Liian hyvä löytö

 

Uudesta putiikki-Fidasta on tullut suosikkipaheeni. Käyn siellä nykyään melkeinpä joka viikko. Hinnat ovat ehkä aavistuksen verran korkeammat kuin tavallisissa Fidoissa, mutta eihän se haittaa, jos ei mitään osta :). Välillä sitten taas tulee eteen sellaisia  tilanteita, että ei vaan voi jättää ostamatta. Tökkäsin ihan summassa käteni hinnoiteltujen, mutta vielä paikalleen laittamattomien tavaroiden laatikkoon - ja nostin näkyviin upean käsinommellun pitsiliinan, erittäin hienoa lankaa ja ammattimaista työtä. Noin metrin pituinen (huomatkaa ekassa kuvassa pilttipurkki antamassa mittakaavaa). Aivan ehjä ja tahraton, kertakaikkiaan priimakunnossa. Arvatkaapa, mitä tämä käsityötaidon huippunäyte maksoi?

 

Yleensä vain hykertelen tyytyväisenä, kun teen loistopitsilöytöjä kirpputoreilta, mutta tämä oli jo liikaa. Minun oli ihan pakko urputtaa myyjille, että liina oli törkeästi alihinnoiteltu. Uutena hankittaessa tälläinen maksaisi vähintäänkin useita satoja euroja, ja koska liina oli aivan uudenveroinen, olisi siitä voinut hieman enemmän veloittaa kuin neljä euroa!! Jos tuollaisen ostaisi esim. viidelläkymmenellä eurolla, niin silloinkin tekisi ihan mielettömän löydön. Italialainen Martina Lace on yksi harvoista firmoista, joka enää ylipäänsä tekee Euroopassa käsinommeltua pitsiä kaupallisesti, ja heidän 90 cm x 90 cm point de Venise Venezia-pitsiliinansa maksaa yli tonnin (kuva alla). Käsinommeltujen pitsien valmistus on siirtynyt suurimmaksi osaksi Kiinaan, mutta vaikka tämä liina olisikin Kiinassa valmistettu, olisi se yhtä kaikki useamman sadan euron arvoinen.

Luulenpa, että se edesmennyt mummo, jonka jäämistöstä kyseinen liina oli Fidalle päätynyt, pyörähtäisi haudassaan, jos hän saisi tietää millä hinnalla hänen aarteensa uudelle omistajalle päätyivät.

Samaisella reissulla nappasin mukaani myös tämän runsaasti työstetyn, näyttävän leikekirjotun liinan.

 

Tässä liinassa sentään oli tahroja, joten ehkä matala hinta on jotenkin perusteltu.

Löysinpä vielä pienen, soman neulotun pitsiliinan. Lanka oli hienon virkkuulangan vahvuista, varmaan jotain numeroa 80, joten en edes uskalla arvella, minkänumeroisilla puikoilla tätä on taiteiltu.

Liekö sitten 2,5 euroa kohtuullinen hinta vaiko ei? Tietenkin hinnotteluun vaikuttaa se, että monetkaan ihmiset eivät erota hienoa pitsityötä surkeasta räpellyksestä. Ja siis ovat haluttomia maksamaan kalliimpaa hintaa korkealaatuisesta käsityöstä, jolloin hinta määräytyy alimman ymmärystason mukaan. Onneton tilanne, mitenköhän sitä voisi parantaa?

Orneule Orivedellä

Höh, onnistuin jotenkin hävittämään äsken julkaisemani Orneule-jutun. Koitan muistaa, mitä kirjoitin! Tätä seuraa, kun blogittaa kuumeessa.

Tampereelta pääsee Orivedelle tällä erittäin somalla pikku junalla. Orivedellä sijaitsee Suomen suurin neuletehdas Orneule. Kyselin siellä kaikenlaista neuleiden laadusta, sen tunnistamisesta ja pääsin myös kierrokselle tuotantopuolelle.

