Mielestäni hyvä kolumni äskeisestä ananasmehutehdaspaljastuksesta. Ainoa, mistä olen eri mieltä, on se, pitääkö kuluttajan hälytyskellojen soida halvan ruuan kohdalla. Minusta vastuu on tässä asiassa nimenomaan kaupalla. On kohtuutonta sälyttää kuluttajan harteille vastuu eettisestä valinnasta, kun hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia saada siihen tarvittavia tietoja. Kaupalla on, tai pitäisi olla, asiantuntevat ihmiset työssä, jotka osaavat laskea, mitä ananasmehun pitäisi tietystä maasta hankittuna maksaa, jotta kaikki saavat kohtuullisen palkan. Kuluttajan ei voi vaatia hankkivan tietoa Thaimaan peruspalkkatasosta, ananasten tukkuhinnasta, ja siitä, montako ananasta työntekijä ehtii käsitellä päivän aikana, joka vaaditaan siihen, että voi muodostaa käsityksen siitä, mikä on epäilyttävän halpaa. Tuollaisen tiedon hankkiminen on nimenomaan kaupan tehtävä, ja jos he eivät ole sitä tehneet, niin ansaitsevat kaiken häpeän.
Tämä pätee kaikkeen tuontitavaraan, myös vaatteisiin. Laskelmani ei ole aivan valmis, mutta jokatapauksessa esimerkiksi bulkkina tehtävän t-paidan hinta näyttäisi nousevan juuri ja juuri euron, jos kaikki sen tekemiseen osallistuneet saavat kohtuullisen palkan (living wage). Paidan laadusta voi kyllä vetää johtopäätöksiä hinnan perusteella, esim. 6 euron paitaan ei mitenkään ole voitu käyttää laadukasta materiaalia. Mutta työntekijöiden kohtuullisen ja nälkäpalkan ero täältä päin katsoen on niin pieni, että se voi sujahtaa hintaan tai siitä pois ihan huomaamatta. Ainoa keino selvittää asia on todellakin selvittää se, tai ainakin tivata valmistuttajalta, miten he ovat varmistaneet kohtuulliset palkat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti