja ei tee harteista kokoa 36 ja lantiosta kokoa 42 olevaa vaatetta.

Jotain vaatetavaraa saatan ostaa Tokiostakin, ja siinä sitten menee kai ensi vuodenkin vaatebudjetti -_-'

Olen jo silmäillyt ahneesti mm. To &Co -kenkämerkin nilkkureita, toinen kenkäihastus on Plus by Chausser (ja heidän erikoismukaviksi mainostettu alamerkkinsä - Mukava!).
  

To & Co

 Plus by Chausser

Olen ostanut vuotuisesta kenkäkiintiöstäni vasta puolet (eli yhden parin), joten toisen puolen voisin ostaa reissusta. Ja sitten on tietenkin iki-ihastukseni Jane Marple. Ooooh ja aaaaah, kun vain ajattelenkin pääseväni kyseisen merkin kauppaan... en tiedä onko enemmän harmi vai helpotus, että suurin osa merkin vaatetista ei mahdu päälleni.

 Jane Marple

 Jane Marplessa viehättää nostalgisen fantasia-Eurooppatyylin lisäksi paneutuminen yksityiskohtiin.

Toivottavasti en ihan ratkea ostelemaan sekapäisesti. Japanilla tapaa olla sellainen vaikutus minuun, mutta toivon kasvaneeni siitä yli. Pitäisi varmaan tatuoida luottokorttikäteensä "Vain sellaista mitä tarvitsee, vain sellaisia määriä mitä ehtii käyttää". Minulla ei ole vähäisintäkään ongelmaa pidätellä itseäni vaateostoksista kotosuomessa, mutta japanilainen vaate-estetiikka kolahtaa täysillä. Siinäpä testi, toimivatko omat oppini käytännössä!

Pitsihavaintoja ja pitsiurputusta

Jossakin fiinimmässä butiikissa näkyi olevan myynnissä musta pitsimekko, koneommeltua pitsiä. Pidin kovasti sekä pitsin laadusta että kuviomallista. Olispa vielä mekko vähän pidempi, lompakko vähän paksumpi, ja cocktailtilaisuuksia enemmän... no, onneksi voi ikkunasta ihailla ihan ilmaiseksi.

 Varhaiskevään britti-Voguesta pari pitsibongausta. Tämä taisi olla Dolce&Gabbanan mainoksesta.

 Ihanasti pitsin risareuna huoliteltu tyllikaitaleella! Ooh! Pidän tälläisestä roisin ja huolellisen yhdistelmästä.

 Samaisesta lehdestä jotain seurapiiriperhosia pitsimekoissa. Jees jees.

 Helena Bonham-Carter seireeninä, yllään en muista kenen applikoitu tylliviitta.

 

Hienoa työtä. Tykkään tykkään!

Vähän urputusta. Kun noin hienosti ja huolekkaasti upotetaan pitsi paitaan, niin tuntuu työn hukalta että se on tylsää joustopitsiä. Toisaalta trikoopaidassa joustopitsi on paikallaan, mutta silti jotenkin hieman riepoo. En osaa päättää kumpi on pahempi: hyvä pitsi huonosti kiinnitettynä vai tylsä pitsi hyvin kiinnitettynä. Ehkä ensimmäinen, toisaalta sen voi itse korjata.

 Tässä keskilaatuinen, ihan kelvokas pitsi huonosti kiinitettynä. Ei kestä kuin vartti, että lerpattavat pitsit alkavat näyttää kerrassaan kehnoilta ja nuutuneilta. Menee hukkaan OK pitsi.

Möö möö.

Neuleongelma ja kenkäkuvia

Ensiksi: haluan eroon japanilaisista lehdistäni. Koko jäljelläoleva satsi 12 e (samaan hintaan mukaan myös kolme käsityölehteä, mm GosuRori kaavalehti lolitoille) plus postikulut, tai nouto toki kuluitta.

Toiseksi, aivan mahtava aMinimalist-blogi jatkaa taas! Niukkaa tyyliä ja pohdintoja vaatetuksesta, nyt mukana myös maha (kasvava).

