maanantai 24. helmikuuta 2014

Kodin kuvalehdessä, mun P333

Minulta ja Anna Perholta kysyttiin Kodin Kuvalehteen kymmenen vinkkiä vaatevaraston järkeistämiseen. Perholla on selvästi tyylikkäämpi vaatekaappi kuin minun rekinrohjoni! Kuvassa päättyvän kauden P333-varasto, tosin huiveja olen vaihtanut ja korut ovat laatikossa. Väreinä musta, valkoinen, tummanvihreä, harmaanruskea, beige ja punainen saappaissa. (Mietin, pitäisikö sinivihreän villakangastakin tilalle ompeluttaa jotain muuta, sillä vaikka väri on itsessään kaunis, se riitelee harmittavasti tummanvihreiden talvipukimieni kanssa. Takin vuori pitäisi vaihtaa, ja äh ja äh. Onneksi voin miettiä asiaa kesän yli, sillä ennen ensi talvea en kai enää tarvitse tosilämmintä päällystakkia.)

Kuvasin lehden kierrätysvaatteen päällä: sain kerran kauniin sinivihreän virkatun topin. Väri on hurjan kaunis ja niin on kuviokin, mutta en vaan keksinyt tapaa käyttää hihatonta paita-asiaa. Niin ompelin sitten pääntietä hieman umpeen ja julistin topin lapsen mekoksi. Sama väri sopii lapselle kuin minullekin.

14 kommenttia:

  1. Minulla on haaste Taidon ja käsityön viikolle 14.-20.4. Siihen on vielä aikaa, mutta tykkään olla ajoissa liikkellä: Haluan haastaa sinut Taidon ja käsityön viikolla täyttämään somen Päivän asu -kuvilla joissa on käsityötä olevia elementtejä! Sie oletkin tässä jo kunnostautunut :) Lisätietoa http://inspiraato.blogspot.fi/2014/02/kasityokevattapahtumia-ja-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno idea, olen mukana (pitää vielä muistutella, että saan otettua kuvan - yleensä mulla on jotain käsityötuotetta ylläni, siihen ei erikoisesti tarvitse varautua)!

      Poista
  2. Voi mielenkiintoisuus taas, mistähän mie tuon käsiini nappaisin että saisin lukea... Pitänee kyttäillä kirjastossa.

    Haaveilen lähes jatkuvasti tuosta 333 systeemistä, mutta jotenkin en vaan pysty kykenemään siihen oman vaatekaappini kanssa :( Olen jopa miettinyt erilaisia keinoja "lieventää" tuota esim. niin, että juhlavaatteet ei olisi laskuissa (olen se aiemman postauksen anonyymi, joka hyppää juhlissa melkein osa-aikatyönään), koska turhamaisuus ei yksinkertaisesti anna periksi mennä joka toinen viikonloppu samoissa vaatteissa samojen ihmisten keskelle juhlimaan (vaikkei siinä muuten mitään vikaa oliskaan, tää on vaan tämmönen miun oman pään sisäinen ongelma).

    Tähän mennessä olen päässyt vasta sellaiseen sesonkivaatekkaappimenoon, että kesä- ja talvivaatteet on selvästi erikseen, ja toiset menee varastoon kun toiset otetaan käyttöön. Haaveilen vaan tuosta sun vaate-elämäsi selkeydestä, että tietäisi tasan mitä omistaa, ja mihin ne kaikki keskenään yhdistää, ja mitä olisi vielä hankittava ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienin askelin, pienin askelin! En minäkään yhdellä iskulla vaatekaaostani kuriin laittanut, vaan se vaati ~parin vuoden hommailun ja pohdiskelun (ja mm. kirjan kirjoittamisen!).

      Jos ja kun juhlat ovat usein toistuva ja mielekäs osa elämää, juhlavaatteille kannattaakin varata iso osa vaatekaapista. Jonkin muun osan voi sitten vastaavasti pitää minimissään.

      Taidanpa keskittyä seuraavaksi miettimään, miten saisin lisättyä elämääni hieman juhlavia juhlia!

