Lisää hyvää tavaraa maailmaan, joo vai ei?

Olen tässä miettinyt sekä Palonin lopettamista että Kierrätyskeijuhaastetta. Hirvee dilemma. Toisaalta kannatan kierrätyskeijujen ideologiaa olla tuottamatta maailmaan enää yhtään enempää uusia tavaroita (joitakin välttämättömyyksiä lukuunottamatta), mutta sitten toisaalta... Jos kukaan ei osta hyvääkään tavaraa, kohta sitä ei enää valmisteta. Surkeaa, laadutonta roskaa kyllä tupataan markkinoille likimain itsestään, kun sen tuottaminen on niin edullista että alinkin alehinta kattaa tuotanto- liikuttelu ja myyntikustannukset ja voittoakin saa. Mutta kunnon tavara, jonka valmistaminen vaatii aikaa ja sitouttaa tuottajan tai tekijän varoja siihen asti että se on saatu myytyä, on vaarassa hävitä.

Nykyään ilahdun aina kun näen jotain hyvin valmistettua, ja joudun tosissaan pähkäilemään ostanko vai en, vaikka ei niin tarvitsisi. Yhtäältä en halua kiusata itseäni ylimääräisellä tavaralla enkä tuottaa tarpeetonta tavaraa maailmaan muutenkaan, mutta toisaalta jos kukaan ei osta käsindreijattua yksinkertaisen kaunista savikippoa, laadukkaasta nahasta huolellisesti tehtyjä käsineitä tai asiantuntevasti viimeisteltyjä, kunnollisista langoista neulottuja villahousuja, niin sitten niitä ei kohta enää tehdä. En huolehdi pelkästään käsityöläisistä, vaan myös hyviä tuotteita tekevistä tehtaista, myös teollisuustuotantona voidaan tehdä hyvää tavaraa jos halutaan. Jostain syystä kelvottomalle tavaralle tuntuu aina löytyvän tekijä, myyjä ja ostaja, tai no, hintahan lienee pääsyy tähän. Mutta jokainen voi vaatteiden käyttökertahintoja vertaillesseen havaita että hinta ei suinkaan ole se numero joka lukee hintalapussa.

Hyvässä tavarassa, jota haluan ostamalla kannattaa, on vain sellainen ominaisuus, viaksi sitä en voi sanoa, joka hidastaa hankintatahtia: se tuppaa kestämään kauan, kauan. Uutta tarvitsee niin harvoin, että valmistaja ehtii jo lopettaa toimintansa ja vaihtaa toiselle alalle tai vetäytyä eläkkeelle sitä odotellessaan. Tulee vaan mieleen Anne Linnonmaan kohtalo, asiakkaat olivat kyllä tyytyväisiä vaatteisiinsa mutta myynti ei ilmeisesti riittänyt ja firma lopetti (vai meni nurin, en tiedä tarkaan).

Hyviäkään tavaroita ei kannata pinota kaappeihinsa oman hyvinvointinsa takia. Mutta miten voisi tukea laatuvalmistajia ostamatta? Siinäpä ongelma…

Hyviä kokemuksia minulla on ainakin
Tikaun villahuivista
Vogue Luxe Cotton sukkahousuista
Villa Ylle korvaläpistä (parhaat korvaläpät mitä rahalla saa, lämpimät ja tyylikkäät, minkä lisäksi kätevä kokoontaittuva malli. Muutenhan näitä ei tarvitsisi ihminen kuin kai yhdet elämänsä aikana, mutta korvaläpät tuppaavat hukkumaan)
Madovan nahkakäsineistä
Chie Miharan kengistä (jopa siinä määrin, että tunnen vastahankaa hankkia mitään muita kenkiä, poislukien vain sellaiset mitä Miharalta ei saa kuten lämpimät talvisaappaat, lenkkeilykengät ym).

Talvivaatteista jotka ovat tai eivät ole sitä miltä näyttää

Ihan tähän alkuun pari pitsikuvaa keskustan trendi-Fidasta. Arkku täynnä virkattuja pitsejä, kaunis eri valkoiseten sävyjen ja virkattujen pintojen yhdistelmä, melkein taideteos:

Käsinnyplätyllä pitsillä koristettu liina, 15 e jos joku kaipaa hienompaa pöydänpäällistä.

