Niin, tietenkään tavara ei ole likaa. Tottakai tavaraa pitäisi arvostaa. Mutta kun elämme tässä maailmassa, jossa tuotanto on niin tehokasta, että se syöksee tavaroita markkinoille paljon enemmän kuin niitä mitenkään ajatellen tarvitaan, niin sitten niitä kertyy ylenpalttisesti elinympäristöömme. Vaatii aivan epätavallista asennoitumista ja tarkoituksellista silmien sulkemista, että voi säilyttää ja ylläpitää arvostavaa asennetta tavaraa kohtaan tässä tilanteessa.
Tavarasaturaation lopputilanne tulee olemaan se, että juuri mistään tavarasta ei vaivauduta maksamaan, koska kaikkea saa aina ilmaiseksikin jostain. Tavara on lähtökohtaisesti jätettä ja riesa, paitsi aivan pieni prosentti tavaroista liittyy todelliseen käyttöön ja ne saavat oikeuden asua taloudessa. Muu pyritään heti antamaan pois, suureen yhteiseen kierrätystavarapooliin, josta voi sitten käydä noutamassa kun jotain tarvitsee. Tavara menettää statusarvonsa ja on lopulta vain sen arvoinen kuin mihin sitä todella voi käyttää. Tämä on lopputilanne, jota kohti ollaan matkalla. Onko se sitten hyvä vai ei jää nähtäväksi.
Se, mistä kolumnisti kirjoittaa on puolittainen, välitilan asenne: ostaja-kierrättäjä ei arvosta itse tavaraa, mutta olettaa että muut arvostavat hänen hylkäämiään rojuja. Hän vie maireasti hymyillen nyppääntyneet halpavaatteensa hyväntekeväisyyslootaan, koska arvelee että joku köyhä jossakin varmaan kovastikin ilahtuu niistä vaatteista, joita hän itse ei missään tapauksessa vaivautuisi hoitamaan sellaiseen kuntoon, että kehtaisi niitä itse laittaa päällensä. Tästä mielestään hyvästä teosta ilahtuneena hän palkitsee itsensä ostamalla halpakaupasta jotain uutta.
Koko tilanne kulminoituu siihen, kuka sanoo kierrätyskeskuksen vastaanottohuoneessa kiitos: lahjoittaja vai vastaanottaja. Minä koen, että juuri lahjoittajan pitää kiittää, sillä kierrätyskeskus ratkaisee tavaran paikoitusongelman ystävällsiesti ottamalla sen huomaansa. En minä tee siinä hyvää tekoa kun vien kassin Pikku onnettaren liian pieneksi käyneitä sukkahousuja ja jotain kertaalleen luettuja pokkareita kierrätyskeskukseen, vaan kierrätyskeskus palvelee minua vastaanottamalla ne. Ja samasta syystä on niin vaikea maksaa kirppiksellä vitosta enempää juuri mistään muusta kuin hyväkuntoisista vintagevaatteista tai lapsen talvihaalareista, sillä ne ovat ainoat asiat (tai ainakin vaatteet) joilla on itseisarvo. Muuten kirppiksellä tietää, että myyjä haluaa vaan liiastaan eroon ja oikeastaan hänen ptäisi maksaa siitä että joku vie hänen romppeensa mennessään.
Olen ilmeisesti nyky-yhteiskunnassa poikkeuksellinen, sillä en omista mitään, mitä en tarvitse. Omistan kerralla kahdet farkut ja asunnosta ei löydy mitään mitä en käytä joka kuukausi (paitsi talvivaatteet). Se on loppujen lopuksi yllättävää, miten vähällä pärjää. Ostoksenikin mietin tarkkaan ja tarvitsenko jotain tai onko se tarpeeksi laadukas. Vaatteet ja lahjaksi saadut tavarat ovatkin ongelma. Lahjoille harvoin on käyttöä ja vaatteet hajoavat... Niille kun keksisi vielä jotain.
VastaaPoistaKuulutkin nuoreen, uuteen sukupolveen, jotka ovat tottuneet tavaran tulemiseen ja menemiseen. Kun melkein mitä vaan saa jostain tosi halvalla, osa reagoi ostelemalla kaikenlaista miten paljon vaan, koska voi, osa (minun näkökulmastani se viisaampi osa) pitää itsellään vain välittömästi hyödylliset - koska on edullisempaa ja kätevämpää antaa kaupan säilyttää tavara ja hakea se käyttöönsä vain silloin kun tarvitsee.