Kolmanneksi, kun tapasin Hopeapeilin Elinan, hoisimme ensin bisnesjuttuja, mutta sitten kipitimme kahville puhumaan niitänäitä lähinnä vaatteista, kaksi vaatehulluaintoilijaa kun olemme. Esiin nousi muun muassa ongelmalliseksi osoittautunut kysymys:

MISSÄ VOI TEETTÄÄ NEULEITA?

Osaisiko joku blogin lukija antaa vinkkiä? Minä himoitsen muhkuista irlantilaisneuletta mittojen mukaan, Elina taas haaveilee 40-luvun neulelehtien malleista. Nyt olisi erinomainen tilaisuus jollekulle ahkeralle ja taitavalle neulojalle rahastaa taidoillaan. Hyvät neuleet ovat joka tapauksessa kalliita, joten samantien voisi panostaa hiukan ekstraa ja teettää juuri sellaisen kuin haluaa.

Ja lopuksi kenkäkuvia. Kävin hakemassa syysvaatteita kellarista, ja suurta iloa koen ihanista kengistäni. Moheda Toffelnin perinteiset puupohjasandaalit sopivat tyylillisesti ja teemallisestikin pyyhemekon seuraan (teemana siis Ruotsi, kun sekä sandaalit että pyyhkeet ovat sieltä kotoisin).

 

Chie Miharan kauniita nauhakenkiä ostin pari vuotta sitten kahdet samanlaiset. Voi kuulostaa liialliselta, mutta toiset maalautin mustaksi Pinkomossa (tarjolla oli vain ruskeaa), ja molemmat ovat ahkerassa käytössä. Samassa paikassa hoidatin nämä mustat priimakuntoon keväällä ennen kesäsäilöön pakkaamista, ja olipa ilo ottaa siistit, valmiiksi uusilla korkolapuilla varustetut kengät taas esiin!

Olen kovasti yhdistellyt tummansinistä ja mustaa, väriombo johon olen jostain syystä nyt tykästynyt. Sukkahousut ostin heinäkuussa, merkki on mielestäni hinta-laatu-suhteeltaan hyvä Bonnie Doon. He eivät kyllä antaneet kovin selkeää vastausta siihen, kuinka he valvovat työoloja ja kelvokkaita palkkoja kauko-Idän tehtailla, mistä olen sangen harmissani. Ilmeisesti heille ei ole tullut mieleen, että asia voisi kiinnostaa asiakkaita (eikä vissiin ole juuri kiinnostanutkaan, kun olivat niin hämmästyneitä kysymyksestä). Kuulemma siis tietenkin kaikki on kunnossa, ja suhteet tehtaisiin pitkät ja hyvät, mutta mitään todistetta asiasta en saanut enkä sen selvempää selostusta olosuhteiden tarkastamisesta.

 

 Anni Elinan piirtämä satelliittikaulakoru tähtipaidan kanssa = juhlistan Voyagerin saapumista tähtienväliseen avaruuteen.

Vielä yksi kenkäasia. Nämä ovat uudet. Tilasin Pikku Onnettarelle rovaniemeläisen Polkka-kenkäverstaan poronnahkaiset saappaat. On kumman vaikea löytää lapselle kauniita kenkiä, vaikka luulisi että lapsen kenkä on jo lähtökohtiasesti söpö asia, jota ei pysty rumistamaan. Mutta niin vain ties miksi kauppojen ja kirpparien tarjonta on varsin ankeaa. Onneksi Polkalta saa kauniit, lapsen jalkaan mukavat, Suomessa käsin tehdyt jalkineet! Huopainen välipohja pitää jalan lämpimänä kylmillä, mutta näitä voi pitää myös lömpimillä säillä. Vain sateella eivät sovi, silloin pitää vaihtaa kumppareihin. Polkan Facebook-sivulla näkyi myös prototyyppi aikuisten koossa, aah ja ooh!

