Pitsimuotia Finnconista

Kävin viikonloppuna tieteiskirjallisuuden ja muun spekulatiivisen fiktion ystävien tapahtumassa Finnconissa. Ei uskoisi, että sielläkin näkee upeaa pitsimuotia, mutta näin kävi; bongasin tämän todella hienoon itsetehtyyn pitsimekkoon pukeutuneen henkilön. Mekko on tehty pöytäliinasta (kukaties Vaasan pitsitehtaan tuotantoa??), ja simppeli malli tuo koristeellisen kuvion kauniisti esiin.

 Oma pitsimekkoni samasta tapahtumasta (mekko on jäänyt blogittamatta, vaikka ostin sen jo viime vuonna. Se oli ostettaessa pitkähihainen ja lyhythelmainen, nyt lyhythihainen ja pitkähelmainen...). Kädessä juuri minuutteja aiemmin Sorsapuiston puistokirppikseltä ostamani rottinkilaukku. Rottinki, aah! Ostin myös conista kauniin pitsiviuhkan, josta kuvia myöhemmin, ja kasan kirjoja.

 Coni oli tänä vuonna Tampereella, ja niinpä oleskelimme vanhempieni luona naapurikunnassa. Hurja mustikkavuosi meneillään, kuulemma viimeksi viisikymmentä vuotta sitten ollut vastaavaa. Pikku onnetarkin on lämmennyt mustikoiden poimimiselle.

Pikku onnetar metsätiellä, matkalla syömään marjoja suoraan varvuista. Tässä yllä äitin tekemä mekkonen, koitan saada kaavoitettua täydellisen kesämekon ja tämä on yksi varhaisemmista kokeiluista.

Carrickmacross-pitsikokeilu

 Päätin testata erilaisia tyllipitsitekniikoita, nyt kun minulla vihdoin on kaunista puuvillatylliä. Carrickmacross-pitsi on (rasittavan pitkällä nimellä raskautettu) tyllin päälle hienolla batistilla kirjottu tekniikka. Tekniikka on kotoisin Irlannin samannimiseltä seudulta ja se on noussut valokeilaan kiitos Catherine Middletonin hääpuvun (tosin siinä tyllin päälle applikoitiin pitsiä, mutta periaate on kai sama).

Kangas ja tylli harsitaan päällekkäin ja ommellaan yhteen. Sitten ylimääräinen kangas leikataan pois, joka onkin jutun jännittävin osuus. Jos saksenkärki lipsahtaa ja leikkaa tyllinkin, koko homma on pilalla. Kankaan pitää olla niin ohutta, että paperille piirustettu mallipiirros kuultaa läpi.

 Tässä valmis koekappale. Numeron 40 virkkuulangalla tehty kirjonta on näyttävä hentoa tylliä vasten, mutta ohuempi lanka olisi vähemmän kömpelön näköistä.
Applikaatiokankaan voisi käyttää myös toista tyllikerrosta, jolloin lopputulos olisi keveämmän näköinen. Ja lopputuloksen voi viimeistellä kirjomalla. Tällä tekniikalla on tehty mm. häähuntuja ja kastemekkoja.

Sain kirjoa näissä ihanissa kesätunnelmissa, ihan autuasta!

Pitsiärtymykset osa 1 - väärä nimi

 

Pitsiunelmia aloittaa nipotussarjan pitsiin liittyvistä pienistä ärtymyksen aiheista. Myös lukijoiden ideoita otetaan vastaan!

Tämä kaukaa katsoen ihan hauskannäköinen pitsitakki Onlystä (30 e) on nettisivun mukaan "lace crochet". Ymmärrän kyllä, että häviävälle pohjakankaalle konekirjotulle pitsille ei ole yhtä ainoaa selvää nimitystä, sen enempää suomeksi kuin englanniksikaan, mutta sen sijaan virkkaus on hyvin selkeärajainen tekniikka, jonka tunnistaakseen ei tarvitse olla vihkiintynyt pitsitieteen syvällisyyksiin. Joten olkoon tämä chemical lace, koneommeltu pitsi, venice lace, guipure - vaihtoehtoja on monia, sekä romanttisia että asiallisia - mutta ei sotketa tähän virkkausta. Erityisen harmillista tästä termisekaannuksesta tekee se, että kaupoissa on paljon virkattuja, ällistyttävän halpoja tuotteita, ja kuluttajat eivät välttämättä käsitä niiden olevan oikeasti käsintehtyjä. Asiaa ei todellakaan auta se, että koneellatehtyä markkinoidaan käsintehdyn tekniikan nimellä.

Only ei ole suinkaan ainoa taho, joka syyllistyy sekavien nimitysten käyttöön tämän pitsityypin kohdalla (jota olen omavaltaisesti päättänyt nimittää koneommelluksi pitsiksi, se kun mielestäni on asiaa napakasti kuvaava sanayhdistelmä). Monesti näkee koneommeltua pitsiä kutsuttavan nimellä "macrame lace", joka on melkein yhtä pökelöä kuin sen nimittäminen virkkaukseksi. Tähän olen törmännyt niinkin oletettavasti asiantuntevissa paikoissa kuin Voguessa ja luksuskauppa Mytheresassa. Makramee on solmutyötä, ja saa sillä aikaan pitsimäisiäkin pintoja, mutta tuolla sanalla kuvaillut pitsit ovat jotain ihan muuta. Koneommellulle pitsille kun olisi muutenkin jo englanniksi monta mahdollista synonyymiä: solubility lace, chemical lace, embroidered lace, jopa burn-away lace. Tai sitten voisi käyttää epätarkkaa, mutta runollista ilmaisua venice lace tai guipure. Mutta ei macrame, joka viittaa jälleen tiettyyn selkeästi rajattuun tekniikkaan.

Jos joku vaatteen ostaja nyt haksahtaa kutsumaan väärää pitsiä väärällä nimellä, se on aivan ymmärrettävää, koska pitsituntemus ei (vielä) kuulu pakolliseen oppimäärään. Mutta ei käy laatuun, että tekstiilejä työkseen käsittelevät nimittelevät materiaalejaan miten sattuu. Pienelle pitsin lajeja käsittelevälle luentosarjalle voisi olla tilausta...

Pitsin varjot & uusi kassi

Kuukausikaupalla kaapissa käyttämättä hautunut tyllihame pääsi taas käyttöön, neutraalinvärisenä kombona ruskeanharmaan paidan ja harmaanruskean neuleen kanssa. Pitsihameen yksi hurmaavista puolista on sen katuun langettama varjokuva:

Stokkan alennuslaarista tarttui mukaan neljällä eurolla sievä kirjottu pellavapala, josta juuri sai tilavan kesäkassin. Sisäpuoli ja pohjavahvike ovat Eurokankaasta ostettua kaunista ruskeansävyistä pellavafarkkua (jota ei ole enää saatavilla, ostin pakan loppuun). Pohjavahvikkeessa on nurja puoli ulospäin ja sisäpuolella oikea puoli, nurj on vaaleampi.

Pinkomo-suutarin reippaat pojat laittoivat sangat paikalleen ja pohjaan nastat. Kassi voisi olla hiukan ryhdikkäämpikin - olisi kannatanut laittaa tukikangas myös sisäpuolelle - mutta toimii näinkin kun ei vaan tunge liian täyteen rompetta.

Kankaassa on kolmella eri beigen sävyllä kirjottuja höytyviä - viipyilevää pellavatunnelmaa rouva Ayano Uchidan hengessä.

Teepuku / tea gown

 Ei liene rauhaisampaa paikkaa kuin Kansalliskirjasto helteisenä kesäpäivänä. Valo siivilöityy lempeästi sisään vanhoista ikkunoista, kiviseinienkin läpi aistii etäisesti kesäkaupungin hyörinän, mutta sisäpuolella ei liikahda kuin tutkimani kirjan sivu. Jo läppärin näpyttely tuntuu kiusalliselta mekkaloinnilta.

Luin siis viimeksikin jo aiemmin mainitsemaani aivan loistavaa ompelukirjaa "Kukin oma ompelijattarensa" vuodelta 1915. Sanoisin, että jopa parempi ompeluopas kuin "Joka tyypin kaavakirja" :D - todella perusteellista, pätevää, mutta selkeää opastusta kaikkiin vaateompelun kysymyksiin. Joskin nykylukijalle selluloidiset kaulusluut ja niiden asentaminen ym. eivät tietysti tarjoa kuin historiallista arvoa. Kirjassa esitellään mm. vaatekappale vaatekappaleelta kaikki naisen tarvitsemat pukineet ja mitä niitä hankittaessa tai tehtäessä pitää ottaa huomioon. Ja nyt saavumme otsikon teepukuun. Kirjassa oli aivan hengästyttävän kaunis ja mielikuvitusta kiihottava kappale teepuvuista (tea gown). Lukekaa ja heittäytykää hetkeksi haaveilemaan vähemmän kiireisestä ja huikaisevan ylellisestä aikakaudesta, la belle epoquesta...

Niin mukava  ja soma kuin aamunuttu saattaa ollakin, niin ei se kumminkaan saa koskaan tulla naisen alinomiseksi kotipuvuksi. Tämmöisenä käyttävät useimmat naiset hametta ja puseroa; mutta on naisia, jotka ymmärtävät erikoisen kotipuvun sulolle antaa arvonsa, kotipuvu, jonka korkein kukka on elegantti teagown (teepuku). Englannittaret, ranskattaret tietävät jo ajat pitkät erikoisen kotipuvun viehkeyden. Maalarittaret, taiteilijattaret, erityisen hienotunteiset estetiikan harjoittajat ovat jo kauan tunteneet sopivan kotipuvun arvon ja itellensä hankkineet sen. Kotipuvulle on empiirityyli varsin sovelias, myöskin reformipuvut ovat mainioita tätä tarkoitusta varten; voidaanpa sanoa, että ne ovatkin vasituisen loistonsa nähneet kodin piirissä. Prinsessapuvut ovat toinen muoto tämän kysymyksen ratkaisussa, niin myöskin somat hame- ja puseropuvut, vaikka yhdeksi tehdyt puvut vaikuttavat paremmin intiimiltä ja kodikkaalta.
 
