Vähän nolottaa toissaedellisen kirjoituksen tavarahehkutus. Vaikka kiistämättä ihania tavaroita ovatkin. Kun muutoin en aseta itseäni useinkaan tilanteisiin joissa joutuisin tekemisiin sellaisten tavaroiden kanssa joista todella pitäisin, niin kunhan joudui tilanteeseen jossa se on väistämätöntä (= lehtijutun tekeminen ihanista tavaroista) huomaan tempautuvani vallan eläimellisellä innolla ahnastelemiseen. Houkuttelevia, kiihdyttäviä tavaroita, aah! Sinänsä siis en väitäkään olevani minimalisti, joka riistää tavaroilta kaiken muun kuin aivan absoluuttisen funktiolähtöisen syyn olla olemassa, ja en pidä minään häpeänä nauttia hyvin tehdyistä, kauniista esineistä. Päinvastoin. Mutta toisaalta kammoksun sellaista elämisen tapaa, jossa ostaminen ja kuluttaminen on ainoa rajapinta maailmaan, ja sellaiseen on niin helppo luiskahtaa, kun sitä tukee koko yhteiskuntarakenne. Tiedättehän... Haluan nauttia: ostan. Haluan kokea: ostan. Haluan parantaa maailmaa: ostan.
Koitan viilentää päätäni lukemalla Euroopan ja Yhdysvaltojen välisestä TTIP-sopimuksesta. Luin jo aiemmin NovajaGazeta/LeMonden jutut aiheesta, jotka voi tiivistää lauseeseen "Ilmestyskirjan peto nousee juristieliitin lietsomana ja ahmaisee kitaansa kaiken mikä meille on tärkeää". No, voi olla että kyseinen sopimus on juuri niin kauhea ja demokratialle ja luonnolle tuhoisa, mutta kaipasin silti tasapainottavan näkökulman. Elinkeinoelämän keskusliitto vastasi ystävällisesti tiedusteluuni lähettämällä aiheesta kolme muistiota. Niiden mukaan TTIPssä ei ole mitään, ei kertakaikkiaan mitään huolenaihetta, ei pienen pikkuruisintakaan aihetta minkäänlaiseen huoleen. Sensijaan sopimuksen solmiminen johtaa koko maailman vaurastumiseen ja luontokin kiittää kun TTIP:n ansiosta keksitään uusia innovaatioita. Vain turhaa sääntelyä puretaan (mutta mitä se sitten tarkkaan ottaen on?). Jos haluaa tiiviin mutta ei liian hysteerisen katsauksen huolenaiheisiin, kannattaa lukaista tämä julkilausuma.
En voi kehua ymmärtäväni koko laajaa ja monimutkaista sopimusasiaa (eritoten kun osaa asiaan liittyvistä tiedoista ei ole julkisena lainkaan), mutta huolimatta EK:n toiveikkaista muistioista vaikuttaa huolestuttavalta. Erityisesti ihmetyttää ISDS-järjestelmä, joka on eräänlainen kansainvälinen yritysoikeuslaitos, tarkoitettu siihen että yritykset voivat haastaa valtiot oikeuteen jos heidän investointejaan kohdellaan epäreilusti. Jälleen yksi aihe, jota murehtia keskellä yötä...
Radiosta on tullut monenlaista ohjelmaa aiheesta, jos haluaa vaikka käsitöitä tehdessä ahdistua: http://areena.yle.fi/?q=vapaakauppasopimus&media=audio
VastaaPoistaKäsitöiden rentouttava vaikutus varmaan kompensoisi aiheen ahdistusvaikutuksen... kiitos linkistä!
PoistaJos et ole vielä käynyt, niin suosittelen Creative Shopping -näyttelyä Galleria Huudossa. Tuli mieleen kirjoituksen alusta (ja miksei tuosta TTIP:stäkin).
VastaaPoistaEn ole käynyt, harmi kyllä! vaikuttaa mahtavan mielenkiintoiselta.
PoistaMusta on vain lohduttavaa lukea tavaranhimosta. Jos sulla ei olisi tavaraan läheistä suhdetta, tuskin innostuisit kirjoittamaan kulutuskriittisyydestäkään samalla tavalla.
VastaaPoistaKulutuskriittisyys tarvitseekin vastapainokseen tavaran rakastamista ja ainaisesta syyllisyydessä piehtaroimisesta vapautumista. Matka siihen, etten vaikka itse nauttisi monella tasolla esimerkiksi kauniista vaatteesta, on hyvin pitkä. Ehkä myös turhan iloton!
Haa, kiitos kannustuksesta! Juu ehdottomasti tavaroist saa ja pitää nauttia, mutta mikä siinä onkin että juuri uudet (itselle uudet) tavarat saavat välillä niin liekkeihin? Pitää muistaa keskittyä myös jo omistamiinsa tavaroihin ja iloita niistä, eikä pitää niitä itsestäänselvyyksinä ja huomaamattomana taustana.
PoistaTTIP:ssa se oikeasti huolestuttava asia on kai ollut lähinnä ulkomaisten firmojen mahdollisuus haastaa valtio oikeuteen mikäli jälkimmäisen toimenpiteet haittaavat edellisen liiketoimintaa. Tässäkin se varsinaisesti huolestuttava asia on, että tällaiset keissit menevät nykyään kansainväliseen "sovittelumenettelyyn", jossa asian käsittelijät eivät välttämättä ole tasan mitenkään perehtyneitä esim. valtion ja sen kansalaisten edun vaatimuksiin ja siten on olemassa riski, että valtion tekemiä toimenpiteitä arvioidaan samoin perustein kuin liikeyrityksen tekemiä toimenpiteitä, vaikka ne eivät ole oikein mitenkään verrannollisia.
VastaaPoistaLisäksi sovittelumenettely on toistaiseksi (niissä yhteyksissä joissa sitä nykyisin käytetään) tuottanut ratkaisuina ihan mitä milloinkin sattuu, eli mitään yhtenäistä linjaa ja siten ennustettavuutta ei ole löydettävissä. Tämänkin lisäksi voidaan vielä huolestua siitä, että prosessi on alunperin kehitetty aivan toisenlaisissa yhteyksissä ja ympäristöissä ilmenevien ongelmien ratkomiseen, ja olisi ehkä syytä keskustella sen relevanttiudesta ja toimivuudesta tässä yhteydessä.
EU tosin vakuuttaa, että esimerkiksi kansanterveyttä tai ympäristön suojelua koskevat toimenpiteet rajattaisiin tiukasti tämän systeemin ulkopuolelle, mikäli sopimus toteutuu.
Juu tuo valtioiden oikeuteen haastaminen sivan oman oikeuslaitoksen puitteissa epäilyttää kovasti, miksi kansallset oikeuslaitokset eivät käy?
Poista