Himoshoppaajista

Ansaitusti paljon huomiota ja pahennusta aiheuttaneesta NYTin Himoshoppaaja-artikkelista päähäni pälkähtäneitä ajatuksia (+ muutamasta velkaantumisesta kertovasta lehtijutusta, ja tästä blogista josta kiitos vinkistä Honkasalon Lauralle):

1) 500 euroa viikossa ylimääräisiin osteluihin?!?!? Ehkä minun pitäisi vielä miettiä, olisiko järkevässä palkkatyössä sittenkin mukavampaa kuin epäsäännöllisesti pieniä summia ansaitsevana kulttuurityöläisenä.

Pieni laskutoimitus. Jutun tytöllä on 800 e kuukaudessa "löysää" rahaa. Tekee vuodessa 9600 euroa. Jos nyt uisin itse vastaavassa rahamäärässä niin jakaisin summan näin: Siitä voisi laittaa satasen viikossa pikku hemmotteluihin ja välttämättömin vaateostoksiin, jolloin koko vuoden hemmottelu- ja vaatebudjetti olisi yhteensä 5200 e. Jos siitä puolet laittaisi vaatteisiin - 2600 e - vuoden vaatebudjetti olisi yli tuplasti isompi kuin minun nyt. Kaikki tarvitsemansa vaatteet olisi varaa hankkia mitä parhaimman laatuisina, esim. ompeluttaa mittojen mukaan huippulaatuisista kankaista. Jos kahtena perättäisenä vuonna pistäisi säästöön puolet vaatebudjetista, voisi teettää vaikkapa maailman kauneimmat saappaat Shoebakeryn Otsolla (tämänhetken tavoittamaton vaatehaaveeni). Tai jos mielikuvitus ei riittäisi teettämiseen, joka tapauksessa voisi hankkia mitä hyvänsä merkkivaatteita ja -asusteita. Ei luonnollisestikaan mitä hyvänsä määriä mitä hyvänsä merkkivaatteita, mutta sellaisen määrän kuin nyt vuodessa uutta tarvitsee, ylöspäin pyöristäen ja ilman mitään pihistelyä.

Viisikymppiä viikossa jäisi yleiseen hemmotteluun, kuten leffalippuihin, kahviloihin, keikkoihin ym.

Loput voisi laittaa säästöön, jolloin ilman mitään vaivannäköä tai vähintäkään asketismia saisi kokoon 4400 euroa - joka onkin suurinpiirtein kahden kuukauden lomareissun hinta missä vain kohteessa, ruokineen asumisineen matkalippuineen kaikkineen.

Eli voisi nauttia elämästä kaikin tavoin, pukeutua mitä ihanimpiin laatuvaatteisiin, ja viettää 2 kk aina jokaista työssä vietettyä vuotta kohden reissussa palkintona siitä, että ei täytä kotiaan mitättömän laatuisilla vaaterievuilla, jotka ovat jo valmiiksi lähes jätettä. Hmm, jaa-a, täytyy sanoa että jutun tyttö ei voisi mielestäni juuri tuntua hullummalta, vaikka hän polttaisi rahansa kokossa. Ja hänen tapansa käyttää rahaa tuskin on mitenkään ainutlaatuinen. Elämme omituisia aikoja.


2) Jos aikoo törsätä hulluna rahaa vaatteisiin, kannattaisi ostaa merkkivaatteita. Kun / jos joskus rahat loppuvat tai huomaa olevansa kaulaansa myöten veloissa, löytää aina jonkun toisen ääliön, joka ostaa huomattavalla summalla logolaukkusi tai merkkikenkäsi. Jos on raahannut kotiinsa tusinariepuja ketjukaupoista, niistä eroon päästäkseen joutuu lähinnä maksamaan.


