Ei liene rauhaisampaa paikkaa kuin Kansalliskirjasto helteisenä kesäpäivänä. Valo siivilöityy lempeästi sisään vanhoista ikkunoista, kiviseinienkin läpi aistii etäisesti kesäkaupungin hyörinän, mutta sisäpuolella ei liikahda kuin tutkimani kirjan sivu. Jo läppärin näpyttely tuntuu kiusalliselta mekkaloinnilta.
Luin siis viimeksikin jo aiemmin mainitsemaani aivan loistavaa ompelukirjaa "Kukin oma ompelijattarensa" vuodelta 1915. Sanoisin, että jopa parempi ompeluopas kuin "Joka tyypin kaavakirja" :D - todella perusteellista, pätevää, mutta selkeää opastusta kaikkiin vaateompelun kysymyksiin. Joskin nykylukijalle selluloidiset kaulusluut ja niiden asentaminen ym. eivät tietysti tarjoa kuin historiallista arvoa. Kirjassa esitellään mm. vaatekappale vaatekappaleelta kaikki naisen tarvitsemat pukineet ja mitä niitä hankittaessa tai tehtäessä pitää ottaa huomioon. Ja nyt saavumme otsikon teepukuun. Kirjassa oli aivan hengästyttävän kaunis ja mielikuvitusta kiihottava kappale teepuvuista (tea gown). Lukekaa ja heittäytykää hetkeksi haaveilemaan vähemmän kiireisestä ja huikaisevan ylellisestä aikakaudesta, la belle epoquesta...
Niin mukava ja soma kuin aamunuttu saattaa ollakin, niin ei se kumminkaan saa koskaan tulla naisen alinomiseksi kotipuvuksi. Tämmöisenä käyttävät useimmat naiset hametta ja puseroa; mutta on naisia, jotka ymmärtävät erikoisen kotipuvun sulolle antaa arvonsa, kotipuvu, jonka korkein kukka on elegantti teagown (teepuku). Englannittaret, ranskattaret tietävät jo ajat pitkät erikoisen kotipuvun viehkeyden. Maalarittaret, taiteilijattaret, erityisen hienotunteiset estetiikan harjoittajat ovat jo kauan tunteneet sopivan kotipuvun arvon ja itellensä hankkineet sen. Kotipuvulle on empiirityyli varsin sovelias, myöskin reformipuvut ovat mainioita tätä tarkoitusta varten; voidaanpa sanoa, että ne ovatkin vasituisen loistonsa nähneet kodin piirissä. Prinsessapuvut ovat toinen muoto tämän kysymyksen ratkaisussa, niin myöskin somat hame- ja puseropuvut, vaikka yhdeksi tehdyt puvut vaikuttavat paremmin intiimiltä ja kodikkaalta.
Kuten jo mainittiin, on elegantein teagown-puku - jonka nimitys johtuu siitä, että sitä naiset käyttävät teekutsuissaan. Se on hyvin samantapainen kuin seurustelupuku, sekä usein kalliista silkeistä ja pitseistä tehty; se valmistetaan joko umpinaiseksi tai hieman avokaulaiseksi, käyttämällä tällöin pientä, pyöreätä, nelikulmaista tai sydämenmuotoista aukkoa. Tämä on puku, joka kuukuu maailmannaisen välttämättömiin pukuvaroihin. Nuoremmat naiset valitkoot puvun salonkinsa yleissävyn mukaan, vanhemmat naiset taas valitsevat mustaa, harmaata tai tummanviolettia silkkiä tai samettia, mahdollisesti somistettuna pitsillä, joka ulottuu kaulasta hameen helmaan saakka ja joka vain vyötärön kohdalla on rusetilla somistettu.
Pitsisessä ja silkkisessä teepuvussa ei tietenkään voi tehdä taloustöitä,
joten kuvan tarmokkaat palvelijattaret olisivat tarpeen!
Lisätietoa kaipaaville:
The Dreamstress on kirjoittanut ueammankin informatiivisen blogipostauksen teepuvuista ja kerännyt niistä ehdottomasti suositeltavan Pinterestin.
Kuvat mainitusta kirjasta Kukin oma ompelijattarensa, paitsi ylläoleva on lehdestä "Käsitöitä - liite Kotiin ja yhteiskuntaan". Tuo on mainittu reformipuvuksi, ja voi sellainen jossain määrin ollakin, mutta minusta se näyttää teepuvun luontoiselta. Valuva, väljä linja, naiselliset röyhö- ja nauhakoristukset - ja tietenkin kädessä oleva teekuppi vihjaa myös tähän suuntaan!
Belle Epoque oli kyllä aivan uskomattoman kaunista aikaa, muodin kannalta ainakin (jos ei suffragettien luomuksia lasketa)(vaikka oli nekin kyllä tosi tyylikkäitä). Teepuku! Nyt kun keksisin sellaiselle käyttöä niin tekisin heti. ;^;
VastaaPoistaOlen jo pari päivää pähkäillyt, mihin ihmeeseen voisin välttämättä tarvita teepuvun... mutta sehän kuuluu "maailmannaisen välttämättämiin pukuvarjoihin"! 1890-1910 -lukujen vaatteet osuvat tällä hetkellä johonkin herkkään kohtaan, kaipaan varmaankin kunnon annosta joutilasta ylellisyyttä.
VastaaPoista