torstai 8. toukokuuta 2014

Kotipukujen viehätys

Luen Linda Prz.. prz.. Przybyszewskin kirjaa The Lost Art of Dress, joka kertoo amerikkalaisista 1900-1960-lukujen välissä kansakuntaansa pukuasioissa valistaneista  asiantuntijoista. Pukeutumisvalistus kuului Home Economics -nimisen tieteenalan, olisiko kotitaloustiede suomeksi, ja kotitaloustieteen tohtorit ym. suolsivat pukeutumis- ja ompeluoppaita vuosikymmenten ajan naisten tyylin ja pukeutumistason kohottamiseksi ja rahan säästöksi. 

Koska olen itsekin suuri vanhojen pukeutumisoppaiden fani, aihevalinta on minulle nannaa. Kirjoittajalla on tosin sellainen tapa kirjoittaa, että tekee mieli tivata vastaan joihinkin asioihin, joista ole oikeastaan samaa mieltä. Kaikkea ei aina tarvitsisi vääntää rautalangasta, vann voisi jättää jotain lukijan pääteltäväksi. Minun teki monessa kohtaa myös mieli ruveta korjaamaan tekstiä, siiretelemään lauseita ym. – kustannustoimittajan ituja?

Innostavinta on ollut tähän mennessä ajatus kotiasusta. En ole aiemmin erityisesti miettinyt kotipukua, vaan olen kotona samoissa vaatteissa kuin muuallakin (jos en tule juhlista tai jakkupukutöistä). Yleensä jos joku puhuu kotivaatteitsta, sillä tarkoitetaan röhnöverkkareita ja kulunutta T-paitaa, missä asussa en haluaisi viettää aikaa kuin perunapellolla. Mutta entisaikain kotiasut ovat olleet aivan muuta: reippaita puuvillaisia aamupukuja, työtakkeja kotitöihin, täyspitkiä samettisia kotitakkeja oleskeluun, hekumallisia silkkinegligeitä ties mihin, pitsisiä teemekkoja (tea-gown) ylelliseen vapaa-aikaan ja seurusteluun, ja niin edelleen.

Prof. Przybyszewski ehdottaa, että päivän pukeutumisrituaalien noudattaminen, siis puvun vaihtaminen jokaista vuorokauden eri toimintoa varten, täyttäisi pukeutumisen vaihteluntarpeen, johon yleensä nykyään ostetaan uutta. Tässä voisi olla jotain itua. Sama homma kuin vaatteiden vaihtelemisessa vuodenajan mukaan, mutta ripeämmällä tahdilla. Nimenomainen kotipuku kunnioittaa kotielämää huomionarvoisena ja tärkeänä elämän osa-alueena.

Ehdin jo suunnitella oman kotiasuni. Nilkkapituinen, leveähelmainen kietaisumekko miellyttävään kotioleskeluun on seuraava ompelutyöni.

5 kommenttia:

  1. Kietaisumekko, ehdottomasti! Ei tarvitsisi huolehtia kuinka monta lämpökerrosta mahtuu alle, voisi pitää kiinni ja auki. Hmmm... Tämä päätyy listalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin innostava idea!? Kietaisumekkoa voisi intiimillä illallisella pitää varsin avokaulaisena, mutta jos postimies pimputtaa vikelloa, sen voisi hetkessä kietaista häveliäämmäksi.

      Poista
  2. Onpa hauska ajatus, tuo kotiasu. Minulla ei ehkä riittäisi viitsimystä vaihtaa yltiömukavista kotireleistä kovin paljon edustuskelpoisempaan asukokonaisuuteen, mutta nykyään omistan kuitenkin sen verran siistit kotihousut ja kumppanit, että niissä voisi lähteä kauppaankin näyttämältä siltä, että on juuri noussut sängystä. Voisin veikata että kietaisumekon lisäksi myös leveähelmainen ja pitkä hame voisi toimia osana kotiasua - ainakin useat kaverit ovat ylistäneet tuollaisten hameiden mukavuutta, ne sallivat kuulemma hyvin myös oudoissa asennoissa istumisen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, pehmeästä kankaasta tehty pitkä hame olisi myös ihanan ja mukavan kuuloinen asu. Tulee mieleen japanilaiset talvikotiasut, kun siellä ei oikein asuntojen lämmitykseen panosteta niin kotoiluun myydään mm. fleecestä tehtyjä eräänlaisia päällepuettvia makuupusseja...

      Poista
  3. Tuosta olen kyllä samaa mieltä ehdottomasti, että asun vaihtaminen eri vaiheissa päivää tyydyttäisi sitä vaihtelunhalua jota nyt tyydytetään ostamalla!

    Tietysti on hankalaa, jos on esim. mentävä töistä suoraan jonnekin aivan erilaiseen tilaisuuteen ehtimättä kotiin välissä. Toisaalta sellaiset tilanteet ahdistavat nykyiselläänkin, koska odotus on että riipaisen jostakin kasaan asun, joka toimii sekä ruokakaupassa, sateessa bussiin juostessa, toimistossa että jossain iltamenossakin vielä siihen päälle...

    VastaaPoista