…ja mitä helkkaria ihminen tekee sellaisella määrällä vaatteita, että niitä ei ikinä ehdi pitää kaikkia yllään? Käytettävissä oleva rahamäärä vaihtelee, mutta aikamäärä on kaikille sama: 365 päivää vuodessa, joista kussakin on 24 tuntia. Ajasta vähintään neljännes menee yöpuvussa. Pari-kolmesataa vaatetta kattaa kaikki mahdolliset vaatetarpeet ja suo huomattavaa vaihtelunvaraa (ei sillä, että niin paljon tarvitsisi omistaa, mutta ihan enimmillään siis). Enempää tuskin ehtii käyttää, sillä lisäaikaahan tunnetusti ei voi ostaa. Jos haalii vaatteita, joita ei aiokaan pitää, eikö aivan hyvin riittäisi että ostaa jotain Habbohotel- tai Poupeegirl-virtuaalivaatteita?

Jutun tyttö käytti kaksi mekkoa ompelijalla, joka on sentään aika fiksua toimintaa. Mutta osoittaa, että hän käyttää tiettyjä vaatteita useammin kuin kerran, joten suuri osta kaapin sisällöstä makaa jouten sitäkin pidempään.


3) En vastusta edullisia ketjuliikkeitä sinänsä. Ihmisille, jotka kaipaavat jotain päällepantavaa, koska alastikaan ei voi olla ja vaatteet eivät kiinnosta niin paljoa että niihin ei tekisi mieli laittaa tuloista kuin korkeintaan pari prosenttia, ketjuliikkeet ovat juuri passeli paikka. Sieltä saa edullisesti jotain vartalonverhoa, jotta voi liikkua ihmisten ilmoilla herättämättä kiusallista huomiota. Mutta minun on kertakaikkisen mahdotonta ymmärtää ihmistä, joka olevinaan rakastaa vaatteita, niinkin että laittaa niihin tuhansia euroja vuodessa, mutta ei ole niistä sen vertaa kiinnostunut että kyseisten liikkeiden mitäänsanomaton laatu ei vaivaa. Jos pätäkkää kerran piisaa, miksi, miksi, miksi vaatteista ja muodista kiinnostunut ihminen ei hanki jotain oikeasti hyviä vaatteita? Tai siis mistä asiasta vaatteissa on kiinnostunut, jos ei niistä vaatteista?

Minä vaan ihmettelen. Pää meinaa haljeta, kun ajattelen tätä asiaa.

Vaatekuvia ja tuunaustouhuja

 Musta pellavahame on osoittautunut fantastisen käytännölliseksi. Vastustan noin yleensä kaikenlaisia vaatetuksen "kymmenen joka naiselle välttämätöntä vaatetta"-listoja, koska ne eivät minun kohdallani ikinä toimi, mutta pakko myöntää että kys. listoilla kärkipaikoilla komeileva musta kynähame ON todella kätsy vaate. Näillä kumman kesäisillä syyskeleillä olen yhdistellyt sitä Tiina Talvikin tähtikirjonnoilla muodistamaan tummansiniseen paitaan ja tummansinisiin sukkahousuihin (sekä kuvan pilkullisiin että tasavärisiin). Mustan paidan ja monivärisen kaulakorun kanssa se näyttää  hauskan pikkujuhlavalta.

 Toinen lämpimän syksyn suosikkivaatteeni on Globe Hopen mekko, jonka kesällä suurennutin sopivaksi. Se on hieman liian lyhyt käytettäväksi ilman sukkahousuja, mutta sukkisten kanssa juuri sopiva. Ja muita asuja minulla ei juuri nyt olekaan käytössä, kun en näillä ilmoilla viitsi hakea syksyn neuleita ym. kellarista käyttöön, ja kevyet kesähepeneet poistin jo säilöön.
Fredrikintorin kukkaistorilta saa ihania kotimaisia (tai joskus virolaisia) lähikukkia. Tämä kimppu vitosella!

Rentoa työntekoa vanhempieni luona, vedosten tarkistusta riiippukeinussa. Lämmin tuulenvire keinuttaa, kuin keskikesällä konsanaan.

