sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Niitä näitä tulee ja menee


Kierrätystehtaan pilkullinen löytö pääsi ensikäyttöön äänestyspäivänä. Avasin sivusaumoista lantiolle lisää tilaa, selän saumasta nipistin liikoja pois, ratkoin olkasaumat auki ja poistin selän pituudesta noin 2 cm. Kun olin tämän tehnyt, pääntie oli supistunut niin pieneksi että sitä piti puolestaan laajentaa. Jossain puolivälissä koko hommaa into alkoi hiipua, mutta onneksi jaksoin pakertaa korjaukset loppuun - mekko on aivan ihana ja tunnen oloni todella tyylikkääksi.

Tavaraa on sekä tullut että lähtenyt. Siivouspäivänä kuljeskelin kaupungilla perheen kanssa, ja taisin tehdä pari pöhköä hankintaa. Hengasin kivan tyypin pöydännurkalla jutustelemassa pitkän tovin ja ostin siinä samassa euron korvikset. Ne eivät ole järin ihmeelliset ja taidan poistaa ne taloudesta samantien. Toiselta kojulta ostin kauniin vedenvihreän, ohutta puuvillaa olevan pitkähihaisen mekkoasian (se aukeaa edestä kokonaan ja toimii siis helteellä käsivarsia suojaavana "takkina"). Kun ei ollut peiliä, otin riskin ja ostin näkemättä - virhe! Vaate itsessään on todella kaunis, mutta ei minun malliseni. Se on avara ja vyötärötön, eikä näinollen oikein näytä hyvältä päälläni. Testaan vielä, olisiko siitä jonkinlaiseksi kesäajan aamutakiksi, mutta voi olla että sille käy samoin kuin korviksille. Ei mennyt paljoa rahaa hukkaan, mutta turha ostos on aina tyhmä ostos. Nämäkin eurot olisin voinut säästää uuden talvitakin teettämiseen...



Poistin taloudesta muutamia kirjoja lahjoittamalla ne "käsityöopettajien kirjastoon" eli tarkemmin sanoen käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kirjastoon. Siellä ne ovat edelleen käytettävissäni, sikäli kun huomaan joskus tarvitsevani. Ja tietenkin kaikkien muidenkin!!


Ompelin Pikku Onnettarelle muistorikkaasta japanilaisesta T-paidasta ja kulahtaneesta NoaNoan topista kesämekkosen (Vinkki! helppo tapa päästä tuskatta eroon rakkaista t-paidoista, jotka ovat uitenkin niin kärsineitä, että niitä ei kannata säilöä sellaisenaan tuleville sukupolville). Muksun mekkoja tarvitsee monia, sillä aina illalla mekko joutaa pyykkiin - joko siinä on jäätelöä, mutaa tai aurinkorasvaa. Tavaran määrä ei tästä varsinaisesti vähentynyt, mutta hyödyttömästä tuli hyödyllinen.


Pihalle on kinostunut ilmeisesti pajun höytyviä. Kuin lämmintä lunta!

3 kommenttia:

  1. Puku on tosi kaunis ylläsi. Hienoa, että jaksoit nähdä vaivaa sen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein meinas motivaatio uuvahtaa, mutta sitten mieheni kysyi että "mihin se tyylikäs pilkullinen mekko oikein katosi?" ja motivoiduin jälleen. Imartelun voima!

      Poista
  2. Painin täällä tuon saman t-paitaongelman kanssa... Mulla ei vaan ole lasta jolle ommella! Koska suurimmassa osassa paitoja on vielä vaikka kuinka ihan hyvää kangasta (koska harvoinhan ne kauttaaltaan kulahtaa), olen elätellyt ajatusta, että jos niistä siisteistä kohdista leikkaisikin ihan vaan neliön mallisia tilkkuja, niin niistähän saisi ihanan pehmoisen torkkupeiton koottua... Ja huushollin edellinen torkkupeitto vetelee ihan viimeisiään (enemmän reikiä kuin niissä t-paidoissa), joten ei olisi edes ihan turhanaikainen tuotos. Saa nähdä miten pitkälle tämä inspiraatio riittää, mutta toisaalta taas se olis yhden viikonlopun homma vaan, jos sais itsestään irti.

    VastaaPoista