Jättikierrätyskeskuksessa materiaalia metsästämässä

Kierrätyskeskus innostui yhteistyöstä laatukirjan suhteen, ja sain viime viikolla kutsun Espoon suureen kierrätyskeskukseen hakemaan testimateriaalia. Olin jo edellisen kirjan tutkimusvaiheessa kerran tutustumassa Lönnrotinkadun (nyt ikävä kyllä ja suureksi harmikseni) lopetettuun kierrätyskeskukseen, jossa minun hämmästellessäni vaatemääriä sanottiin että isommissa kierrätyskeskuksissa vasta saa käsityksen siitä mitä suuret vaatemäärät oikeasti ovat. Nyt sitten pääsin tälläiseen oikeasti suureen lajittelukeskukseen, ja totta tosiaan! kyllä muuten maailmaan mahtuukin tavaraa ja ennenkaikkea vaatteita. Paikka oli päätäpyörryttävän valtava. Työntekijöitä on yli 200, joista lajittelussa seitsemisenkymmentä, ja lisäksi vielä vapaaehtoisia myymälässä.






Sain mm. kuulla, että vuotuisesta noin 4 miljoonasta vastaanotetusta pientavarasta yli 70% on vaatteita. Niistä yli 2 miljoonaa menee myyntiin, miljoona ilmaishuoneisiin jakeluun ja loppu materiaaliksi tai energiajätteeksi. Kierrätyskeskus on siis mielestäni todella hieno keksintö ja kannatan sitä ja sinne lahjoittamista kaikinpuolin, mutta eikö arvoisista lukijoistanikin ole varsin kahjoa, että pääkaupunkiseutulaisilta (vähän päälle miljoona henkeä) liikenee antaa ilmaiseksi yli kolme miljoona vaatetta vuodessa, siis kolme vaatetta laskennallisesti per henki. Kyllä on saattanut muutama ylimääräinen riepu tullut hankittua, kun ylijäämää on noin paljon.



Vaatelajittelussa minut otti huomaansa Joanna, joka avusti sopivien materiaalinäytevaatteiden etsinnässä (Kiitos vielä!!). Otimme kohteeksi erään esilajitellun jättimäisen pahvilaatikon, josta sitten nappailimme sopivia vaatteita. Laatu vaihteli ällöttävistä keltapinttyneistä nyppyläjistä tip top aivan uusiin vaatteisiin - jotkut eivät raaski laittaa mitään roskiin, vaan hävittävät ällöimmätkin vanhat vaatteet Kierrätyskeskuksen kautta (jossa ne päätyvät energiajätteeseen), toisilla taas riittää upouusia harhahankintoja lahjoitettavaksi.




Vein toki itsekin hieman tavaraa kun nyt kerran olin menossa kierrätyskeskukseen. Pari lautasta, lastenvaatteita, sisustustilpehööriä jne. Kun olin saanut ison kassillisen vaatenäytteitä, kävin vielä etsimässä muutamia tarpeellisia tavaroita myymälän puolelta. Talvihanskoja Pikku onnettarelle en löytänyt, mutta A4-paperiastian sain. Lisäksi ostin pari aluslautasta työhuoneen kahvikupeille (tunnustan, että työhuone on joskus ostovaraventtiili), pari pitsinpätkää ja ihanan tuntuisen bambinruskean villamaisen kankaan. Olisin varmaan ostanut yläkuvan supersöötit sinikuvioiset lautaset, jos en olisi juuri lahjoittanut samaiseen paikkaan kahta lähes samanlaista ruskeakuvioista…  uusia hankintoja stoppaa kiitettävästi se, että on juuri antanut lähes saman tavaran tarpeettomana pois.

Lopuksi vielä välitän pyynnön Kierrätyskeskuksen lajittelijoilta:
MUISTAKAA AINA TYHJENTÄÄ LAHJOITUSVAATTEIDEN TASKUT!
Aivan tavanomainen räkäliina on todella ikävä kun se on ventovieraan ihmisen taskussa hautunut ja osuu käteen vaatteen lajittelussa. Puhumattakaan eksoottisemmista jäänteistä kuten tekohampaat!

