Mahtava päivä

Parhaimmillaan kirjan tekeminen on niin hauskaa, etten meinaa pysyä pöksyissäni. Saa vaan jutella mielenkiintoisille ihmisille ja se on muka olevinaan työtä :D

Ensin kävin aamupäivällä haastattelemassa kangaskauppa Holger Kiven juuri eläkkeelle siirtynyttä omistajaa aiheesta "kuinka tunnistaa laadukas kangas". Sepä ei ole ihan helppoa, siis ainakaan välittää kangaskauppiaan sormiin tallentunutta asiantuntemusta sanoin, mutta opin joka tapauksessa paljon uutta. Olen esimerkiksi ihmetellyt polyesterin sekavaa olemusta. Välillä se on aivan surkeaa, mutta jotkin polyesterit tuntuvat varsin miellyttäviltä. No, salaisuus on, että laadukas polyester on merkiltään Trevira. Kampalankaisia kankaita kannattaa suosia niin villoissa kuin puuvilloissa, ne pysyvät siisteinä iät ajat. Ja paljon muuta, jonka voitte tietenkin lukea tulevasta kirjastani! Hänellä oli muutenkin paljon mielenkiintoista sanottavaa vaatteista, laadusta ja ihmisten asenteista näihin.

Sitten illalla sain Skype-yhteyden Courtney Carveriin, joka on mahtavan Project 333:n äiti. Siirryin hetkeksi Helsingin illasta Utahin aamuun, ihmeellistä aikamatkailua!

(Sivuhuomio: Olettehan jo varmasti tutustuneet Project 333:n? Ennen kuin sitä kokeilee, ajatus tuntuu ihan mielipuoliselta, mutta kun sitä on kokeillut, huomaa, että aiempi vaate-elämähän vasta kahjoa olikin. Voin tuskin liioitella tuon projektin mullistavaa vaikutusta elämässäni. En olisi lähtenyt kirjoittamaan tämänhetkistä kirjaa ilman sitä, koko kodin siisteys on kohentunut hurjasti, ja elämä on yksinkertaisesti valtavan paljon helpompaa. Pidän vaatteista ja kauniit vaatteet tuovat minulle paljon iloa, mutta aiemmin myös paljon turhautumista ja harmitusta esim. läjäytyvien vaatteiden ja yleisen pukeutumisstressin takia. Nyt kun Project 333:n avulla olen saanut karsittua vaatteiden määrän helposti hallittavaksi, ja kaapissani on muutama asukokonaisuus joihin olen täysin tyytyväinen -eikä muuta- niin jäljelle jää vain ilo. Ehdin paneutua jokaisen ihanan vaatteen käyttämiseen huolella, kun kaappi ei ole täynnä ties mitä riepuja sotkemassa tilannetta. No niin. Matkasaarnaaja lopettaa taas hetkeksi.)

Courtney oli mitä hurmaavin ja ihanin tyyppi, hänen kanssaan oli ilo jutella. Lainaan häneltä yhden lauseen, joka jäi erityisesti mieleeni (kun jonkin ihmisen vaatekaapin sisältö on valtavana vuorena lattialla ja hän on aivan pökeltynyt siitä raha- ja aikamäärästä, jota se edustaa): "You spent the money, you spent the time. It's gone. Now let's not spend one more minute fussing over it." Jes! Ei niitä rahoja takaisinkaan saa, eikä varsinkaan aikaa, mutta tästä hetkestä eteenpäin voi valita toimivamman tavan elää.