      Poista
    2. Sulta saa niin paljon hyviä vinkkejä, että annan puolestani vinkin tuohon viimeiseen kohtaan:
      Tämänkin omaksuminen voi viedä vähän aikaa (erityisesti ympäristöltä), mutta aina voi laittaa juhlakutsuun pukukoodin ja ennen kaikkea, aina voi pitää huolen, että juhlien rentouteen ei vaikuta se, tullaanko sinne frakissa vai verkkareissa.
      Hirveän usein ihmiset ajattelee, että jos on iltapuku päällä, niin sitten on sellaiset vakavahenkiset, oikein juhlalliset juhlat. Ja tietysti usein onkin siinä mielessä, että ihan kissanristiäisiin ei ole tapana iltapuvuissa ja frakeissa mennä, mutta ilmapiiri voi silti olla rento, sellainen että on tultu viettämään hauska ilta toisten kanssa siksi, että on jonkin tärkeän asian vuosipäivä tms.

      Mie olen sitä mieltä, että kaikkia mukavia asioita kannattaa juhlia, vaikka kyseessä olisi miten triviaali juttu, koska ei ihmisellä koskaan elämässään liian paljon kivaa ole. Ihan liikaa pelätään vieläkin, että saako sitä aikuinen vaikuttaa muulta kuin vakavalta ihmiseltä, joka tekee vain vakavastiotettavia asioita. Entäs sitten jos haluaa pitää cocktail-juhlat uuteen kotiin muuttamisen neljävuotispäivänä? Totta kai semmoset on pidettävä jos hyvältä tuntuu ja mieli tekee! :)

      Poista
    3. Kiitos ihanasta kannustavasta viestistä! En rohkene aloittaa frakkijuhlilla, mutta coctailhipat voisi olla ihan paikallaan! Leidit saisi pukeutua ihaniin mekkoihin joita kaikilla varmasti on ainakin yksi kaapissaan.

      Poista
  3. Tein tänään urheilullisen retken kirjastoon ja luin jutun. Ihan varta vasten! :-) Olen päättänyt nimittäin säästää lehtien irtonumero-ostoissa. Minä en kyllä tekisi mitään sillä Anna Perhon vaatevarastolla, mutta en olekaan edustushommissa.

    Voisit tehdä erikseen jutun syksyn ja kevään P333:sta. Aivan erityisen hankalaa. Alkukausi menee vielä talvikamppeissa, mutta toukokuussa voi olla jo helle. Kenkien kanssa ainakin meinaan joustaa niin, että voin vaihtaa ne kesken kauden kesäisempiin. Miten sä?

    VastaaPoista
  4. Tämän kuun lopussa siirryn kevätkaudelle, kirjoitan siitä sitten selostuksen! Kevään ja syksyn salaisuuksiin kuuluu kerrospukeutuminen ja lämpimät alusvaatteet, joita voi sitten lisätä tai vähentää sään mukaan. Viime keväänä vaihdoin melkein koko P333-garderoobin kesken kautta, kun alkukeväällä olin valinnut mustaa ja harmaata, ja keveemmällä huomasin kaipaavani värejä. Tänä vuonna koitan varautua tähän jo etukäteen. Kengiksi valitsen näillä näkymin kumisaappat, vuorittomat nahkasaappaat, nauhakengät (ehkä x2, katson mitä värejä tulee kokoelmaan), korkkarit ja balleriinat, siinä tulee katettua koko kevään kenkätarpeet.

    VastaaPoista
  5. Kirjasi innoittamana olen 33/3 -projektia harrastanut nyt kolme kuukautta ja vaihto olisi edessä. Mietin vaan, että oliskohan kauheeta huijausta jättää tästä työvaatteet pois. Työskentelen suojavaatteet päällä ja alla on yleensä verkkarit ja joku kulahtanut/reikäinen paita. Samoilla lerpakkeilla tosin sitten jatkan usein kauppaan tai salille töiden jälkeen. Vievät nuo käyttölumput vaan aika ison osan 33 vaatteesta, kun niitä joutuu pyykkäämään eri tahtiin kuin muita arkivaatteita. Mun täytyy neuvotella tästä sisäisen vaatekaappinatsini kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla! Työvaatteita (siis suojapukuja tms.) ei P333:n lasketa, mutta jos niillä kuljeskelee julkisesti niin on vain keskusteltava omatuntonsa kanssa (tai sisäisen vaatekaappinatsin). Itse ehkä tekisin kompromissiin ja laskisin yhden jokaista välttämätöntä työvaatetta. Siis housut - yksi, pikähihainen paita - yksi, jne. Vaikka niitä pyykkäyksent akia olisikin enemmän.