Teen facebookissa (hyvän mielen vaatekaapin FB-sivulla) pohjatutkimusta vaatteiden laatukirjaa varten. Kyselen siis mikä vaatteiden laadussa askarruttaa ja mikä laatuvika on viimeksi aiheuttanut vaatteen poistamisen. Kyselinnäitä jo alkuvuodesta, mutta nyt tiedän aiheesta enemmän ja kirjakin on pidemmällä.
Eli kertokaa vaatelaatuprobleeminne ja saatatte saada vastauksen tulevassa kirjassa!

Muumipitsiä Ivana Helsingillä

Pääsin katsomaan IvanaHelsingin Muumimalliston lanseerausnäytöstä Designmuseoon. Hyvin mielenkiintoista, ja voin ilokseni sanoa että tämä on ehkä lempparein Ivanamallisto ikinä. Kannatti käydä! Kiitos ihana Heini kutsusta!

Aluksi näytettiin Paola Suhosen tekemä tunnelmavideo, jonka löytää sieltä sun täältä googlaamalla. Sitten Sophia Jansson (silminnähden liikuttuneena ja onnellisena) ja Paola selittivät kokoelman taustoja, kuinka Ivanan väelle oli annettu vapaat kädet kokeilla ja suunnitella, etsiä uusia värityksiä ja materiaalimahdollisuuksia.

Itse näytöksestä ei puhelimenrutkullani saanut järin näyttäviä kuvia. Mallistossa oli monia mielenkiintoisia materiaaleja ja tekniikoita: koneommeltu pitsi muumihahmoineen sekä luonnonvalkoisena että tummansinisenä, Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjan kuvilla kirjotut tekstiilit (tuli hieman mieleen Minä Perhonen, joka myös käyttää paljon upeasti kirjottuja kankaita mallistoissaan), kuvioneuleet...

 

Näytöksen aloittivat mustat pitsimekot, joiden materiaalia en kuitenkaan ehtinyt tarkemmin hahmottaa, en osaa sanoa mitä kuvioita siinä oli tai millä tekniikalla tehty. Jotain ohuehkoa pitsiä kuitenkin. Koitan ehkä luikerrella Ivanan showroomiin niin voin raportoida asiasta tarkemmin. Lopun pitkät koneommellusta pitsistä tehdyt mekot olivat romanttisia ja näyttäviä, voin ennustaa että moni tulevan kesän morsio valitsee muumimekon! Myös Tove Janssonin mustavalkoisten kuvitusten pohjalta tehdyt kuosit olivat todella onnistuneita. On mahtavaa, että muumiteema ei tarkoita sitä että joka vaatteesa pitäisi olla isolla muumi, vaan on käytetty Janssonin tunnelmallisia maisemia ja kaunista kynänjälkeä pääosassa. Malliston tylsin osasto olivatkin isokokoisilla mymmeleillä painokuvioidut trikookoltut, jotka ovat kuitenkin luultavasti mukana siksi, että saataisiin jotain hiukan kirpaisevan kallista edullisempaa mukaan. Suurin osa muista materiaaleista oli sellaisia, joiden teettäminen on pakosta varsin hinnakasta.

Parin viikon päästä mallisto lanseerataan Japanissa, voi vain arvata, että se tulee saamaan suuren suosion!

Asusteet olivat myös mielenkiintoisia. Mallien jaloissa oli Lumi-merkin saappaita (siis tämä laukkumerkki on laajentanut myös jalkineisiin) ja alkupuolella näytöstä käsissä oli pinkkejä ja mintunvihreitä käsineitä, joissa pienet kirjotut Myy- tai mymmelihahmot.

Täytyy sanoa, että tämä mallisto herätti (jopa!) minussa ostoimpulsseja, joskin huomasin asiaa tarkemmin ajatellessani, että minusta on jollain tapaa nöyryyttävää jos ventovieraat ihmiset heti näkevät mistä jokin vaatteeni on hankittu. Sen takia en ole koskaan oikein innostunut logoista, ja vaikka nämä vaatteet olivat mielestäni oikeasti hienoja, silti emmin aika lailla hankkimista. Jos nyt vaikka käsineet...

 Löydä piilokuvasta Muumi!

EDIT: googlailin vähän, ja löysin hyvän lähikuvan kirjotusta kankaasta Ms Style-nimisestä blogista. Tuskin kangas nyt sentään käsin kirjottua on, mutta upeaa joka tapauksessa.

Blue Wings - jee upeat kuvat!

