"the nature of current economic system is to produce ever more where already is over-production"
Tiedättekö potlatch-juhlat? Ne ovat pohjois-Amerikan tiettyjen intiaanikansojen perinteinen tapahtuma, jossa mm. tuhotaan valtaisia määriä suurella vaivalla valmistettuja arvokkaita huopia ja muita esineitä. Kuulostanee vaikeasti sulatettavalta ja ei ihan viisaalta toiminnalta*, mutta hei, miettikää tätä meidän omaa talousjärjestelmäämme...
viikon mittaan silmin on osunut taas kaikenlaista tietoa kaatikselle joutuvan käyttökelpoisen tavaran määrästä, ei vain tekstiilipuolelta vaan yleensäkin. Tuskallisin juttu ovat tuotteet, jotka joutuvat hävitykseen koskaan edes kuluttajan käsiin joutumatta, siis kun tuotetaan tavaraa, joka ei menekään kaupaksi tai muusta syystä ei päädy edes myyntiin, ja sitten se tuhotaan ihan upo uutena. Outi Pyy kirjoitti tekstiilijätteestä, jonka usein huomioimatta jäänyt osa-alue ovat tuhottavat myymättä jääneet tuotteet. Niiden määrästä ei ole mitään tilastoja, joten jää arvailun puolelle paljonko kuskataan periaatteessa suoraan tehtaan ompelupöydältä hävitettäväksi, mutta ilmeisesti määrät ovat huomattavia.
Kesällä kun oli Siivouspäivä, kävin viemässä pari kassillista anonyymejä johtoja ja selittämättömiä elktroniikkavehkeiden osasia SER-kierrätykseen, ja tuntui ihan hemmetin karmealta heittää roskalavalle pussissa olevia, kertaakaan siis käyttöön ottamattomia osasia – mutta mitä muutakaan niille saattoi tehdä? Niitä oli tullut jo taloudesta poistuneiden vempeleiden kanssa, ties mitä plugeja ja välikappaleita ja vaihtotöpseleitä, täysin tarpeettomia mutta varmuuden vuoksi vaan mukana. Ja kuka tietää, tarvitsisiko joku jossakin juuri sitä vuoden 2007 skannerin välipistoketta tms., mutta pistoke ja hän eivät vain löydä toisiaan.
Juttelin kerran laatujärjestelmistä ja johtamisesta tietävän ihmisen kanssa, ja hän sanoi että yksi merkittävä tekijä joka johtaa älyttömään liian tuottamiseen ovat väärin suunnatut kannustimet. Esim. jos työntekijöiden ja välijohdon bonukset on sidottu tuotetun tavaran määrään, sitten tehdään hallit ja varastot täyteen, vaikka myyntiä ei olisi. Ei minulla (tavalliseen tapaani) ole tähän mitään selvää ratkaisua, en minä tiedä mihin kannustimet sitten pitäisi kiinnittää, mutta mitä ihmeellisimmillä seikoilla on vaikutusta ympäristön kannalta turmiollisiin käytäntöihin. Aivan sekapäiseltä tämä kaikki joka tapauksessa tuntuu.
Maailmassa, jossa kaikki tietävät että raaka-aineista tulee vielä iso pula (ympäristövaikutuksista puhumattakaan), tuotetaan ja hävitetään valtavia määriä materiaa. Joten tänään perjantain kunniaksi aion suhtautua meikäläiseen talousjärjestelmään valtavana tuhorituaalina jonkin pahansuovan jumaluuden lepyttämiseksi. Ei sitä oikein muutenkaan voi järkiperäisesti selittää.
* Mitä enemmän luen potlatch-perinteestä, sitä kiehtovammalta se vaikuttaa, ja näiden kansojen kulttuurisessa ja talousjärjestelmässä sillä on ihan vissi tolkkunsa – lahjatalous on asia johon voisi perehtyä syvällisemminkin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti