Pitsiunelmia - Pitsikirjan blogi

maanantai 29. syyskuuta 2014

Teen facebookissa (hyvän mielen vaatekaapin FB-sivulla) pohjatutkimusta vaatteiden laatukirjaa varten. Kyselen siis mikä vaatteiden laadussa askarruttaa ja mikä laatuvika on viimeksi aiheuttanut vaatteen poistamisen. Kyselinnäitä jo alkuvuodesta, mutta nyt tiedän aiheesta enemmän ja kirjakin on pidemmällä.
Eli kertokaa vaatelaatuprobleeminne ja saatatte saada vastauksen tulevassa kirjassa!

22 kommenttia:

Caramea29. syyskuuta 2014 klo 8.36
New Yorker -liikkeestä viime vuonna ostamani villakangastakki, joka tuntuu kovin raskaalta (mikä sai tällaisen maallikon olettamaan, että kankaat varmaan ovat hyvänlaatuisia, yleensä kun paksut hyvät kankaat painavat). Todellisuudessa takki nyppyyntyi käsivarsista ja niiden alta aika nopeasti, eikä siinä vielä mitään, käyttäisin sitä silti, kunnes se kuluu puhki (koska malli on aivan ihana). Mikä tuskastuttaa eniten on kannibaalinapit! Napeissa on ilmeisesti niin pirun terävät lävet, ettei napit pysy paikallaan ollenkaan. Olen ommellut miljuunakertaisella langalla ja tuhansilla umpisolmuilla ne paikoilleen uudestaan ja uudestaan, ja silti saan juosta karkailevien nappien perässä metroasemalla. Tuskastuttavaa. Enpä tiennyt, että tuollaisiakin ongelmia on! Lankaa järsivät napit eivät ole vielä koskaan olleet ongelma - löystyneet napit ovat aina pysyneet paikoillaan korjausompelun jälkeen. o_O
VastaaPoista
Vastaukset
Caramea29. syyskuuta 2014 klo 8.39
Niin ja sitten tuli mieleen yleisempi ongelma, eli se, miten nopeasti useimmat sukkahousut menevät ryhdittömiksi niin, että nilkkojen ja polvien kohdille tulee käyttäessä epäedustavia ryppyjä. Ja sitten on tietysti reikiintyminen varpaissa ja haaroissa.
VastaaPoista
Vastaukset
Ehtoisa emäntä29. syyskuuta 2014 klo 10.08
Edellisen kommentoijan pohdinnasta tuli mieleen kysyä, mahtavatkohan Wolfordin sukkikset olla ainoat hyvät. Mikä niissä on että muut paukahtavat jo eka kerralla rikki.

No, otetaan yksittäinen: esim. keltaiset vaatteet saattavat imeä kaiken vähäisen muun pyykin värin jo eka pesussa, vaikka muut vaatteet olisivat vaaleitakin. Lopputulos on yrjön värinen. Samaa tiedän kangaspuolelta: jotkin matskut toimivat värisieppareina. En tiedä, onko näille materiaaleille/värjäystavoille (mikä lienee syynä?) yhdistävää tekijää.

Lisään jos tulee muuta mieleen. Aika paljon tulee tutkittuakin, laatua.
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi29. syyskuuta 2014 klo 11.51
Pääparka on vähän pökerryksissä juuri nyt, joten käyn myöhemmin ehkä täydentämässä. Ensiksi tuli mieleen seuraavaa:

Mun farkut menevät rikki niin, että haarasauma repeää takaapäin. Ehkä pitkällä työmatkalla on ollut osuutensa, mutta miehellä kyllä farkut hajoavat lahkeista tai kuluvat reisistä puhki. Onko stretch-farkun materiaaliongelma?

Myös kapeat housut (97% puuvilla, 3% elastaani) ovat tekemässä parhaillaan saman tempun lyhyen käytön jälkeen. Että meninkin ostamaan halvat! Lankesin väriin! Kangas on ehkä hiukan "harva", ja ensin saumasta alkaa näkyä ommelta, sitten kangas "venyy" niin, että seuraavaksi purkautuu reveten. Ymmärrätköhän?

Saako ruikuttaa myös kengistä?

Mistä voi tietää, että kengän liimaus kestää? Olen ostanut monen hintaluokan kenkiä vuosien mittaan, enkä ole oppinut tunnistamaan, milloin pohjan liimaus on pettävää sorttia. Markettikengät pitävät pohjansa jo neljättä vuotta (vaikka melkein jo toivoisin, että loppuisivat), nahkatennarit, joita luulin laadukkaiksi, rupesivat irvistelemään kuukauden käytön jälkeen.

solveig
VastaaPoista
Vastaukset
Marja30. syyskuuta 2014 klo 8.06
Trikoovaatteisiin tulee jo lyhyen käytön jälkeen itsestään reikiä mitä omituisimpiin paikkoihin oli sitten kyseessä luomupuuvilla tai jokin muu materiaali. Näitä pystyy kyllä parsimaan, mutta eihän se kivan näköistä ole vaikkapa puseron etukappaleessa vaikka kuinka pienin sievin pistoin korjaisi. Todella suuri osa neulevaatteita on aksrrylia, mikä nyppääntyy nopeasti niin ikävän näköiseksi ettei vaatetta voi ihmisten ilmoilla käyttää.
VastaaPoista
Vastaukset
adelheid30. syyskuuta 2014 klo 22.50
Vaikka mullakin on materiaalituntemusta pitkällä kaavalla, niin välillä tuntuu että materiaalien nyppyyntymisen ennustaminen on ihan arpapeliä. Kaupassa vaate voi materiaalikoostumukseltaan ja -tunnultaan vaikuttaa ihan laadukkaalta, mutta karu totuus voi paljastua jo heti ekalla käyttökerralla :( Nypynpoistajaakaan ei voi käyttää kuin tiettyyn pisteeseen asti; jossain vaiheessa se kangas hiutuu joka tapauksessa läpikuultavaksi.

Poikaystävällä ja veljellä on megalomaaninen ongelma farkkujen taskupussien kanssa: vaikka etutaskuissa ei säilyttäisi kuin korkeintaan nenäliinoja ja lompakkoa/puhelinta (joissa ei edes ole teräviä kulmia), niin taskupusseissa on reiät ihan hetkessä. Laskut on jo sekaisin moneenko kertaan olen joutunut paikkaamaan samojen housujen taskupusseja tai jopa vaihtamaan ne kokonaan uusiin, koska housut ovat muuten vielä kohtuullisessa kunnossa.
VastaaPoista
Vastaukset
JohannaH30. syyskuuta 2014 klo 23.09
Hei,

kommentoin ensin Facebookkiin mutta siirränkin kommenttini tänne. Eli kirjoitin siellä näin:

Nyppyyntyminen ja nukkaantuminen! Vika on sellainen, että sille ei ole paljon mitään tehtävissä, ainakaan tekokuituiselle, ja nehän ne nopeimmin nyppyyntyvätkin. Nyppyyntyminen/nukkaantuminen myös tekee muuten melko vähänkin käytetystä vaatteesta niin kulahtaneen näköisen, että sitä ei voi enää käyttää.

--

Kenkäjutuista tuli mieleen toinen paljon vaivannut ongelma, nimittäin kenkien vetoketjut. Minulla on ollut 10 vuoden aikana (ainakin) neljät syys/talvikengät, joissa on sivuvetoketju, pidempi tai lyhyempi, ja yksikään niistä ei ole kestänyt niin kauaa, kuin kengiltä olisi minusta sopinut odottaa. Pahimmillaan vetoketju on hajonnut parin kuukauden käytön jälkeen. 100 e talvikengät vein takuukorjaukseen, mutta sekin vetoketju hajosi noin parin vuoden sisään, sen jälkeen heitin kengät roskikseen. Kaksien kenkien vetoketju on kestänyt muutaman vuoden: yli 100 euron kengät, jotka kulahtivat sitten muutenkin, ja 30 euron halpahallikengät, joissa oli kova ja liukas pohja mutta jotka kelpaisivat silti edelleen, mutta lyhyt sivuvetoketju hajosi. Kumpiakaan kenkiä en korjauttanut, nyt ehkä harkitsisin noiden kalliimpien korjauttamista, vaikka saattaisikin olla turha vaiva. Tällä hetkellä käytössäni on yhdet vetoketjulliset kengät, joita olen käyttänyt 3 talvea mutta joiden vetoketju alkaa myös näyttää hajoamisen merkkejä.

Kaikki pitkät vetoketjut ovat hajonneet nilkan kohdalle vetoketjuun väkisin tulevan "mutkan" (tai kuprun, taitteen) kohdalta, johon vedin jumittuu. Lyhyt vetoketju taas hajosi muuten vaan eikä enää mennyt kiinni.

En tiedä, mitä tuolle hajoamiselle voi tehdä, kun sitä alkaa ilmetä jo nykyisissä vetskarisaapikkaissakin, joiden vetoketjua olen yrittänyt käyttää todella varovasti (suoristanut vetskarin aina kiinni/auki vetäessä yms.) ainakin olen tehnyt päätöksen, että en osta enää ikinä yksiäkään vetoketjullisia jalkineita.
VastaaPoista
Vastaukset
Metsäntyttö30. syyskuuta 2014 klo 23.14
Lasten sukkahousut. Niissä saattavat sääriosat olla ihan ok, (elleivät satu nypyyntymään) mutta heti kohta on jalkaterät hiutuneet ja entäs sitten se yläsosa. Siinä reisien yläosan kohdalla on selvä raja, jossa materiaali muuttuu. Yläosa lörpsähtää pussittavaksi. Pesen sukkahoutut kyllä 60 asteessa, mutta arvelen, että vaikken niin tekiskään, tulos saattais olla sama. Sitten eräs Seppälästä joskus ostamani neuletakki. Sitä en ole ainakaan liian kuumassa pesssyt, muttta niin vain elastaanit pettää napituskaitaleiden reunoissa. Ylipäänsä olen ruvennut miettimään, kannattaako ostaa enää vaatteita, esim. t-paitoja, joissa on elastaania. Sellainen menee pilalle aika nopeasti verrattuna ihan pelkkään puuvillaan. Ja sukista vielä, kuka tarvitseee niin yletöntä pehmeyttä, että sukat eivät sitten kestä juuri mitäään. Sukanvalmistajien hyöty se kai on.
VastaaPoista
Vastaukset
Metsäntyttö30. syyskuuta 2014 klo 23.26
Niin ja tulipa vielä mieleen eräät miesten nilkkurit. Niissä oli sellaiset luistimissakin käytetyt hakaset joihin nauhat kiepautetaan. Niissä ei tuntunut mitkään nauhat kestävän muutamaa päivää enempää. Suutari tosin oli sitä mieltä, että vika oli huonoissa nauhoissa. Kengät säilyi muuten hyvinä, kun niitä ei voinut käyttää...Tai lasten lenkkareista voi mennä tarranauhat poikki. Ja tavallistahan on kenkien pohjien kuluminen puhki. Makkaramaisista toppatakeista saattavat täytteet mennä ensipesussa pois paikoiltaan siten, että toppauksissa on kämmenenkokoisia tyhjiä kohtia, eli pelkät päälis- ja vuorikankaat vain "lämmittämässä".
VastaaPoista
Vastaukset
Suojaan metsän siimekseen11. marraskuuta 2014 klo 9.00
Puuvillatrikoon onnettoman vaihteleva laatu, ja loputon hinku änkeä mukaan kankaaseen elastisuutta- se on TRIKOOTA, se joustaa jo itsessäänkin :/

Ostaisin mieluusti luomupuuvillaa, mutta tähän mennessä siitä on tehty omilla kriteereilläni vaikeaa. Haluan tietynmallisia toppeja; suunnilleen 3cm leveät olkaimet, sopivan avara pääntie, ja tarpeeksi pitkä helma. R-collectionin topit ovat liian lyhyitä pitkäselkäiselle (en hae napapaitoja) ja vuoden aktiivikäytön jälkeen musta ei ollut enää mustaa (pesuohjeen noudattamisesta huolimatta). Kappahlin luomutopit olivat ihan naurettava surkuhupaisia; kaupassa trikoo tuntui jämäkältä mutta käytännössä se menetti ryhtinsä jo parissa pesussa.