Edellisen kirjoituksen kommenteissa muistelin muinaisia teiniaikojani ja sitä kuinka tehdäkseni oikeanlaisen vaikutuksen muihin yläastelaisiin kärsin ilman pipoa hurjilla pakkasillakin. Kun vertaa tilannetta nykyhetkeen, voi vain olla tyytyväinen siitä että tällä hetkellä muodissa ovat lämpimät, funktionaaliset talviasut. Untuvatakit, muhkeat pipot, paksut villaneuleet, jokasäänkengät, parkat ... kerrankin se, mikä on mukavaa näillä säillä, on myös trendikästä. Tosin ongelmansa on siinäkin: kun teknisistä materiaaliesta tehdyt, viimeistä pistoa myöten toimivaksi ja lämmön pitäväksi mietityt ulkoiluvaatteet ovat muodikkaita, niistä tehdään saman näköisiä, mutta ominaisuuksiltaan toimimattomia muotiversioita. Jutskailin erään valokuvaajan kanssa, jonka heikko kohta on tekniset retkeilyvaatteet, ja hän piti kummallisena joskin humoristisena sitä, että tehdään teknisen ulkoiluvaatteen näköisiä vaatteita, jotka eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla, ja sitten (se humoristinen kohta) ... myydään ne vielä kaksi kertaa kalliimmalla kuin kalliihkot tekniset esikuvavaatteet! Jos nyt lähtisin ostamaan untuvatakkia tms. lämpövaatetta, niin menisin varmaan Partioaittaan tai vielä mielummin johonkin Ase ja erä -myymälään, sieltä luultavasti saa juuri sitä mitä näyttääkin saavansa. Esteettisesti vaan olen viehättynyt enemmän villakangastakkeihin (itselläni), urheiluvaatteet kiinnostavat ulkonäöllisesti vain jos ne ovat siltä ajalta kun kolmiosainen tweedpuku oli urheiluasu.

Toinen saman ilmiön esiintymismuoto on kun muhkeat skandinaavisilla kuoseilla koristellut villaneuleet ovat muotia, niistä tehdään kopioversioita akryylistä, joka ei juuri lämmitä.

Tapasin eilen kaffin ääressä Laura Honkasalon, jolta muuten on ihan näillä hetkillä tulossa budjetti- ja pihistelyaheinen kirja Nuukailua. Kummallakin oli chic talvitakki (pakko myöntää että Lauralla vielä tyylikkäämpi kuin minulla - uskomattoman huolellisesti ja kauniisti tehty musta villakangastakki tuntemattomalta kotimaiselta merkiltä 60-luvun alusta pikku karvareunuksineen, kangasreunusteiset napinlävet, täysin priimakunnossa, olen lievästi kade) ja iloitsimme tämänhetkisestä muotivirtauksesta, joka sallii yhdistää siistiin ja siroon takkiin lämpimän, tötterömäisen pipon. Parhaita muotikeksintöjä viime vuosilta! Kävimme myös Eurokankaassa, ja voin ilokseni raportoida, että poistuin sieltä ostamatta mitään. Hahaa! Olen vapaa! Kankaat eivät enää sumenna järkeäni!

 

Vuotuinen kevättalven visiitti kasvitieteelliseen puutarhaan Pikku Onnettaren kanssa. Tuskin mikään on yhtä virkistävää pakkasen ja hankien keskellä! Tällä kertaa eväänä oli itsetehtyä sushia.  

Parissa haastattelussa minulta on kysyttyä vinkkiä miten estää itseään shoppailemasta vaatteita. Niiden vinkkien lisäksi mitä kirjasta löytyy, voin myös vinkata uuden - blogi. Kun on enemmän tai vähemmän velvoittavasti lupautunut esittelemään kaikki vaateostoksensa blogissa, se on omiaan lannistamaan pöhköimmät ostohalut. Tai siis kun pitäisi sitten selittää, että mihin tarpeeseen ja käyttöön tämä vaate tulisi, ja tietää jo valmiiksi että selitys olisi aika hatara, niin se hillitsee. Eilen näin erään rouvavaatekaupan loppuunmyyntialet, ja jollakin tekosyyllä käyskentelin katsomaan mitä sieltä löytyisi (rouvavaatekaupoissa voi olla varsin kiehtovaa tavaraa tarjolla). Käteni leijaili pitkään kirjotun tyllihameen yllä - puuvillatylliä! - mutta sitten aloin sommitella mielessäni ostoksesta kertovaa blogikirjoitusta, ja siitä tuli ihan hoopo, joka varmisti sen että jätin hameen sikseen. Empty Emptor on kirjoittanut blogien shoppailua lisäävästä vaikutuksesta, mutta toimii se toisinkinpäin!

Tavaroista ja pätemisentarpeesta

Ammattijärjestäjien tapahtumassa törmäsin erääseen mielestäni höpöön ajatukseen, johon olen törmännyt jo useasti aiemminkin. Tämä tapahtui vaatejärjestäjän luennolla joka muuten oli sisällöltään mielestäni aivan onnistunut (lyhyesti: selvitetään omat tarpeet ja tyyli, poistetaan kaapista ylimäärä ja hankitaan puuttuvat jos tarpeen - siis jotakuinkin samat teesit kuin Hyvän mielen vaatekaapissa, mutta milläpä muulla metodilla kuin tuolla kolmen askeleen ohjeella pääsisi järkevään vaate-elämään). 

