tiistai 15. marraskuuta 2011

The place for lace is Calais


Lähdimme Calaisiin suurelle pitsimuseoretkelle, ja täytyy parin tunnin visiitin perusteella sanoa tästä kaupungista, että jos museo ei olisi täällä, tuskin kokisin tarvetta viipyä pidempään... on kylmää, epämääräisesti teollisuusjätteeltä haiskahtava sumu kietoo rakennukset, jotka eivät muutenkaan ole erikoisen viehättäviä, varsinkaan suuret halpaviiniä myyvät varastomyymälät, joilla houkutellaan kanaalin yli purjehtivia brittejä.

Ei siis juurikaan kehuttavaa, paitsi että hotellimme Cercle des Malines on i-ha-na! Hyvä paikka lapsen kanssa, mutta elegantisti sisustettu huone ja suuri poreamme tekisivät tästä mainion asuinpaikan romanttiseen pitkään viikonloppuun (ja Calaisissa ei juuri tarvitsisi ulos poistuakaan...). Lisäbonuksena ystävälliset omistajat ovat kiinnostuneita pitsihistoriasta. He vinkkasivat minulle parin tunnin junamatkan päässä Pariisista olevan toisen pitsikaupungin Caudryn, jossa on mm. Catherine Middeltonin hääpuvun pitsit tehnyt luksuspitsivalmistaja Sophie Hallette! Ja pitsimuseo löytyy sieltäkin.

Huomenna Cite de la Dentelleen eli pitsimuseoon, siitä sitten lisää myöhemmin. Ja suunnitelmissa on myös hankkiutua johonkin pitsikauppaan, jossa myytäisiin Calaisin pitsiä. Bonne nuit!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maintenonin pitsiverhot






Bonsoir! Tervehdin arvoisia lukijoita Maintenonista, viehättävästä Eure-et-Loiren läänistä. Olen täällä miettinyt moneen otteeseen Vaasan Pitsitehtaan jo 70-luvulla sammunutta pitsiverhotuotantoa. Täällä keski-Ranskassa niille olisi ollut menekkiä. Lähes joka ikkunassa on pitsiverhot, ja niitä on jos jonkinlaista kuviomallia. Klassiset ruusukiemurat ovat vakiotavaraa, mutta löytyy myös (kuten yläkuvassa) söpöjä eläimiä lastenhuoneiden verhoiksi, meritähtiä, ruokapurkkeja keittönverhoiksi, kissoja, maisemia... kaikenlaista! Oma suosikkini ovat varmaankin trompe l'oeil-verhoverhot (alla).


Pitsiverhot sopivat yhtä lailla uudehkoje kerrostalojen ikkunoihin, kuin keskiaikaisten puurakenteisten kivitalojen ikkunoihin, ja sekä yksityiskoteihin että liikehuoneistoihin. En vain ole vielä löytänyt paikkaa jossa näitä verhoja myydään!


Osa verhoikkunoista siis Maintenonin kylästä, osa Chartresin kaupungista ja pari naapurikylästä Epernonista, jossa kävimme tänään.

Epernonin kiemuraisia kujia.

26.7.2012 EDIT! Vinkki pitsiverhoja (pitsiverho, pitsiverhot, pitsiverhoon) etsiville, joita googlesta blogiini tulee viikossa monia - Minna Hepburnin nettikaupan pitsikankaista saa ihanat pitsiverhot.Pitsiverhoiksi ne on alunperin tarkoitettukin

lauantai 5. marraskuuta 2011

Pitsiyöpaita

Ompelin Ranskanmatkaa varten uuden romanttisen yöpaidan. Ei käy laatuun nukkua jossain kulahtaneessa muumipaitulissa, kun pitkästä aikaa matkailee! Yöpaita on sellainen ompelutyö, johon voi kätevästi kohdistaa pitsiys- ja röyhellys-kaipuunsa, jos ei muuten oikein tuntisikaan oloaan luontevaksi pitsiasuissa. Ja tälläinen pitkähihainen ja -helmainen versio on yhtä lämmin kuin trikoopaituli, mutta ah niin paljon glamoröösimpi.

Takana ja nappilistan moelmmin puolin ovat pitsiupotukset. Kaikki tarpeellinen löytyi varastoistani: Ohutta valkoista puuvillakangasta, nauhapitsiä, brodyyrejä ja kuusi kukanmuotoista nappia.

Etuosan nauhapitsi on leikelty kirpparilta ostetusta liinasta. Ompelin kaikki saumat molemmin puolin siisteiksi, joko katesaumoja tai ööö mitäs ne nyt ovatkaan suomeksi... ranskalaisia saumoja? Näin ohuesta kankaasta siksak kuultaisi ikävästi läpi.

Uusi hankinta yöpaitaa varten oli vain kaava. Nämä 60-luvun kaavat ostin Fasaani Antiikista 1 e / kpl (suosittelen heidän kaavalaariaan!), ja keskimmäistä käytin yöpaitaan. Lisäsin tosin nappilistan keskelle ja pidensin hihoja.


Pari lähistä hihansuun ja helman brodyyreistä. Hihansuiden brodyyri on vanhaa, ja myös laadukkaampaa kuin helman brodyyri. Se ei vain riittänyt kuin hihojen somisteeksi. Ristikkomainen brodyyri on Japanista, Nipporin Textile Townin pitsikaupasta. Hyvä ostos! 12 metrin puntti, joka alkaa olla ihan lopussa.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ihana herra Kordelin




Jos se vain olisi mahdollista, moiskauttaisin aika ison pusun Alfred Kordelinin kunnianarvoisalle poskelle. Sain nimittäin herran nimeä kantavalta kulttuurirahastolta apurahan Suomen pitsiteollisuuden historian tutkimiseen! Olen niiiin iloinen, pääsen ensi vuonna penkomaan arkistoja ihan tosissaan, ja haastattelemaan entisiä pitsitehtaiden työntekijöitä. Suurkiitokset, Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto! Muisk!!