 Minulta ja Jani Niipolalta (joka on kirjoittanut miestenmuodista kirjan Vapaa tyyli) kyseltiin vinkkejä slow fashion -vaatekaapin kokoamiseen Finnairin Blue Wings -lehteen. Juttu on lukemisen arvoinen, ja todellakin katsomisen arvoinen. Kuvat ovat aivan huikaisevan ihanat. Ne on ottantu Veikko Kähkönen ja stailannut Amanda Soila.

Jos kävisi niin, että koko syysvaatevarastoni tuhoutuisi ja joutuisin hankkimaan kaiken alusta alkaen, niin tämä juttu kävisi melkein ostoslistasta: Pitsiä ja pörröisiä neuleita, monikäyttöisiä mekkoja ja kaiken päällä ihana Samujin takki. Olen erityisen iloinen, että he nappasivat juttuun Rukki ja rautapadan koirankarvahuivin (ylläolevassa kuvassa), siinäpä tuote jota ei ihan joka lehdessä näe!

Hipsutellen kohti syysvaatekaappia

Vaatepöpinää, joka ei ehkä kiinnosta kaikkia: Kertarysäyksen sijaan olen siirtynyt kesävaatekaapista syysvaatekaappiin hiljaa hivuttamalla. Siirsin jo elokuussa vaaleanvihreät vaatteet, ne eivät oikein sovi kullanhehkuiseen loppukesään-alkusyksyyn. Kun vähän viileni, hain kellarista tummanharmaan jakun. Sen voi vetäistä melkein minkä vaan päälle ja näyttää siistiltä. Eilen toimitin kellariin olkihatut, kotitekoisen silkkimekon ja pari muuta liian kevyttä vaatetta ja raahasin vaatetangolle runkopuvun, "pikkumustan" ja muuta alkavaan syksyyn sopivaa. Islanninihme-villatakki odottelee vielä kellarin uumenissa kylmenevää. 

Juuri mitään uutta ei taaskaan ole tarpeen hankkia - nyt kun olen poistanut kaiken pikaisesti rupsahtaneen kaapistani, jäljelle jääneet vaikuttavat olevan teräksestä valettuja. Musta pellavainen kynähame (tuo ihmeellisesti kaikkeen ja kaiken kanssa sopiva vaate) alkaa olla paljosta käytöstä hieman riutunut, ehkä saattaisin jopa harkita sen korvaamista uudella ensi vuonna, tai viimeistään sitäseuraavana. Mietin myös vastaavan kynähameen teettämistä tummanharmaan jakun kankaasta syys-talvikaudelle. Mutta ei nyt pidä hätäillä, tätä päätöstä voi märehtiä vielä hyvän aikaa... muuta uutta en taas keksi tarvita, paitsi jotain hattusuunnitelmaa on myös ilmassa. Pitää odotella vähän aikaa josko suunnitelma selkiytyisi.

Globe Hopen pyyheliinamekko (yläkuvassa tummansinisen kietaisuneuleen ja mieheltä kähveleltyn villapaidan kanssa) on alkusyksyn suosikkivaate. Se on minulle liian lyhyt ilman sukkahousuja, paikallaan juuri näissä lämpötiloissa.

Kävin tänään Mäntsälässä erään maatilan satojuhlissa, johon tilaisuuteen pyyhekuosi sopi mielestäni kuin nakutettu. Pellavapyyhkeessä on jotain rustiikkista joka sointuu niin hyvin latoihin, heinäkasoihin, suomenhevosiin ym ym (vaikka onkin ruotsalainen pellavapyyhe, kuulemma Ruotsin armeijan vanhaa varastoa. Ajatella, kuinka monet nakut nuoret miehet ovatkaan aikoinaan kuivatelleet itsensä mekkooni... lähestulkoon säädytön vaate!).

 

Lainasin mieheni villatakin, laitoin jalkaan puupohjasandaalit ja otin kantovälineeksi ison korin. Sinne mahtuivat persiljapuntti ja kurpitsat, huivit ja kirjat, vesipullot, eväät ja Pikku Onnettaren keräämät tammenterhot.

Ihania syyspäiviä kaikille lukijoille!

Vieraskirjoitus kapselivaatekaapista

Tapasin Roskalavapaviljonki-tapahtumassa aivan sattumalta GoLightly-blogia pitävän Eveliinan. Lupasin kirjoittaa vieraskynän hänen blogiinsa, ja aiheeksi valikoitui muodikas (joskaan ei lainkaan uusi) ilmiö kapseligarderoobi. Täältä se löytyy.

