sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tavaroista ja pätemisentarpeesta

Ammattijärjestäjien tapahtumassa törmäsin erääseen mielestäni höpöön ajatukseen, johon olen törmännyt jo useasti aiemminkin. Tämä tapahtui vaatejärjestäjän luennolla joka muuten oli sisällöltään mielestäni aivan onnistunut (lyhyesti: selvitetään omat tarpeet ja tyyli, poistetaan kaapista ylimäärä ja hankitaan puuttuvat jos tarpeen - siis jotakuinkin samat teesit kuin Hyvän mielen vaatekaapissa, mutta milläpä muulla metodilla kuin tuolla kolmen askeleen ohjeella pääsisi järkevään vaate-elämään). 

Mutta siis se mistä olen eri mieltä on ajatus siitä, että ihmiset haalisivat tavaraa, mm. vaatteita, päteäkseen muiden silmissä ja nostaakseen omaa asemaansa. Voi olla, että osa ihmisistä näin toimiikin, mutta varmasti vähintäänkin yhtä suuri osa, minä mukaan lukien, haalii (tai haalisi, jos ei hillitsisi itseään) siksi, että tavarat ovat niin ihania. Vaikka kukaan muu ei ikinä näkisi pitsiliinakokoelmaani, kokoilisin sitä silti. Kälyni, joka oli seuranani mainitussa tapahtumassa, rakastaa puisia taalainhevosia, ja hän piti peräti vitsikkäänä ajatusta siitä että niiden hommaaminen kotiin johtuisi jonkinlaisesta statuskilpailuun osallistumisesta. Ja olen samaa mieltä. Todennäkösemmin sillä sabotoi omaa statustaan naapuruston väen silmissä, jos hyllynpäälliset ovat puuhevosia täynnään. Keskutelu lähtee väärille urille, jos kauniiden tavaroiden himo koitetaan lokeroida pätemisentarpeeksi. Minulle tulee tuosta heti sellainen olo että "ahaa, no tuo ei liity minuun, tsippadaa lähdenpä tästä katsomaan onko Fasaani antiikissa tänään jotain ihania pitsilöytöjä", kun jos asiaa lähestyttäisiin toisesta kulmasta voisi lähteä liikkeelle ajatusketju joka kyseenalaistaisi sen pitääkö joka pitsiliina saada omaan kaappiin.

Mutta tämä on taas osoitus siitä, että tavaranvähentämisestä yleensä puhuvat ihmiset jotka eivät juuri alunperinkään ole tavaroista välittäneet.

10 kommenttia:

  1. Hyvä näkökulma! (tietysti, kun olen samaa mieltä ;)) Jos minkä tahansa ilmiön syyt typistää suunnilleen yhteen ainoaan, niin aika paljon jää havaitsematta ilmiön liepeiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuolla luennolla esitettiin muitakin syitä vaatteiden ja muun tavaran haalimiseen, mutta ne olivat minusta paljon psykologisesti pätevämpiä. Mutta tuleekin nyt mieleen, että oliskohan toi pätemisentarve sujautettu listaan sellaiseksi käänteiseksi herkuksi, josta lähes kaikki voivat irtisanoutua helpottuneina...

      Poista
  2. Hyvä huomio usein sivuutetusta asiasta. Ehkä statusajattelu voi liittyä johonkin kalliin ja "oikeanlaisen" tavaran hankkimiseen - vaikka keittiön varustamiseen - mutta esim. meidän koti on täynnä kirjoja, joista suurimmalla osalla ei ole erityistä antikvaarista arvoa, vaatteita, joiden hankintahinta on mitätön eikä jälleenmyyntiarvokaan välttämättä ihmeellinen (ei merkkejä), koriste-esineitä, joille statusihminen irvistäisi jne. Me pidämme rojuistamme, muiden ei tarvitse :) Enkä niin ikään koe itseäni (tai miestäni) kovaksi hamstraajaksi, vaikka tavaraa onkin paljon. Itse asiassa olen pienestä saakka ollut keräilijä ja nautin kokoelmien järjestelystä ja muusta sellaisesta puuhasta, joten kai tämän voi laskea harrastukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tietty muitakin statusasioita kuin raha - esim. juuri vintagepiireissä (tai missä vaan taideopiskelijoiden joukossa) saa suurimman arvonannon kun paljastaa löytäneensä upean vaatteen pikkurahalla kirppiksen pölyisestä nurkasta tai mikä vielä hienompaa, ilmaiseksi. Eli siis osoittaa olevansa nokkela ja tarkkakatseinen (ja arvostan itsekin näitä ominaisuuksia ja niitä ilmentäviä tavaroita myös).

      Poista
    2. Totta tämäkin. Riippuu viiteryhmästä, miten statusta ilmentää. Silti tavarasta voi nauttia myös ihan ilman statukseen liittyviä statusajatuksia, kuten varmasti tiedät :)

      Poista
    3. Kyllä juuri näin, "päteminen" sanana sisältää minusta sen, että ei juurikaan pidä siitä mitä tekee tai hankkii vaikutuksen tehdäkseen, eikä tekisi sitä jos kukaan ei näkisi. Mikä lienee varsin harvinaista.

