tiistai 10. heinäkuuta 2012

Pitsiärtymykset osa 1 - väärä nimi

 


Pitsiunelmia aloittaa nipotussarjan pitsiin liittyvistä pienistä ärtymyksen aiheista. Myös lukijoiden ideoita otetaan vastaan!

Tämä kaukaa katsoen ihan hauskannäköinen pitsitakki Onlystä (30 e) on nettisivun mukaan "lace crochet". Ymmärrän kyllä, että häviävälle pohjakankaalle konekirjotulle pitsille ei ole yhtä ainoaa selvää nimitystä, sen enempää suomeksi kuin englanniksikaan, mutta sen sijaan virkkaus on hyvin selkeärajainen tekniikka, jonka tunnistaakseen ei tarvitse olla vihkiintynyt pitsitieteen syvällisyyksiin. Joten olkoon tämä chemical lace, koneommeltu pitsi, venice lace, guipure - vaihtoehtoja on monia, sekä romanttisia että asiallisia - mutta ei sotketa tähän virkkausta. Erityisen harmillista tästä termisekaannuksesta tekee se, että kaupoissa on paljon virkattuja, ällistyttävän halpoja tuotteita, ja kuluttajat eivät välttämättä käsitä niiden olevan oikeasti käsintehtyjä. Asiaa ei todellakaan auta se, että koneellatehtyä markkinoidaan käsintehdyn tekniikan nimellä.


Only ei ole suinkaan ainoa taho, joka syyllistyy sekavien nimitysten käyttöön tämän pitsityypin kohdalla (jota olen omavaltaisesti päättänyt nimittää koneommelluksi pitsiksi, se kun mielestäni on asiaa napakasti kuvaava sanayhdistelmä). Monesti näkee koneommeltua pitsiä kutsuttavan nimellä "macrame lace", joka on melkein yhtä pökelöä kuin sen nimittäminen virkkaukseksi. Tähän olen törmännyt niinkin oletettavasti asiantuntevissa paikoissa kuin Voguessa ja luksuskauppa Mytheresassa. Makramee on solmutyötä, ja saa sillä aikaan pitsimäisiäkin pintoja, mutta tuolla sanalla kuvaillut pitsit ovat jotain ihan muuta. Koneommellulle pitsille kun olisi muutenkin jo englanniksi monta mahdollista synonyymiä: solubility lace, chemical lace, embroidered lace, jopa burn-away lace. Tai sitten voisi käyttää epätarkkaa, mutta runollista ilmaisua venice lace tai guipure. Mutta ei macrame, joka viittaa jälleen tiettyyn selkeästi rajattuun tekniikkaan.


Jos joku vaatteen ostaja nyt haksahtaa kutsumaan väärää pitsiä väärällä nimellä, se on aivan ymmärrettävää, koska pitsituntemus ei (vielä) kuulu pakolliseen oppimäärään. Mutta ei käy laatuun, että tekstiilejä työkseen käsittelevät nimittelevät materiaalejaan miten sattuu. Pienelle pitsin lajeja käsittelevälle luentosarjalle voisi olla tilausta...

4 kommenttia:

  1. Pitsitietämys on hävinnyt jo! Aika noloa vaatealan ammattilaisille!
    Tämä on todella kiva blogi. Mielenkiintoista historiaa ja pitsien ihanaa kauneutta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kirsti! Minustakin on melko noloa, että tuollaiset ammattilaistahot eivät tiedä mistä puhuvat. Tai ehkä tietävät, mutta jostain syystä päätyvät käyttämään väärää nimitystä..? En tiedä. Kummallista!

    VastaaPoista
  3. Mahtaisiko yksi syy olla hinta? Jos väitetään jotakin virkatuksi, se sisältää implisiittisesti väitteen käsityöstä, eli arvokkaammasta kuin koneella tehty, ilman että voitaisi kuitenkaan vedota siihen, että ostajaa on sumutettu käsintehdyksi väitetyllä tuotteella, joka ei sitä ole. Kumma juttu sekin, koska H&M:n kesämallistossakin oli todella halpoja (15 e muistaakseni) virkattuja laukkuja ja pakkohan siihen pieneenkin veskaan on jonkin verran aikaa mennä.

    Tai sitten käytetään jotakin sanaa joka kuulostaa erikoisemmalta kuin "lace" (esim. "dentelle") ja toivotaan ettei ne ostajat kuitenkaan tiedä. Uusimmassa Ellessä oli pitsijutussa myöskin tuo "makramee" vaikka ihan selvästi Dolce&Gabbanan hame oli kemiallista pitsiä.

    VastaaPoista
  4. Ymmärtäisin kyllä, että halvempaa tekniikkaa nimitetään kalliimman nimellä (vuosituhantinen asiakkaan sumuttamisen periaate), mutta nykyään tilanne on niin sekava ettei siinä ole mitään tolkkua. Kaukoidästä tuodut käsintehdyt tuotteen ovat niin halpoja, että siinä jo hämärtyy konetekoisen ja käsintehdyn hintaero - juurikin nuo päättömän halvat virkatut tuotteet saavat ihmettelemään.

    VastaaPoista