Mutta siis se mistä olen eri mieltä on ajatus siitä, että ihmiset haalisivat tavaraa, mm. vaatteita, päteäkseen muiden silmissä ja nostaakseen omaa asemaansa. Voi olla, että osa ihmisistä näin toimiikin, mutta varmasti vähintäänkin yhtä suuri osa, minä mukaan lukien, haalii (tai haalisi, jos ei hillitsisi itseään) siksi, että tavarat ovat niin ihania. Vaikka kukaan muu ei ikinä näkisi pitsiliinakokoelmaani, kokoilisin sitä silti. Kälyni, joka oli seuranani mainitussa tapahtumassa, rakastaa puisia taalainhevosia, ja hän piti peräti vitsikkäänä ajatusta siitä että niiden hommaaminen kotiin johtuisi jonkinlaisesta statuskilpailuun osallistumisesta. Ja olen samaa mieltä. Todennäkösemmin sillä sabotoi omaa statustaan naapuruston väen silmissä, jos hyllynpäälliset ovat puuhevosia täynnään. Keskutelu lähtee väärille urille, jos kauniiden tavaroiden himo koitetaan lokeroida pätemisentarpeeksi. Minulle tulee tuosta heti sellainen olo että "ahaa, no tuo ei liity minuun, tsippadaa lähdenpä tästä katsomaan onko Fasaani antiikissa tänään jotain ihania pitsilöytöjä", kun jos asiaa lähestyttäisiin toisesta kulmasta voisi lähteä liikkeelle ajatusketju joka kyseenalaistaisi sen pitääkö joka pitsiliina saada omaan kaappiin.

Mutta tämä on taas osoitus siitä, että tavaranvähentämisestä yleensä puhuvat ihmiset jotka eivät juuri alunperinkään ole tavaroista välittäneet.

Muodistettu neule, uusi hattu ja kirjoja

 Jonkun uunon päällä Tiinan muodistama neulepaitani (eläköön auringonpaiste!).

 

Etumukseen on kirjottu kasviaihe valkoisella langalla ja vihreillä silkkilangoilla. Puun oksistossa lentelee myös kaksi lintua.

 Vuoden ensimmäinen vaateostos! Vein kierrätyskeskukseen jättisäkillisen tavaraa, mm. mieheni innostui siivoamaan käyttämättä jääneet vaatteet pois. Löytyi sitten tämä soma 60-luvun huopahattu, ateljeetyötä. Mätsää värin puolesta täydellisesti laukkuun, ja samansävyiset käsineetkin on jemmassa. Nämä pääsevät kevään vaatevalikoimaan!

 Treffasin eilen Suomen Kuvalehden toimittajan, ja haastattelun jälkeen ajauduin hänen vanavedessään Akateemisen kirjakaupan aleihin. Päädyin ostamaan nämä kolme mielenkiintoista kirjaa. Muuten alet eivät heiluta minua juuri suuntaan tai toiseen, mutta kirja-alet!! Lapsuudenperheessäni shoppailua ei juurikaan harrastettu, esim. vaateostoksilla käynti oli hammaslääkäriin verrattava välttämättömyys (en pelkää tai inhoa hammaslääkäriä, ja lapsena minulla ei ollut koskaan reikiä, joten en siis tarkoita että vaatteiden ostelu olisi ollut tuskallista - se oli vain hieman vaivalloinen asia, joka oli noin kerran vuodessa pakko toimittaa). Ainoa ostohuumatilanne oli vuotuiset kirja-alet ja kotiin saapunut alekirjabrosyyri, josta jokainen perheenjäsen sai ympyröidä toivomansa kirjat. Jotain samasta innosta on edelleen jäljellä...

Vintagekenkäkirja on hyödyllinen, opiskelen siitä laatukenkätietoutta. Muita ostoksia on hankalampi perustella ammattisyillä.

Mielenkiintoinen lueskelukirja erikoisista, tunnelmallisista paikoista, jonka on kirjoittanut luonnonmukaista tyyliä suosiva puutarhuri.

Valokuvaaja Deborah Turbevillen upea kuvakirja. Juuri tälläisenä haluan muotini kiitos! Kiehtovaa, salaperäistä ja tarinallista, kaunista ja hieman melankolista. Joka sivun avaaminen hieman jännittää - mitä mahtaakaan löytyä.

 

Arkisempia asioita: Parsin täydellisesti väriinsopivalla vanhalla parsinlagalla Pikku onnettaren villahousut. Pahuksen turkiskuoriaiset!!

Työpisteeni Tehtaankadun Factory-kahvilassa. Huomatkaa tarralaatikon siivouksessa löytynyt sateenkaariompputarra!

Korulaatikko

 Tavaramäärän järkeistämisestä on syntynyt kummallisia sivutuotteita, kuten tyhjä (!) piironginlaatikko. Mietin, että sinne voisin kokeilla kaunista koruasetelmaa, joita niin kovin olen ihaillut japanilaisissa tyyli/sisustuskirjoissa. Joulun alla ostamani ylellisyystyynyliina on pohjana ja siihen saa nätisti päälle aseteltua korut. Nähtäväksi jää, pysyykö järjestys vai ovatko korut piankin mytyssä.