      Poista
  3. Joo, kuulostaa jotenkin ulkoapäin tulevalta kritiikiltä, jossa voi vieläpä olla pieni paremmuudentuntoinen pilkahdus ("mun itseni ei tarvi päteä kellekään"). Tykkään kauniista vaatteista, koska ne saa mut näyttämään kauniilta itseni silmissä. Haalin käsityötarvikkeita, koska ne saavat mun mielikuvituksen leiskumaan. Sisustan, koska kauneuden lisäksi saan tunteen järjestyksestä ja hallinnasta... Kyllä noissa on ihan eri lailla työstämistä kuin muiden miellyttämisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "mun itseni ei tarvi päteä kellekään" - jotain tuontapaista vähän omahyväistä tuossa ajatuksessa juuri on. Vaikka ihminen voi haalia tavaraa (kohtuudessa pysytellen tai ihan kohtuuttomasta) vaikka minkälaisista syistä, joilla ei ole juurikaan tekemistä muiden ihmisten, tai ainakaan heidän silmissään pätemisen kanssa. ihan samoin kuin voi kuunnella musiikkia, lukea kirjoja tai harrastaa liikuntaa joko päteäkseen (epätodennäköistä, ainakaan pidemmän päälle) tai omaksi mielihyväkseen.

      Poista
  4. Hyvä huomio ja jäin sitä miettimään muuna kuin kuin ylenkatsomisena. Minimalismin ilo blogissa oli kommentoinnissa Diderotin aamutakin aiheuttamasta vaikutuksesta koko elinympäristöön, minulle uusi kertomus. Haluamme tavaroiden sopivan samaan kokonaisuuteen ja yksi ostos johtaa toiseen vanhojen näyttäessä kulahtaneilta. Ostaessasi kalliin tuotteen pikkuhiljaa korvaat muut saman tasoisilla eli luxukseen totuttautuminen tapahtuu tiedostamatta. Vanhat jäävät käyttämättä niiden näyttäessä nuhjuisilta uuden rinnalla. Opittua kulttuuria on olla rikkomatta tiettyä harmoniaa, toki osan pukeutuminen ja elämä on harmonian rikkomista. Esineillä ja vaatteilla voi olla kulttuurisia merkityksiä haluammehan kuulua ryhmään. Päteminen voi ehkä olla ensimmäisen sana slide my BMW ja rolex tyypeille, muut ehkä harmistuvat pätemisestä omien haalintojensa syynä. Itse 80-luvun juppiaikakauden ja in-normien jyrkkyyden kokeneena voin pätemisen tarpeen ainakin itsellä rajanneen vaihtoehtoja ja siten hankintoja huomattavasti.

    Ihana pitsikokoelma on keräilyä, jolla voi päteä vain samanhenkisten kanssa. Hippityylikin on oma koodi ja pukeutumisesta, käsitöistä ja sisustamisesta innostuneet kuuluvat omaan ryhmäänsä. Jokaisen ryhmän sisällä voi päteä ja minimalistikin voi päteä sillä, että pärjää vähemmällä. Päteä on sanana aivan kamala eikä auta ketään omien pohdintojensa parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän jäi eilen vastaamatta, kun piti viedä muksu unille. Mielenkiintoisia ajatuksia. Luksukseen tottuminen huomaamatta kuin hiljalleen nousevaan lämpötilaan, niinpä! Ja joka ryhmällä on tosiaan omat tapansa "päteä", minimalisteilla myös.

      minulla ei ole omia kokemuksia juppiaikakauden valinnanrajoituksista, kun olin silloin lapsi ja vieläpä sangen idyllisessä kyläkoulussa, jossa perheiden varallisuuserot (joita epäilemättä oli) eivät heijastuneet lasten maailmaan mitenkään. Ainoa selkeä päteminen vaatteilla jota muistan harrastaneeni oli teini-iän pipottomuus talvella. Kun ei muillakaan ollut... ja sitten korvat sinisinä parinkymmenenkin asteen pakkasilla sinnittelin. Takuulla typerin muoti-ilmiö, johon olen ottanut osaa. Tulen aina hyvälle mielelle, kun näen nykypäivän muhkeissa pipoissa lämpimin korvin kulkevia yläastelaisia.

      "Vanhat jäävät käyttämättä niiden näyttäessä nuhjuisilta uuden rinnalla." Tämä ei nyt ole aivan sama asia mitä tarkoitat, mutta minulla on vastahankaa ostaa juuri mitään uutta, koska melkein kaikki sellainen uusi mihin minulla on varaa, on todella paljon surkeamman laatuista kuin vanhat tavarat joita voi saada pennosilla kirpputoreilta.

      Poista