      Poista
  6. Minulla P333 ei onnistu, koska ei ole tilaa missään toisessa paikassa niille vaatteille, jotka eivät sillä hetkellä ole projektissa mukana.

    Haluaisin kommentoida sinulle Rinna että rakastin kirjaasi ja sain siitä paljon inspiraatiota eettiseen kuluttamiseen! Ainoa miinus oli se, että nyt näen kaikissa vaatteissani nukkaa. Ostin juuri uuden kalliin kasmir-neuleen ajatellen, että se on laadukas eikä nukkaannu, mutta laukku hankasi vasemman kyljen nukalle. Se häiritsee minua ihan todella paljon!! :'((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan pienissä tiloissa asuvalle P333 on varmaan mahdoton, mutt silloin olosuhteiden pakosta ei muutenkaan varmaan keräänny liikaa vaatteita.

      Kiitän kehuista ja ymmärrän nukkatuskasi! Kasmir valitettavasti on pehmeytensä takia altis nukkaantumaan, olkahihna ja kasmir eivät oikein sovi yhteen. Toivottavasti saat nukat saksittua pois kyljestä, ettei kallis neule jää käyttämättä.

      Poista
  7. Halusin tulla kertomaan, että kirjasi oli yksi parhaita, joita olen vuosiin lukenut. Ehjä ja kiinnostava kokonaisuus täynnä painavaa tietoa, kuitenkin mukaansa tempaavasti ja ihanan värikkäällä kielellä kirjoitettuna. Kirjan ulkoasukin oli mainio ja ihanat piirustuksesi saivat hymyilemään vähän väliä.

    Takakannen viittaus muotifriikkeihin ja kirjan profiloituminen monessa yhteydessä himoshoppaajan opaskirjaksi kestävämpään vaatekulutukseen on hiukan valitettavaa - tuon kirjan pitäisi olla aivan jokaisen sukankuluttajan kirjahyllyssä, niin paljon tarpeellista tietoa ja opastusta se sisältää. Sain uudenlaisen näkökannan vaatesuhteeseeni, ja aion perehtyä tarkemmin vaatekaappini sisältöön. Voisin saada vaatteistani paljon enemmänkin irti. Kirja tarjosi myös paljon käytännön neuvoja miten onnistuisin vaatteiden ostamisessa nykyistä paremmin. Koska ostan vaatteita varsin vähän ja harvoin, en ole budjetoinut ostoksiani mitenkään enkä suunnitellut tarpeeksi kokonaisvaltaisesti kaappini sisältöä. Tämä tulee muuttumaan.

    Ja siltä varalta ettei kukaan ole vielä sinulle kertonut tästä: niitä vaatteen kainaloon laitettavia kertakäyttöisiä hikilappuja on olemassa. Suomessa valmistetaan Stayfresh paidansuojia, joita pitäisi löytyä ihan tavallisesta marketista. Kumppanini kuuli niistä ilmeisesti ompelijalta jokunen vuosi sitten, tuli aivan yllätyksenä että tuollaisiakin on olemassa.

    Kiitos vielä aivan loistavasta kirjasta. Se päätyy harvojen ja valittujen kirjojen seuraan käsikirjastooni. Noin hyödyllistä ja hyvin kirjoitettua kirjaa on myös helppo suositella aivan jokaiselle, joka yhtään miettii vaatetustaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensiksi suuri kiitos paidansuojalappu-tiedosta. Ilouutinen! Ja vielä kotimaisia!

      Ja toiseksi suuri kiitos kehuista ja analyysista! Olen aivan otettu, että kirja pääsee käsikirjastoosi, sillä tiedän kuinka tarkasti se on kuratoitu.
      Mainoslauseena "jokaisen sukankuluttajan kirjahyllyyn!" voisi olla varsin toimiva :D ehkä seuraavan painoksen markkinointiin...

      Poista