Riiiip..! Pazoooooong! Ka-boooooom!

Kuuletteko tuon omituisen äänen? Se on vuotuinen vaatebudjettini, joka juuri repeilee kappaleiksi ja räjähtää. Minulla oli kolmisensataa euroa jäljellä päättämääni budjettia, mutta näyttää kovasti siltä ettei se nyt riitä ensinkään.

Ensinnäkin, kävin ostamassa uudet rintaliivit. Se toki mahtui hyvin jäljellä olevaan budjettiraamiin. Ostin muuten samaa vanhaa merkkiä mitä aina ennenkin olen suosinut, vaikka heidän selityksensä tehtaiden oloista oli keskinkertainen. Heillä on SA8000-sertifikaatti - nimittäin Belgiassa. Mutta en ole erityisen huolestunut belgialaisten työläisten oloista, vaan enemmän niiden tyyppien, jotka ompelevat liivini Marokossa ym. No, valitettavasti en löytänyt rintaliivimerkkiä, joka olisi erikoisen selvän reilu, ja jota pääsisin sovittamaan. Edes eettisyyden puolesta en ole valmis elämään huonosti istuvissa rintaliiveissä.

Sitten sain varattua itselleni neulojan. Koska ei ole mitään tolkkua neulottaa mitättömistä aineksista mittojen mukaan villatakkia, lankoihin ja nappeihin menee varmaankin pitkä penni (ja tietysti pitää varata kohtuullinen korvaus Kainolle!). Haluaisin neuleeseeni perinteiset nahkanapit, pikagooglauksella MacCulloch & Wallis -niminen firma myy mm. allakuvattuja huisin tyylikkäitä suorakaiteenmuotoisia nappeja. Olen keräillyt niitä löytäessäni kirppiksiltä, mutta saalis ei riitä vielä villatakin sulkemiseen.

Lopullinen isku budjettiraamilleni tulee olemaan haaveilemani bleiserin teettäminen. Lähdemme nimittäin marraskuun alkupuolella Japaniin! Tokiolainen ystäväni menee naimisiin, ja se onkin juuri sellainen tekosyy, jota kaipaan. Edellinen japaninmatka oli 2008, ja kaipaan sinne aivan hurjasti. Vietämme sekä minun että miehen väliin jäänyttä kesälomaa kuukauden Tokiossa (pikku Onnetar tulee toki mukaan myös! vaikka hänellä olikin kesäloma!). Ekoihmisenä minua kyllä nolottaa lentää, mutta en vain uskalla lähteä junailemaan Siperiaan lapsen kanssa. No, matka köyhdyttää kassani sen verran tehokkaasti, että en tule sen jälkeen lentelemään pitkiin aikoihin :D

Bleiserin kanssa matkalla on tekemistä sikäli, että Tokiossa ihmiset pukeutuvat varsin siististi (noin yleisesti ottaen), enkä lainkaan halua mennä sinne nuhjuisessa vakosamettipusakassani. Bleisereitä kai myydään vaatekaupoissakin, mutta pieniolkaisen ja leveälantioisen on turha edes etsiä sopivaa. Kukaan valmistaja ei tee harteista kokoa 36 ja lantiosta kokoa 42 olevaa vaatetta.

Jotain vaatetavaraa saatan ostaa Tokiostakin, ja siinä sitten menee kai ensi vuodenkin vaatebudjetti -_-'

Olen jo silmäillyt ahneesti mm. To &Co -kenkämerkin nilkkureita, toinen kenkäihastus on Plus by Chausser (ja heidän erikoismukaviksi mainostettu alamerkkinsä - Mukava!).
  

To & Co

 Plus by Chausser

Olen ostanut vuotuisesta kenkäkiintiöstäni vasta puolet (eli yhden parin), joten toisen puolen voisin ostaa reissusta. Ja sitten on tietenkin iki-ihastukseni Jane Marple. Ooooh ja aaaaah, kun vain ajattelenkin pääseväni kyseisen merkin kauppaan... en tiedä onko enemmän harmi vai helpotus, että suurin osa merkin vaatetista ei mahdu päälleni.

 Jane Marple

 Jane Marplessa viehättää nostalgisen fantasia-Eurooppatyylin lisäksi paneutuminen yksityiskohtiin.

Toivottavasti en ihan ratkea ostelemaan sekapäisesti. Japanilla tapaa olla sellainen vaikutus minuun, mutta toivon kasvaneeni siitä yli. Pitäisi varmaan tatuoida luottokorttikäteensä "Vain sellaista mitä tarvitsee, vain sellaisia määriä mitä ehtii käyttää". Minulla ei ole vähäisintäkään ongelmaa pidätellä itseäni vaateostoksista kotosuomessa, mutta japanilainen vaate-estetiikka kolahtaa täysillä. Siinäpä testi, toimivatko omat oppini käytännössä!