Iltailma kuiteskin kylmenee ja kaipasin juoksenteluun pitkähihaista paitaa. Vanhempieni luona löysin joskus 90-luvulla suljetusta pahvilaatikosta aikoinaan Kukunorista ostamani jätti-T-paidan. Siinä komeilee Marvelin ryhmä-X:n spin-off X-force. (Muiden paheiden ohella olen toivoton Marvelfanityttö, edelleen.) X-forcea en ole pahemmin tosin lukenut, ja paidankin taisin lukiolaisena ostaa vain koska se oli alennuksessa - joskus todellakin pukeuduin XXXL-kokoisiin T-paitoihin ja housihin! Ääk!

Leikkasin lyhyet hihat pois, korvasin ne kierrätyskeskuksen alerekistä yhdellä eurolla ostamastani t-paidasta tekemilläni raglanhihoilla ja avarsin pääntietä.

Olen jo kahdesti testannut uutta lenkkeilykolttuani. Jalkaan omatekoiset mustat trikooshortsit, sekä oranssimustat lituskapohjakenkäni, ja näin ilahdutan kanssahelsinkiläisiä fantastisen tyylikkäällä olemauksellani :D

Blogikirppis: Japanilaisia lehtiä osa II *varattu!*

 Loistava lahja designistä kiinnostuneelle, Flow-festareilla jo vuosia käyneelle partaiselle miehelle (toki myös hänen naispuoliselle vastineelleen): Popeye-lehti vuodelta 1977! Tyylikkäimmät retrolenkkarit, neuleet ja fontit. 130 sivua, 4 e.

Suteki Reshipi = Kivat reseptit-lehti. Numeron teemana on jonkin Kiinan maakunnan ruoka, mutta myös muiden maiden reseptejä on. Kauniisti aseteltua, herkkää ruokaa josta saa vähintäänkin ideoita kattauksiin, vaikka ainesten nimet eivät japaninkielisestä tekstistä selviäisikään :). Myös yöpuvun ompeluohjeet ja pienoiskaavat. 156 sivua, mukana olevassa tarra-arkissa jäljellä pari tarraa, 2,5 e.

Sutekina okusan - "Kiva vaimo" -lehti vuodelta. Numeron teemana vinkit kodin järjestelyyn ym. jotka voi toteuttaa 5 minuutissa. Paljon järjestely- ja säilytysehdotuksia, ruokaa, ja yleistä kodinhoitoa. Kuvat tetrismaisesti täyteen järjestellysitä hyllyköistä rauhoittavat ainakin minua. 162 sivua, 3 e.

Rococo, jokseenkin samanlainen lehti kuin Gothic & Lolita Bible, nro kaksi. Lolita ja gothic-tyyliä, vaatteita ja aihealueeseen sopivaa kuvitusta. Runsaasti sekä street snappeja että muotikuvia. 114 sivua, 5 e. MYYTY!

zipper: Eklektisen tyttömäistä indie-tyyliä harrastvien teinien ja varhaisparikymppisten muotilehti, miksaa niin rock-, punk-, kitsch- kuin lolitatyyliäkin. Syysnumero vuodelta 2006. Tästä on saksittu pois mustavalkoinen ilmoitusliite, sekä jokin kuva. 192 sivua, 2,5 e.

 Jille, sievän ja semimuodikkaan, mutta aina luonnollisen tyylin muotilehti. Söpöjä asusteita talveen, paljon neuleita, kuinka stailata trenssi eri tyyleihin. Paljon street snappeja Japanin eri kaupungiesta + pieni liite ulkomaisista street snapeista. 146 sivua, 2,5 e.

Harvinainen Maison-lehti, lolitatyylin ystäville. Esittelee vaatemerkkejä Jane Marplesta Victorian maideniin, mukana myös street snappeja. Koruja, kynsikoristuksia, BJD-nukkeja. Kansi kärsinyt hieman vahinkoa. 98 sivua, 4 e. MYYTY!

La vie en Rose, lolitapukeutujien englanninkielinen lehti vuodelta 2007. 2 e tai kylkiäisenä minkä vaan muun lehden kanssa.

Näihin siis postikulut päälle, tai nouto Helsingin Stokkan kellon alta! Koko paketista reilu tarjous!