Omalta kohdaltani olen huippukäytännölliseksi ja kapselin kantavaksi keskuspilariksi havainnut runkopuvun. Kesän ajan se oli kellarissa säilössä, mutta aion tänä viikonloppuna noutaa sen taas käyttöön. Se on siis aivan yksinkertaisen villakreppinen mekko, joka villatakin kanssa sopii leikkipuistossa seisoskeluun, mutta kullankimalteisen pitsihuivin ja korkokenkien kanssa onkin aivan korrekti häävieraan mekko. Se yllä voi pitää esitelmän, käydä pankissa keskustelemassa, polkea kahville isoäidin luo ja istua kirjaston lukusalissa kirjoittamassa. Ainoastaan sotkuista ruuanlaittoa varten villamekko kannattaa vaihtaa kotiasuun tai ainakin suojata hyvin essulla. Muitakin vaatteita syys-talvi-kapseliin toki kuuluu, mutta jos pitäisi valita vain yksi, valinta olisi selvä. (Muistatteko Tavarataivas-dokumentin, jossa sympaattinen nuorimies vie kaikki tavaransa varastoon ja hakee sieltä yhden päivässä? Poikaparalla kestää vaikka kuinka kauan saada kasaan työkelpoinen asu, jossa ei palele. Kolmen päivän saalis mekko, sukkahousut ja kengät taasen riittäisi jo täysin yhteiskuntakelpoiseen ulkoasuun).
 

Näytteitä

 Käväisin Eurokankaassa ostamassa ison pinon kankaita tutkimusassistentti Riina Palkille testattavaksi. Tutkimuksen kategoriat ovat nyt trikoo, puseropuuvilla (ja sekoitteet), takkikangas (villakangastyyppinen), villapaitavahvuinen neulos (tosin näitä ei ole vielä paljoakaan löytynyt) ja harkinnassa vielä collegekangas.

Seuraavaksi käyn etsimässä näytteitä Kierrätyskeskuksesta. Ainoa haaste on se, että kukin kangaskategoria on tietyssä värimaailmassa (muuten valokuvista tulee melko kauheita). Trikoo on tummansinisen-sinisen sävyissä, takkikankaat harmaanrusehtavaa, puseropuuvillat luultavasti valkoisia kska niitä löytää helpoiten, neuloksen ja collegen värimaailma on vielä päättämättä.

 Osa 20 cm pituisista paloista meni Riinalle testattaviksi, toinen osa toiselle Riinalle valokuvattaviksi ja minulle jäi sangen omituinen kokoelma tilkkuja. Ehkä teen niistä joskus tilkkutyön. Yksi haave on myös tehdä kirjasta yksi kpl luksusversio, jossa todella on mukana oikeat kangasnäytteet hipellettäväksi.

 Asiasta muuhun: siitä saakka kun kävin Pärnussa, olen haaveillut kirjoituslomasta siellä. Vuokraisin kauniin puuhuvilan ullakkohuoneen ja kirjoittaisin tuulen hellästi kuiskiessa. No, sitä ei ole vielä näköpiirissä, mutta Kasvitieteellisen puutarhan Viola-kahvilassa pääsin vähän samoihin fiiliksiin. Kauniit puulattiat, somat seinäpaperit ja aavistuksenomainen vanhan talon tuoksu.

Sain istua takahuoneessa ihan itsekseni, välillä vaan kävin hakemassa kahvia tai lounasta. Suosittelen!

Neuleita ja maailmanparannusintoa

Tapasin Kude-T-paitafirmaa pyörittävän Outi Pakarisen kahvilla ja lounaalla. Mielenkiintoiset, innostavat keskustelut! Hän siis pyrkii tekemään maailman parhaita T-paitoja suomalaiselle naiselle, alkaen mitoituksesta joka ei nouse navan yli ja hihoista jotka ovat riittävän pitkät. Materiaali on valittu mahdollisimman hyvin värinpitävä, GOTS-sertifioitu ryhdikäs trikoo, joka on vielä käsitelty irtonukan poistavalla ja nyppyyntymistä estävällä entsyymipesulla. Yhtään hänen T-paitaansa en omista, kun T-paitaa en juuri tarvitse, mutta kaikin puolin vaikuttaa oikein hyvin tehdyltä, mietityltä tuotteelta. Omasta puolestani toivon, että hän piankin voisi lisätä valikoimiinsa 3/4-hihaisen paidan, sillä todellinen luottovaatteeni, eurolla Kierrätyskeskuksesta ostettu Repeatin trikoopaita kuitenkin joskus kuluu puhki.