Kuten jo mainittiin, on elegantein teagown-puku - jonka nimitys johtuu siitä, että sitä naiset käyttävät teekutsuissaan. Se on hyvin samantapainen kuin seurustelupuku, sekä usein kalliista silkeistä ja pitseistä tehty; se valmistetaan joko umpinaiseksi tai hieman avokaulaiseksi, käyttämällä tällöin pientä, pyöreätä, nelikulmaista tai sydämenmuotoista aukkoa. Tämä on puku, joka kuukuu maailmannaisen välttämättömiin pukuvaroihin. Nuoremmat naiset valitkoot puvun salonkinsa yleissävyn mukaan, vanhemmat naiset taas valitsevat mustaa, harmaata tai tummanviolettia silkkiä tai samettia, mahdollisesti somistettuna pitsillä, joka ulottuu kaulasta hameen helmaan saakka ja joka vain vyötärön kohdalla on rusetilla somistettu.

 

Pitsisessä ja silkkisessä teepuvussa ei tietenkään voi tehdä taloustöitä, 

joten kuvan tarmokkaat palvelijattaret olisivat tarpeen!

Lisätietoa kaipaaville:
The Dreamstress on kirjoittanut ueammankin informatiivisen blogipostauksen teepuvuista ja kerännyt niistä ehdottomasti suositeltavan Pinterestin.

Kuvat mainitusta kirjasta Kukin oma ompelijattarensa, paitsi ylläoleva on lehdestä "Käsitöitä - liite Kotiin ja yhteiskuntaan". Tuo on mainittu reformipuvuksi, ja voi sellainen jossain määrin ollakin, mutta minusta se näyttää teepuvun luontoiselta. Valuva, väljä linja, naiselliset röyhö- ja nauhakoristukset  - ja tietenkin kädessä oleva teekuppi vihjaa myös tähän suuntaan!

Damernas Världin pitsimuotijuttu

 Tämä on jo vähän vanha, mutta laitanpa silti: pietarsaaressa hostelli Liljan lounaalla silmäilin Damernas Världiä jossa oli pitsi- ja brodyyriteemainen muotijuttu.

 

 

 Itse muotijutussa ei näkynyt tätä sisällysluettelosivun kaunista pitsipaitaa, olisi kiva tietää mistä tuo on kotoisin.

En näemmä älynnyt kuvata brodyyrijuttuun liittynyttä pikku kolumnia, josta minun piti nipottaa. Siinä oli jotain asiavirheitä brodyyrikoristeisten alusvaatteiden huippuaikakaudesta, mutta en enää muista tarkalleen mitä.

No, tässä silti pieni tietoisku: napakasta puuvillasta tehdyt valkokirjaillut (broderie anglaise ym. reikäkirjonta ja korko-ompelu) aluspukimet olivat käytössä 1800-luvulla, mutta aivan vuosisadan loppuvuosina ja seuraavan alkuvuosina muoti siirtyi suosimaan sirompia, utuisia sifonkisia ja crepe de chine -kankaisia alusvaatteita.

Herkkuja anthropologiessa ja creamilla

Ystäväni vinkkasi Anthropologien Summer lace -kokoelmasta. Aika sieviä herkkuja siellä onkin. Suosikkejani ovat varmaan yläkuvan pitsipusero...

tämä läpikuultava pitsitoppi ja

 

 silkkinen leikekirjottu pusero.

Ei sillä, että nyt olisi sopiva hetki alkaa tilailla uusia pitsivaatteita. Ostin juuri viime viikolla Cream-merkin pitsimekon koneommeltua pitsiä (kuva alla), enkä ole vielä päässyt käyttämään sitä kertaakaan. Toivon, että tästä mekosta tulee pitkäaikainen kumppani moniin vuodenaikoihin - eikös tuon voisi yhdistää ihan hyvin ruskeaan neuleeseen ja paksuihin sukkiksiin syksykylmiä varten?

Creamilla oli myös mielestäni onnistunut hame samaa kangasta, joka Bulevardi 5 -kaupassa maksoi muistaakseni 70 euroa. Siinä oli samaa ideaa kuin Lindexin pitsihameessa, mutta miellyttävä vuori ja siististi ommeltu. Tosin Lindexin hame oli kynämallia ja Creamin A-linjainen.

ps. En voisi ostaa mitään nettikaupasta, jossa on yhtä epäinformatiiviset kuvat kuin Creamin sivuilla. Ei noin pienestä kuvasta saa mitään selville. Kunnon isot kuvat ja paljon detaljikuvia, kiitos! Tuo kuva vastaa sitä, että kaupassa saisi vaatteen nähtäväkseen 50 metrin päästä, ja siitä pitäisi päättää ostaako vai ei.

Onneksi tuon sai sovitettavakseen ja hypisteltäväkseen ihan oikeassa kaupassa!