sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Hipsutellen kohti syysvaatekaappia


Vaatepöpinää, joka ei ehkä kiinnosta kaikkia: Kertarysäyksen sijaan olen siirtynyt kesävaatekaapista syysvaatekaappiin hiljaa hivuttamalla. Siirsin jo elokuussa vaaleanvihreät vaatteet, ne eivät oikein sovi kullanhehkuiseen loppukesään-alkusyksyyn. Kun vähän viileni, hain kellarista tummanharmaan jakun. Sen voi vetäistä melkein minkä vaan päälle ja näyttää siistiltä. Eilen toimitin kellariin olkihatut, kotitekoisen silkkimekon ja pari muuta liian kevyttä vaatetta ja raahasin vaatetangolle runkopuvun, "pikkumustan" ja muuta alkavaan syksyyn sopivaa. Islanninihme-villatakki odottelee vielä kellarin uumenissa kylmenevää. 

Juuri mitään uutta ei taaskaan ole tarpeen hankkia - nyt kun olen poistanut kaiken pikaisesti rupsahtaneen kaapistani, jäljelle jääneet vaikuttavat olevan teräksestä valettuja. Musta pellavainen kynähame (tuo ihmeellisesti kaikkeen ja kaiken kanssa sopiva vaate) alkaa olla paljosta käytöstä hieman riutunut, ehkä saattaisin jopa harkita sen korvaamista uudella ensi vuonna, tai viimeistään sitäseuraavana. Mietin myös vastaavan kynähameen teettämistä tummanharmaan jakun kankaasta syys-talvikaudelle. Mutta ei nyt pidä hätäillä, tätä päätöstä voi märehtiä vielä hyvän aikaa... muuta uutta en taas keksi tarvita, paitsi jotain hattusuunnitelmaa on myös ilmassa. Pitää odotella vähän aikaa josko suunnitelma selkiytyisi.

Globe Hopen pyyheliinamekko (yläkuvassa tummansinisen kietaisuneuleen ja mieheltä kähveleltyn villapaidan kanssa) on alkusyksyn suosikkivaate. Se on minulle liian lyhyt ilman sukkahousuja, paikallaan juuri näissä lämpötiloissa.

Kävin tänään Mäntsälässä erään maatilan satojuhlissa, johon tilaisuuteen pyyhekuosi sopi mielestäni kuin nakutettu. Pellavapyyhkeessä on jotain rustiikkista joka sointuu niin hyvin latoihin, heinäkasoihin, suomenhevosiin ym ym (vaikka onkin ruotsalainen pellavapyyhe, kuulemma Ruotsin armeijan vanhaa varastoa. Ajatella, kuinka monet nakut nuoret miehet ovatkaan aikoinaan kuivatelleet itsensä mekkooni... lähestulkoon säädytön vaate!).

 
Lainasin mieheni villatakin, laitoin jalkaan puupohjasandaalit ja otin kantovälineeksi ison korin. Sinne mahtuivat persiljapuntti ja kurpitsat, huivit ja kirjat, vesipullot, eväät ja Pikku Onnettaren keräämät tammenterhot.

Ihania syyspäiviä kaikille lukijoille!

2 kommenttia:

  1. Olen myös vienyt osittain kesäisempia varastoon. Se on kyllä vaikeaa. Ihan kuin veisi kesän pois samalla. Joskus olen sitten joutunut hakemaan varastosta takaisin jonkun vaatteen, kun onkin näyttänyt säät sopivalta. Tuo mekko on hauska idea. Ah, noita lasten leikkejä heinäkasalla. Ne kyllä lapsena olivat vetäviä paikkoja. Niissä oli kiva hyppiä ja lasketella kasan päältä alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kesävaatteiden poisviennissä haikeutta, mutta samalla on ihanaa siirtyä uuteen vuodenaikaan. Villaneule tuntuu yhtäkkiä niin houkuttelevalta, sen karvainen pinta suloiselta, kun lämpötila putoaa alle 5 asteen. Vuodenkierron juhlistamista, omalla tavallaan.

      Heinäkasa näytti aivan mahtavalta, en silti ilennyt pompata lasten joukkoon.

      Poista