PoistaVoi se noinkin olla, mutta kyllä minä ilahdun, että joku vie vaatteita kirppikselle ja minä saan sieltä ostaa niitä.. Kyllä tulis surku puseroon jos uutena pitäis kaikki välttämätön ostaa. Niitä sukkahousujakin... Totta on, että tavaraa on liikaa ja sitä ei niin kovin arvosteta - ei omia, eikä toisten.
VastaaPoistaKyllä minäkin ilahdun, kun joku vie hyväkuntoisia lastenvaatteita kirppikselle, koska niitä koko ajan tarvitsee kasvavalle lapselle. Mutta samalla tiedän niitä ostaessani, että en ole kaupassa se pääsääntöisesti hyötyä saava taho, vaan myös myyjä saa muutakin kuin vain jonkun euron: nimittäin pääsee tarpeettomaksi käyneestä eroon. Tarkoituksena ei todellakaan ole sanoa, että pitäisi pantata tavaraa tai heittää se roskiin jos ei itse tarvitse - mutta ajatus siitä että kierrätykseen laittamalla saisi jotain ekopisteitä joilla siiten saa vapaasti taas ostella uutta on viallinen.
PoistaTehtyäni taas välikausiraivauksen mietin, mitä muutakaan tuo meiltä jäävä vaate on kuin rojua. Loppuun pestyt välikausihousut tai kulunut, paikattu takki, polvesta puhki olevat lasten farkut ja ikitahraiset trikoovaatteet. Toivoisin niin, että voisin kierrättää ne edes joten kuten eettisesti, kun ne ovat saavuttaneet päätepisteensä käyttövaatteina. Sen sijaan, että jossain joku kehittäisi kierrätystä, saan lukea lehdestä taivastelua siitä, miten monta kiloa kukin suomalainen heittää vaatetta kaatopaikalle. Jos tekstiilijätteeni ovat kaatopaikkakuntoista tavaraa, niin mihin ne laittaisin? Ei sekään ole oikein, että huijaan itseäni, valkopesen omaatuntoani ja vien ne kierrätyskeskukseen.
VastaaPoistaEn tiedä, mitä tai ketä uskoisi, mutta tämän ajatuksen olen tallettanut: vanha, kemian alaa tunteva nainen totesi taannoin keskustellessamme pula-ajasta, että tulossa on sellainen pula-aika, ettei nykyajan ihminen sitä voi kuvitella. Harmi, että markkinavoimat tuntuvat reagoivan niin hitaasti. Ainakin minusta kuulostaa, että monikin on jo romujen (laitteiden, vaatteiden, huonekalujen...) saturaatiopisteen saavuttanut.
Kai nämä pohdinnat liittyvät löyhästi tekstiisi. Aina välillä tulee tällainen avautumiskohtaus, kun luen blogitekstejäsi.
solveig
Aargh, tämä muistuttaa siitä että sain juuri luettua loppuun Valomerkki-kirjan, joka saa maailmantuskan aivan uudelle tasolle... on aika outo tilanne, kun tavarasaturaatio saavuttaa huippupisteensa jotakuinkin samoilla hetkillä, kun kohtaamme peak oil -pisteen ja edullinen öljy loppuu, lopullisesti. Voi olla, että sen suuren pulan tullessa jälkeläiset sitten kiittelevätkin tavaranhamstraaja-vanhempiaan ja harmittelevat minimalistisia kaiken kierrättäneitä - kukapa tietää.
PoistaAvautumiset ovat oikein tervetulleita, niistä lähtee ihan uusia ajatuksia!
Olen samaa mieltä, jos vie Uffin tms. laatikkoon kauhea kasan virttyneitä akryylirytkyjä, silloin kyllä siitä itse pitäisi kiittää. Ei kökkölaatuisilla ja huonokuntoisilla tavaroilla tee Afrikan köyhätkään yhtään mitään. Käsittääkseni Ranskassa ''pakotetaan'' halpavaatefirmat jonkunlaiselle halpavaateverolle? Tuollainen olisi hyvä juttu myös Suomessa, mielestäni rytkyjä myyvät saisivat itse huolehtia vaatteittensa kierrätyksestä :).
VastaaPoistaEn ole kuullutkaan halpavaateverosta, selvittelen asiaa! Vaatekaupan tuotevastuusta on puhuttu nyt kun parin vuoden päästä ei enää saa viedä tekstiilijätettä kaatopaikoille (siis että vaatekauppojen pitäsi ottaa käyttäjien vanhat vaatteet takaisin) - saa nähdä mitä siitä tulee. Jos seuraus on se, että kauppa toimittaa ne energiajätteeseen, niin hyötyvaikutusta ei juuri ole. H&M kerää nykyään liikkeissään asiakkaiden käytetyt, mutta sekään ei ole yksiselitteisen hyvä juttu.
Poista