Olen hirmu iloissani aina kun tapaan suunnittelijoita ja muita vaateihmisiä, jotka voivat toteuttaa intohimoaan tehdä asiat hyvin!

Jakun alta vilkahtaa oma Kude-paita, rusettiprintillä. Keksimme muuten yhdessä aivan timantin idean, parempaa vaatemaailmaa tavoittlevien alan ihmisten tapaamisen, siitä lisää toiste.

Löysin myös toisen mielenkiintoisen neulekaupan/valmistajan: Knitworks Helsingin Kapteeninkadulla. Suunnittelija oli itse kaupassa kun vilkaisin sisään ja juttelimme pitkän tovin. Hän teettää neuleeet Tuusulassa, langat ovat Italiasta. Tyyli on koruton ja tavoitteena suunnitelijan mukaan tehdä kotimaisia ja laadukkaita mutta ei liian käsityömäisen näköisiä neuleita. Materiaalit ovat pellavaa ja ohutta villaa ja värimaailma sinisen, mustan-harmaan ja luonnonrusehtavan sävyissä. Näitä olisi helpo yhdistellä hörselömpiin vaatteisiin. En ole vielä kaivanut syksyn vaatteista esiin kuin harmaan jakun, mutta kun se hetki koittaa ja jos huomaan, että yläosia puuttuu, niin saatanpa suunnistaa tänne.

Juu-u, paljon mielenkiintoisia valmistajia ja niiiin peevelin vähän vaatetarpeita! Kuluisikohan joskus joku vaate niin että voisin hyvillä mielin hankkia jotain uutta?!

Tutkimukset etenevät!

Salon ammattioppilaitoksesta löytyi (Tiina Talvikin vinkistä - kiitos!) martindale-hierontatestikone. Laitos kannustaa opiskelijoita yrittäjyyteen, ja eräs oppilaista toimii nyt tutkimusassistenttinani. Tällä vempeleellä hinkataan kangasnäytteitä nukkaantumiseen asti, ja koitan sitten päätellä niistä mikä yhdistävä tekijä kestävillä ja mikä taas nuhjaantuvilla on.

Lisäksi löysin lapsuudenkodistani mikroskoopin, jonka muistaakseni olen joskus saanut syntymäpäivälahjaksi. Toimii hyvin, vaikka onkin olemukseltaan heppoinen muovirunkoinen kapistus. Keveys on vain eduksi, sillä huomasin että parhaan näkymän lankaan saa kun vie 'skoopin ihan lampun lähelle, jolloin näyte saa valaistusta sekä alta että sivulta. Pelkkä laitteen oma alavalo paljastaa langasta vain siluetin. Valurautaista mikroskooppia ei jaksaisi lampun kylkeen nostella. Ehdin jo tunnistaa erään loistavan hyvin kestäneen trikoopaidan ainekseksi joko rengaskehrätyn tai vortexkehrätyn langan, sillä kuidut asettuivat sen pinnassa tasaisen diagonaaliin kierteeseen.

 

 Yllättävän hyvin iphone zoomaa mikroskooppiin!

Tietenkään kaupassa ei voi kuljettaa mikroskooppia mukanaan tai varsinkaan nyhtää siihen tutkittavaksi lankoja vaatteista, mutta kukaties joku päivä esim. älypuhelimeen saisi ohjelman, joka superlähikuvasta tunnistaa langan tyypin ja joko suosittelee tai moittii mahdollista vaateostosta sen perusteella.

 

 

Pientä suloista hömppää: löysin Fasaani antiikista kolme filet-pitsipalaa, oikein hienoa työtä (ruudut ovat tuskin kolmea millimetriä kanttiinsa) ja FB:n vintagekirppikseltä ostin vuoden 1921 kaavalehtisen. Pidän 1910-luvun lopun muodista, jota tämä lehtinen vielä edustaa. Pehmeät muodot, ihania pitsejä, ei liian kireät korsetit - suloista mutta mukavaa muotia. Paremmin tunnettu myöhemmän 20-luvun muoti on myös hienoa, mutta liian suoralinjaista makuuni.
Havittelen uutta talvitakkia ja nämä ovat kovin, kovin inspiroivia!