Tähän mennessä olen löytänyt parasta laatua Hennesin tavanomaisen tuotannon topeista. Niitä onneksi löytyy myös kirppareilta, mutta onhan se nyt ihan toivotonta; en voi ostaa luomuvaatteita koska ne eivät kestä edes puolta siitä ajasta kuin ei-luomut. Hennesilläkin laatu toki vaihtelee ja useasti tuote on jäänyt hyllyyn surkean laadun vuoksi, mutta noissa pysyy väri paremmin ja elastaanista huolimatta myös kuosi.

Luomupuuvillatrikoota en ole löytänyt metritavarana mistään missä sitä voisi hiplailla laadun arvioimiseksi, hampusta tms puhumattakaan.

Toinen urputuksenaihe on sama mistä muutkin ovat sanoneet- onneton farkkukangas. Ja se, että naistenmalleja on lähes mahdotonta saada ilman ystäväämme elastaania. Koska hei, kaikki mallit pitää ehdottomasti olla ihoa nuolevia :D ja vaikka eivät olisikaan, elastaania on silti. Niistä ei saa edes askarreltua mitään sen jälkeen kun materiaali on jälleen hajonnut itseensä.

Tekonahka- en osta tekonahkaa missään muodossa. Se on öljypohjaista ja vaikkei nahkakaan mikään ekoteko ole, nahkaa ainakin voi korjata pidemmän aikaa. Ja se ei murru pakkasessa.

Omana urputuksena on toki myös eri tavoin vedenpitäviksi käsitellyt materiaalit. Haltin ulkoilutakki lopetti parin vuoden käytön jälkeen vedenpitävyyden ja siirtyi suoraan veden imemiseen. North Facen vedenpitävä reppu ei kestä edes nollalämpöjä, vaan pintamateriaali kovettuu ja murtuu. Samasta repusta alkuperäinen vedenpitävä vetoketju rikkoontui neljä kuukautta ostamisen jälkeen, ja kyse oli valmistusviasta eikä käyttäjästä :/ toinen vetoketju samalta valmistajalta jaksoi pari kuukautta. Suutarin laittamalla on jo kolmas vuosi meneillään.

Kaikesta tästä tosin ehkä pitäisi vain kiittää- enpä olisi kuvitellut tekeväni mm. itse reppua ja käsitteleväni sen materiaaleja uusimiskelpoisin konstein vedenpitäväksi. ;)
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi30. marraskuuta 2014 klo 13.19
Ekaa kertaa Pitsipäiväkirjaa lukemassa, vaikuttaakin oikein mielenkiintoiselta ja laadukkaalta blogilta.
Ja sitten kysymykseesi. Yllä joku kommentoi ettei ole löytänyt kestäviä luomulaatuisia puuvillatoppeja. Olenkin miettinyt että ehkä luomu ei olekaan vastaus ekologisiin ongelmiin. Ehkä kemikaalien käyttö on välttämätöntä jotta nykyinen määrä ihmisiä saadaan ruokittua, puettua, asutettua jne. En tietenkään tarkoita että kemikaaleja pitäisi käyttää holtittomasti, kuten aivan viime aikoihin on länsimaissakin tehty (ja kehittyvissä maissa tehdään yhä). Mutta pitäisikö jonkinlainen määrä kemikaaleja hyväksyä jotta vaatteiden materiaaleja ei tarvitsisi kasvattaa todella suurilla alueilla ja jotta vaatteista voitaisiin tehdä käyttöä kestäviä? Ei ole tosiaankaan ekologista tehdä vaatetta muutamaa käyttökertaa varten vaikka sen alkuperä olisikin luomu/reilu/eettinen.
Mitä jos kysyisit kankaiden laatuasioista suomalaisten tekstiilitehtaiden työntekijöiltä? Varsinkin vanhemmilta henkilöiltä, joilla olisi perspektiiviä erilaisiin tuotantomenetelmiin. Ehkä olet jo kysynytkin, olen tosiaan blogissasi ensimmäistä kertaa "kylässä". Mutta varmasti tulen toistekin!

t. MaryA
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti

maanantai 29. syyskuuta 2014

22 kommenttia:

Blogiarkisto

Tunnisteet

Lukijat

Osallistujat