 Askartelin tämän kaulakorun pari iltaa sitten, yhdessä Pikku Onnettaren kanssa. Viisteinen korukivihelmi (olisiko agaattia vai mitä lie) on ostettu aika monta vuotta sitten Lontoosta, nyt pitkän odotuksen jälkeen sain aikaiseksi ripustaa sen ketjuun. Helmikoristeinen rintakoru on kirpputorilta ehkä viiden vuoden takaa ja korvikset sain veljeltäni tuliaiseksi Maltalta noin vuonna 1996 tai siinä main. Mahdollisesti vanhin yhtäjaksoisessa käytössä ollut pukeutumiseni osa!

Kullanvärisen pitsiperhosen sain isoäidiltäni, ranneketjun anopilta. Kävin pienennyttämässä ranneketjua kultasepällä, ja samalla pyysin kiinnittämään parittoman helmikorviksen siihen koristeeksi. Hyvä tuli!

Ruokakuvia ja ammattijärjestäjien tapahtuma

Viime aikoina postaukseni ovat olleet kuvattomia, koska olen unohtanut ladata kuvia koneelle ja kamera hukassa tms. Tässä sen kompensoimiseksi iso läjä - lähinnä ruoka-aiheisia (minustakin on tullut iphone-vitsaus, joka leijailee pöydän yläpuolella ja napsii kuvia ennenkuin ihmiset saavat alkaa syömään).

Siskoni ja Nudge-puodin aasialaisia rullia. Tykkäsin, eniten ehkä tofurullasta. Keiton kanssa kelpo lounas talveenkin.

Tiina Talvikki Toinen keksi -kahvilassa Salossa. Kävin moikkaamassa Tiinaa ja juttelemassa Salon Sanomien toimittajan kanssa ekologisesta juhlamuodista ja kuinka ompelijan luona muokata käyttämättä jääneestä vaatteesta jotain käyttökelpoista. Siinä aiheessa olin itse elävänä esimerkkinä, sain Tiinalta hänen muokkaamansa vanhan beigen neulepaitani.

Toisen keksin bravuuriherkkusmoothiet.

Teetä, espressoa ja vasemmassa ylänurkassa Salon 

sanomien juttu kirjani pohjalta, jossa mielestäni onnistunut kuvitus!

Minä kun olin beigen neuleen hankkiessani (muistaakseni 2010) ajatellut, että siinäpä mainio perusvaate, sopii kaikkeen. No, periaatteessa kyllä, mutta kun näytin ihan kaurapuurolta beigessä neuleessa. Pyysin Tiinaa värjäämään ja koristelemaan neuleen ja tulos on upea! Tuskin kenellekään muulle uskaltaisin antaa näin vapaita käsiä, mutta tiesin jo edellisen muodistuksen ansiosta että jotain ihanaa hänen käsissään syntyy. Kuvia seuraa myöhemmin (ehkä keväällä, kun aurinko taas paistaa...).

Eväät matkalla Saloon: härkäpapu-perunasalaattia, avokadoa ja sivukulhossa hapankaalia. Junaruokailun tyylikkyyttä voi lisätä pellavaisella liinalla - jos on ylimääräistä intoa ja ei haittaa että vaikuttaa hieman kahjolta kanssamatkustajien mielestä.

Kävin tänään kuuntelemassa pari luentoa ammattijärjestäjien seminaarissa "Kuinka paljon on tarpeeksi". Kun nyt olen pähkäillyt tätä tavara-asiaa ja sen alaryhmää vaatteet tässä useamman vuoden, niin aivan mullistavia ajatuksia ei sieltä mukaan tarttunut, jotain pohdittavaa kyllä.

 Anne te Velde-Luoman aikajana pulakaudelta nykypäivään. Olen itse syntynyt -79, eli omakohtaista kokemusta sopivan tavaramäärän 70-luvusta minulla ei ole. Tosin lapsuuden tyylimaisemani on vahvasti 70-luvun henkinen, kun huomattava osa esim. vaatteistani oli perittyjä.