Tässä muuten vaan tunnelmakuva Kaivopuiston leikkipuistosta syysiltana. Jotenkin sautmainen tunnelma.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Laukkutehdas

Kassien, laukkujen ja veskojen rakenne on kiinnostava aihe. Vaatteiden ompelujärjestys alkaa olla jo melkein selkäytimessä, kun taas laukkujen kaavat ja ompelu pitää miettiä ihan alusta alkaen huolella. Tässä tulikin tilaisuus päästä kokeilemaan taitojaan viikonloppukassin ompelussa, kun ollaan parin viikon päästä lähdössä Ranskaan (merci beaucoup, mon éditeur!). Ukkokullalla ei ollut matkustamokelpoista kassia lentokoneeseen, johon mahtuisi passin ja lompakon ohella Pikku Onnettaren eväät ja huvitukset.


Ukkokulta löysi oikein tyylikkään tweed-kankaisen kassin kai Stokkalta, mutta hintalappuun vilkaistuaan kalpeni: lähes 700 euroa! Lupasin koittaa, josko saisin samantapaisen itse aikaan. Sopiva kangas löytyi varastoistani, ostaa piti vain tukikangasta, kantonauhaa ja metallilenksut.


Ei tämä nyt ihan sitä Bossin laukkua vastaa, mutta hintakin jäi alle viiteen prosenttiin esikuvalaukusta. Vuori on vaaleanvihreää ruudullista puuvillaa, välissä on tekonahkaa ja kernikangasta antamaan hiukan vedenpitoa. Pohjaa koitin jäykistää tekonahkapalaan ommelluilla ohuilla pakasterasian kansilla ja rigilene-nauhalla, mutta aika vetkulaksi se jäi. Sujautin vuorin ja päällisen väliin pohjaan sitten vielä pätkän maalauspohjaa. Tulos ei ole vieläkään täydellinen, mutta kelpaa.

Mistähän saisi ohutta, mutta jäykkää muovilevyä omiin mittoihin leikattuna? Kävin etsimässä Etolasta, mutta ei löytynyt sopivaa.

Tässä mittakaavaa havainnollistava kuva Ukkokullan kanssa, johon Pikku Onnetar = Touhutornado ehti myös syöksyä. Jotenkin tuo bagaashi näyttää aika jättimäiseltä, noinkohan sitä saa sittenkään mukaansa lentokoneeseen? Aargh, pitääkö tässä nyt ommella vielä toinenkin..?

Lopuksi arkipäivän väri-iloittelua - punakaali on minusta huippukaunis kasvis.
i

tiistai 11. lokakuuta 2011

Blog Award

Sain tälläisen tunnustuksen Pitsiperhoselta, jonka todella söpöä blogia käyn usein kurkkimassa.

1. Tell who gave you the award and link this back to his/her blog.
2. Write seven random facts about yourself.
3. Give this award to fifteen bloggers/blogs you like.

Tässä siis seitsemän sattumanvaraista faktaa minusta:
1. My glove size is 6 1/2.
2. I have headache today, grrr.
3. I share a studio called Heya ("room" in Japanese, also means "sumo wrestlers training community") with 4 talented, lovely girls.
4. The mail just came in. I'm waiting for new So-En magazine, but by the soft sound of it only some light letters came. Baby woke up, though!
5. I probably have the best husband in the world. He picked baby up and went to check her nappies.
6. I don't eat meat, but fish is ok.
7. I just finished reading a steampunk book called Changeless. Suitable light reading for late evenings, but next book could be a bit more serious.

torstai 6. lokakuuta 2011

Pitsi kohtaa kyberpunkin

Olenkohan tullut Pitsiblogissa koskaan paljastaneeksi, että pidän virkkauksen ja kirjonnan ohella suuresti myös tieteiskirjallisuudesta? Uskoisin, että kombo ei ole mitenkään ainutlaatuinen, ja itseasiassa haaveilen joutohetkinäni nörttinaaraille suunnatusta käsityölehdestä. Siinä olisi scifinovelleja, manga-analyysejä, uusimpia tieteen saavutuksia, scifi-televisiosarjojen tähtien haastatteluja ja kaiken kruunaisivat aiheeseen liittyvät käsityöohjeet: kirjo Enterprise T-paitaan, neulo pehmo-Maromi Paranoia Agentista, ruutuvirkkaa kaunis valoverho, jossa Hubble-teleskooppi suuntaa tähtiin...

Tämä tuli mieleeni, kun huomasin ylläolevan kuvan alimman lehden - maanläheistä pellavapitsimuotia esittelevä Liniere - ja ylimmän - ukkokullan Pelaaja-lehden mukana tullut kyberpunkia nostalgisoiva zine - sopivan kansikuviltaan yhteen. Marie Claire Enfant -lehdestä löytyi sopiva torso, ja näin syntyi Madam Rinnan Kiinnostuksenkohteet!

Pitsipellavan ja kyberpunkin yhdistelmä tuntuu jotenkin hauskalla tavalla ajankohtaiselta ja ajatuksen herättämä tunnelma vastaa jokseenkin ylläolevaa kuvaa (lainasin sen pariisilaisen Studio DOG:in blogista, kuva Premiere Vision muotimessuilta).