Esim. minusta vaikuttaa siltä, että olemme täällä Suomessa (varmaan muuallakin varakkaassa maailmassa) lähestymässä jonkinlaista tavarasingulariteettia, jossa tavaran arvo tulee täysin katoamaan. Kaupasta ostettuna tavaralla toki vielä on rahallinen arvonsa, mutta minkä hyvänsä tavaran jälleenmyyntiarvo (jalometalleja ja joitain muita poikkeuksia lukuunottamatta) on yleensä pienempi kuin mitä sen myyskentelyyn menevä aika on. Itsekin vien kaiken ylimääräisen nykyään suoraan kierrätyskeskukseen, ja kiittelen vuolaasti vastaanottajia siitä että saan luovuttaa tavarani heille. Vain sellaiset tavarat, kuten vintageaatteet, joiden haluan päätyvän "hyvään kotiin" myyn, ja nekin siis vain siksi että ne saisi joku joka ymmärtää niiden päälle. Tietenkään kaikilla ei ole varaa hankkia tarpeellisia asioita, ei aina edes riittävästi ruokaakaan - sen sijaan kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta voi kantaa kassikaupalla vaatteita, astioita ja muuta tavaraa. Tavaraa on niin paljon, että se vaan lainehtii ympäriinsä ja yrittää takertua kehen hyvänsä omistajaan. Sitä täytyy pitää aisoissa ja kamppailla ettei se täyttäisi kotipiiriä, kuin muinaisina aikoina koitettiin pitää aisoissa villi luonto, joka oli aina valtaamassa pikku peltotilkut ja ihmisten asuinsijat.

Jaahas. Nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä, ja varokaa ettei tavaravyöry hiivi yöllä puremaan varpaista!

Uusi kirjaidea ja vilkahdan Hesarissa

Tämänpäivän Helsingin Sanomien Tyyli-osiossa etsitään laadukkaita vaatteita ja minä olen yhtenä haastateltavana. Jee, nimeni näkyy Hesarissa! Olispa vaan vielä näkynyt kirjankin nimi...

Ovatkohan blogin lukijat tietoisia Huili-lehden Lukuilo-lukupiiristä 28.1.14 ja sen ensimmäisestä käsiteltävästä kirjasta (Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi)? Tapahtuma on ilmainen mutta siihen pitää ilmoittautua. Olen itse paikalla piirissä ja vastailen kysymyksiin.

-----------------

Vaatemerkkien sisäinen laadunvaihtelu on hämmentävää. Minulla on kierrätyskeskuksesta eurolla ostettu Repeatin musta trikoopaita, joka on puvustoni kulmakivi. Aivan fantastinen, pesty varmaan sata kertaa ja aivan siisti. Samoin saman merkin silkkinen aluspaita ystävältä käytettynä saatu, todella hyvä aina vaan. Ja sitten kolme vuotta sitten ostin kovalla rahalla näiden innostavien kokemusten perusteella kys. merkin puuvillaneuleen, joka nuhjaantui alehallikaman näköiseksi alle vuodessa. Ihmettelen! Tutkimusteni johdosta ainakin osaan seur. kerran puuvillaneuletta haeskellessani kysyä oikeat kysymykset. Tosin saa nähdä osaako kukaan vastata kysymyksiini!

Apurahojenmetsästyskausi on avattu, ja minä koitan haalia rahoitusta uudelle kirjaidealleni "Vaatteiden laatuopas". Siinä olisi jotakuinkin sienioppaan hengessä esitelty eri materiaalit, miten erttaa paremmat ja huonommat, vaatteiden detaljit, erilaiset saumat ym. ja miten näiden tietojen perusteella tunnistetaan hyvä vaate kaupassa.

Kiinnostaisikin tietää, mikä seikka vaatteen laadun tunnistamisessa on sinulle (rakas lukijani) hankalin?

Vaatekaapin suunnitelmat 2014

Viime vuodesta vielä. Rahaa meni rutkasti enemmän kuin suunnittelin, tosin jos poistan laskelmista japaninmatkan hankinnat niin en ylitä alkuperäistä budjettiraamia 1200 e kovinkaan merkittävästi. Ehkä voin todeta budjetin jokseenkin onnistuneeksi, ja varaan alustavasti melkein saman summan tälle vuodelle (1300 e), mutta katson siitä jo käytetyksi japaninostosten summan. Riippuu toki siitä miten tässä rikastuu, jos esim. saan valtavan rahamäärän lohkaisen siitä samantien muutaman tonnin saappaiden teettämiseen.

Edelisen kirjoituksen hankinnosita unohtui yksi: sateenvarjo. Löysin Tokiosta aivan samanlaisen käyräpäisen kokoontaittuvan sateenvarjon kuin edellinenkin oli, tosin tummansinisenä tummanruskean sijaan. Hintakin oli lähestulkoon sama, vain 400 jenin inflaatiokorotus (tai sitten hienouskorotus, kun ostin uuden varjon Lowry's Farm -putiikista, edellisen Tokyu Hands sekatavaratalosta).


Linkki: Sarjakuvapiirtäjä piirsi vuoden aikana ostamansa vaatteet ja paljonko ne maksoivat, mielenkiintoinen vertailukohta!

Tämän vuoden hankintalistalla ovat

1- Uusi lompakko. Vanha alkaa olla tiensä päässä; kulunutta nepparia ja huonokuntoista vetoketjua ei kannata enää korjata, sillä (teko)nahka on jo nuutunut. Keksin, että voisin teettää vanhoista saappaistani uuden lompakon, pitää selvitellä asiaa.

2- Hattu. Ihastuin niin perinjuurin kesällä ostamaani vintagehattuun, että haluaisin lisätä hattu-ulottuvuutta pukeutumiseeni muutenkin kuin vain sään ääri-ilmiöiltä suojaavana välttämättömyysvarusteena. Kaipaisin välikauden hattua, joka toisi vanhahtavaa eleganssia olemukseeni esim. jakkupuvun tai mustan takin seurana. Tosin sitten tarvitisisn kaksi hattua, sillä ruskeaan jakkupukuun ja mustaan takkiin tuskin soveltuu sama hattu… mahdollisuuksia ovat vintagekauppojen koluaminen tai sitten teettäminen. Ongelma: Viime vuosisadan hattuvuosikymmeninä tukkamuoti suosi varsin lyhyttä kampausta enkä haluaisi saksia tukkaani vain hattujen takia niskamittaan. Nutturaa ja hattua on viimeksi yhdistelty yleisesti noin vuonna 1909, ja sen ajan hattumuoti alkaa olla jo hieman liian muinaista jopa minun makuuni. Tai taisi 40-luvullakin olla jotain. No, tutkiminen ja suunnitteleminenhan on lähes paras osa vaate-elämää!

3- Lisäksi uusi olkihattu kesäksi kelpaisi, jos onnistun paikallistamaan laadukkaan ja mielestäni sopivan mallisen. Nykyinen hattuni on ilmeisesti joutunut edellisessä elämässään tylsistyneen kissan harjoitusvastustajaksi, ennen Fidaan joutumistaan. Saman mallinen, mutta tuore ja laadukas olkihattu on siis listalla.

4- Alushousuja. Tylsää, mutta välttämätöntä. Kaipasin uusia alushousuja jo viime alkuvuodesta, mutta tässä sitä ollaan edelleen saman ongelman edessä. Peau Ethique vaikuttaa hyvältä, saatan myös kokeilla alushousjen itse ompelemista!

5- Koirankarvainen hattu-huivi-kombo, joka sopisi tumman sinivihreään pakkaskelin takkiin. Tai ehkä jonkinlainen kauluri. Pitää vielä miettiä.

6- Aurinkolasit. Nykyiset on hankittu jostain ketjuliikkeestä halvalla, ja mikäpä siinä muuten mutta. Pienenpieni ruuvi, jolla sanka on kiinnitetty irtosi, ja optikko ei löytänyt mittavista ruuvivarastoistaan yhtään täsmälleen samankokoista. Hätäruuvi pitää sangan kiinni kehyksissä kunhan sitä muistaa kiertää noin 2 kertaa päivässä pikkusormenkynnellä takaisin paikalleen. Koska nämäkin lasit ehtivät käytössä vaurioitua sen sijaan että etsisiin uusia hukkaan joutuneiden tilalle, ehkäpä rohkenen investoida enemmänkin kuin kympin seuraavalla kerralla.

7- Kesäjakkupuku? Kotelomekko ja jakku? En ole tästä vielä varma, mutta harkitsen siistin työasun teettämistä kesäkäyttöön. Jakkupukuni vaatii alle noin 15 asteen ulkolämpötilan, jotain samantapaista mutta kevyemmästä kankaasta olisi lämpimille keleille kiva. Tosin kesällä on vähemmän työasioita kuin kylmillä säillä, mutta sattuu sitä joskus haastatteluja helteilläkin.

8- Trikoinen alusmekko sen neulemekon alle, joka on luvannut valmistua tämän talven aikana. Kangas on jo Tiinalla, pitäisi vain sopia malli.

9- Harmaanruskehtavat avokkaat, jotka sopivat jakkupuvun kanssa. Minulla oli yhdet tosi kauniit 40-luvun avokkaat, ostettu hetken huumassa vintagekaupasta, mutta kun niitä oikein huolella sovittelin jalkaani, huomasin niiden olevan ainakin numeroa liian isot! Niin myin ne sitten pois.

10 - urheilurintaliivit. Tylsyyden uuvelo, mutta nykyiset ovat aivan nuuvahtaneet.

Muuta ei nyt tule mieleen, mutta lista tietenkin elää tilanteiden mukaan.

2013 vaatteina ja miten tästä eteenpäin

Hyvää vuotta 2014 kaikille lukijoille! 

Olen tunnollisesti kirjannut ylös jokaisen vaateostoksen ja -hankinnan vuoden kuluessa. Kuten jo moneen otteeseen olen maininnut, suosittelen samaa kaikille. On todella hyödyllistä nähdä omin käsin kirjoitettuna tai naputeltuna joka ostos, löydös ja vaatelahja sekä niihin menneet varat. Näin voi viimeistään vuoden lopussa tutkailla, mikä osoittautui hyödylliseksi, mikä turhaksi, ja samalla miettiä mitä yhteisiä piirteitä hyödyllisimmillä hankinnoilla on (tai mitä yhteistä epäonnistumisilla on, jos haluaa olla raadollisempi).

Minun vuoteni näyttää tältä:

Tammikuussa eksyin keskustan trendi-Fidaan, ja nappasin mukaani vain 7 euroa maksaneen vanhan brodyyrialushameen. Kuten useimmat muutkin pääasiassa halvan hinnan innoittamana tehdyt ostokset, niin tämäkin oli kehno. Minullahan oli jo samaa tunnelmaa ilmentävä leikekirjotuista liinoista tekemäni hame, joka oli värin ja mallin puolesta sopivampi kuin uusi hankinta. Alushame on sinällään kaunis ja laadukas, mutta minulle tarpeeton. Odottaa uuden kuminauhan laittoa, sitten pistän sen Facebookin vintagekirpparille. Joku toinen saa sen kellomekkonsa helmoja kohottamaan.

Helmikuussa repäisin ja teetin kävelypuvun. Olin hankinnut asiaa pitkään, ja kävelypuku on osoittautunut juuri niin hyödylliseksi kuin toivoinkin. Viimeksi käytin sitä Metropolitan Operan elokuvanäytöksessä - halusin jotain arkipukua fiinimpää päälleni, juhlamekko olisi kuitenkin ollut liioittelua, kävelypuku oli juuri täydellinen. Samassa kuussa ostin nypynpoistajan (hyödyllinen kapistus) ja kaulakorun kirppikseltä (no jaa, ilmankin olisi pärjännyt mutta eipä se paljon tilaakaan vie).

Maaliskuussa matkailin Italiassa ja Saksassa. Ennen matkaa ostin mustat laadukkaat puuvillasukkahousut, erittäin järkevä hankinta. Tiina Talvikki kopioi minulle pyöreäkauluksisen Jane Marplen trikoopaidan, joka oli lähestulkoon puhki kulunut kaulan tienoilta. Tämä paita ei ole päässyt niin paljon käyttöön kuin olisin toivonut; pakkaset loppuivat kevättalvella tuohon eivätkä ole oikein vieläkään alkaneet uudestaan, ja paita on parhaimmillaan villapaidan alla. Jospa tässä nyt joskus pakastaisi!!
Matkalla sorruin kahteen kyseenalaiseen ostokseen: aivan vääränlaiset käsineet, kaunis mutta minulle vääränmallinen leikekirjottu paita. Molemmat sain luovutettua eteenpäin hyviin koteihin. Lisäksi ostin juuri sopivat nahkakäsineet (tosi hyvä hankinta) ja kauniin vintage-silkkiyöpaidan (hyvähkö hankinta, mutta ohuet olkaimet tuppaavat irtoamaan joka kerta kun nostan lapsen syliini. Ohutolkaiminen luksussilkkiyöpuku ei ole kätevin äiskävaate).

Huhtikuussa en maaliskuun vaateshoppailujen jälkeen tarvinnut mitään uutta.

Toukokuussa kävin Kierrätystehdas-tapahtumassa ja löysin ilmaistorilta siistin mustan T-paidan aluspaidaksi. Laajensin liian pientä pääntietä tarmokkaasti heti paidan kotiin tuotuani, ja se on nytkin ylläni. Ostin kesää silmälläpitäen huuto.netistä beiget Blochin ballerinat, ihan OK ja käytin niitä paljon, mutta ensi kerralla taidan kallistua Repettoon. Nahka on niin pehmeää, että se on jo tullut nuhruisen näköiseksi.

Kesäkuussa tein impulssiostoksen Yle Olotilan haastattelun jälkeisessä jännityksenlaukeamistilassa: musta vintagehattu. Se ei kuulunut suunnitelmiini, mutta osoittautui silti kelpo ostokseksi. Ompelin kesää varten väljät pellavahousut. Niitä tuli käytettyä paljon helteillä ja varmaan edelleen tuleanakin kesänä. Kangas ei tosin valitettavasti osoittautunut huippulaatuiseksi, se alkoi nuhjaantua pehvan tienoilta. (No, vaadin housuilta aika paljon, kun kesähuvituksiin kuuluu mm. liukumäen laskeminen Kaivopuiston kallioilla, mutta silti kangas olisi voinut vanheta kauniimmin).

Heinäkuussa sain Tiina Talvikilta muokatun trikoopaitani - ei uusi hankinta vaan vanhan vaatteen uuteen kukoistukseen saattaminen. Ehdottomasti vaivan arvoista, varmaan eniten kesällä ja syksyllä käyttämäni yläosa. Ostin tummansiniset sukkahousut, kelpo ostos sekin vaikka vaati parin kuukauden odottelun että pääsivät käyttöön. Finnconista sain mukaani vänkäri-t-paidan, koskahan ehtisin ommella siitä mekon Pikku Onnettarelle... kuuluu kankaiden ei vaatteiden joukkoon.

Elokuussa en ostanut mitään mutta ompelin kaksi vaatetta: isoäitini vanhasta mekosta paidan ja mustasta pellavasta kynähameen. Eritoten jälkimmäinen oli huippukäytännöllinen, se palaa heti keväällä käyttöön.

Syyskuussa käytin isoäidiltäni aiemmin saaman mustan, punakukkaisen mekon ompelijalla, jossa sen istuvuus tarkistettiin, helmaa lyhennettiin ja pääntietä avarrettiin. Ostin rintaliivit, ja kävin lunastamassa Samujilta karvaisen, lämpimän pipon arvonnasta saamallani lahjakortilla (sopii hauskasti siistien ja jopa juhlavien takkien kanssa!).

Lokakuussa ompelutin vanhan mustan vakosamettijakun tilalle samaa asiaa ajavan, mutta siistimmän harmaan villakankaisen jakun. Oikein hyödyllinen, koko ajan käytössä kun vaan ei ole liian kylmä.

Marraskuussa valmistauduin Japaninmatkaan. Ostin mustat puuvillasukkahousut. Ompelin ruskeasta villakrepistä "runkopuvun" ja sain Kainon neuloman pitkän villatakin. Molemmat ovat ahkerassa käytössä.

Matkalla vaateshoppailu lähti nolosti lapasesta. Ostin kangaskassin jossa oli söpön kissan kuva (se tuntui ostohetkellä tosi hyödylliseltä, mutta kotona on kangaskasseja ihan riittämiin). Ostin Uniqlosta heattech-aluspaidan (kalseassa tokiokämpässä tarpeen mutta kotona myös aluspaitoja on aivan kylliksi). Eli kaksi ostosta, jotka olisi voinut välttää paremmalla pakkaamisella. Ostin nahkasaappaat (vanhat olisi ehkä voinut vielä korjauttaa, mutta suutuin niille kun ne hajosivat taas. Uudet saappaat ovat jatkuvasti käytössä, toivottavasti kestävät pitkään). Ihanasta pitsikaupasta ostin kirjotun pannan (sievä mutta on jäänyt alikäytölle, katsotaan paraneeko tilanne) ja pitsisen ... koristeasian, ööh, sitä voi käyttää kaulakoruna tai hiuksiin kiedottuna (olisin saanut jättää väliin, pitsi on huippulaadukasta mutta sopivan runotyttöisiä päiviä on sangen harvoin). Jane Marplen, joka täyttää minut lähes järjenvastaisella intohimolla, valikoimista ostin tummanvihreän, mitalikuvioisen hameen (kuva yllä - tosi ihana, käytän lähes koko ajan ... ei mitään syytä miksi olisin tarvinnut uuden syys-talvihameen, mutta äää ja oi ja voiih ja se vaan on niin kaunis ja kahisee päälläni niin suloisesti ja sopii vihreisiin käsineisiini ja  tekee minut iloiseksi) ja rintakorun, joka on nyt lokakuussa teetetyn jakun kauluksessa. Lisäksi sain ent. luokkatoveriltani Apilta hienon kaulakorun.

Joulukuussa oli joulu, ja sain lahjaksi NoaNoan huivin. Se on kaunis, mutta ei sovi talvipukeutumiseeni, tutkin sen mahdollisuuksia paremmin kesällä.

Yhteensä omistuukseeni on vuoden aikana tullut 30 (!!!) vaatetta, joista tosin olen hankkiutunut kahdesta eroon ja kohta kolmesta, eli talouteen on jäänyt 27 vaatetta. Todella paljon enemmän kuin olisin arvannut, yli kaksi kuukaudessa. Tähän ei ole laskettu urheiluvaatteita, jotka ovat mielestäni enemmänkin välineitä kuin vaateita (eli juoksukengät, verkkarit kirppikseltä ja itse ommeltu lenkkeilypaita).

Itse ommeltuja vaatteista oli neljä, teetettyjä myös neljä, käytettynä hankittuja 9 (tosin moni räikeä virheostos oli juuri kirppikseltä - tarkkana siis jatkossa!), lahjoja kaksi. Selkeästi onnistuneita, eli pukeutumistarpeen täyttäviä ja paljon käytettyjä hankintoja oli 20 eli onneksi valtaosa. Asusteita (koruja, kasseja, huiveja) oli peräti 10, mistä olen aivan ällistynyt koska en olisi viime vuoden alussa arvannut tarvitsevani muuta kuin talvihatun. Kenkiä oli kahdet, ja varsinaisia vaatteita 11. Yksi kuukaudessa, huh! Aika paljon. Mutta uumoilen tämän hankintatahdin olevan vaatekaapin suunnitelmallisen kohentamisen sivutuote, sitten kun hyödylliset hankinnat on hankittu niin ei tarvitse kuin välillä päivittää kuluneet.