 

Tiesin jo etukäteen, että Orneule valmistaa puuvillaneuloksia, mutta he tekevät myös villa-, viskoosi- ja erikoispolyesterisiä neuloksia. Puuvillaa on montaa lajia; tavallista, hienoa pitkäkuituista, gaseerattua (langasta on poltettu siitä ulos törröttävät kuidun päät niin että kankaan pinta on sileä) ja sitten luomua (vaikka kuulemma luomupuuvillakokoelma ei ole menestynyt niin hyvin kuin voisi luulla. Soosoo vaatefirmat! Nyt luomupuuvillaneulosta tilaamaan!!).
Varsinkin hieno villaneulos tuntui käteen todella miellyttävältä. Näytehuoneessa oli satoja neuloslaatuja, niitä hipelöidessä alkoi harmittaa, että en ole vaatesuunnittelija(na töissä). Tuli inspikset!

Tehdashallissa oli trooppisen kosteaa ja yllättävän hiljaista.

Tässä tarkastuspöydällä tarkistetaan kaikki tuotteet, ja virhekohdat merkitään.

Vihreä pallokuvioinen neule on tehty puuvillasta ja viskoosista, kangas on värjätty yhdessä värikylvyssä - koska materiaalit imevät väriä eri tavalla, tulevat kuviot esiin.

Akryylistä selvisi sellainen seikka, että teollisen neulekoneen villalanka maksaa noin 20 euroa kilo, puolet villaa, puolet akryyliä sisältävä lanka taas 10 euroa kilo - akryyli ei siis kirjaimellisesti maksa juuri mitään. Sitä siis käytetään, koska se on niin paljon halvempaa kuin mikään muu materiaali. Tuotesuunnittelija jätti auki mahdollisuuden siihen, että jossain saattaisi olla laadukasta, nyppyyntymätöntä akryyliä - mutta jos neuletehtaan tuotesuunittelija ei ole sellaista koskaan tavannut, niin tuskinpa tavallinen kuluttajakaan siihen törmää.

Orneule myy perusneuloksia 20 metrin pakoissa, pienempiä paloja kaipaavat kotiompelijat voivat etsiä Orneuleen tuotteita esim. Tampereen Triteksistä.

Ompelijalla ja napinaa kevätmuodista

Eläkkeelle jäänyt laatukangaskaupan omistaja suositteli tiettyä helsinkiläistä ompelijaa, ja hänen luokseen sitten sovin tapaamisen. Yleensä kuulemma ensi tapaamisen aikana vain keskustellaan ja mietitään asiakkaan tarpeita, mutta minä olin jo oikeastaan selvittänyt itselleni mitä tarvitsen. Kangaskin löytyi ompelijan varastoista (alkukuvan ruskean-harmaan kirjava italialainen villakangas - villan ekovaikutuksesta en oikein saanut tolkkua, mutta en myöskään keksi mistä muustakaan kävelypuvun voisi teettää. Esim. nokkoskankainen jakkupuku olis vähän liian avant-garde tarkoituksiini!). Ompelija oli kuulemma jo puhelimessa arvellut äänestäni, että tämä kangas olisi minulle sopiva! Ja parempaa en olisi keksinyt, vaikka olisin yrittänyt.
Kallista se kyllä oli kuin mikä, en ole ikinä ostanut muuta kuin hienointa pitsiä tuohon metrihintaan, mutta tässä tapauksessa ei vain ole mitään järkeä pihistellä kankaan kanssa. Laskeskelin, että puvun pitäisi olla vaatekaapissani noin 15 vuotta, jotta hinta tulisi kuitatuksi (kerta viikossa -käyttötahdilla). Tämähän ei onnistu, jos kangas ei ole mitä loistavinta laatua.

 Luonnokseni ompelijan ensitapaamista varten. Jakkuun tulee kaareva helma, shaalikaulus, kaksi nappia (lyhyt torso, ei mahdu enempää) ja pitkälinjainen pääntie.

 Muutamia kuvia ompelijan luota. Ompelimo on 50-lukulaisessa talossa lähellä Olympiastadionia.

Sain myös kuulla, että vartalonmittani ovat "perinteiset". Ei ihme, että vanhat muotilehdet puhuttelevat minua yleensä enemmän kuin uudet. Ostin tässä junamatkan huviksi uuden Olivian, ja tuli sitä silmäillessä mieleen, että on helppoa olla ostamatta uusia vaatteita jos ne näyttävät tältä...

En ottaisi pussittavaa metallinhohtaista minitakkia, vaikka maksettaisiin, ja minimittaiset metallishortsit minulta kieltää jo siveyslautakunta (vaikka ne olisivat kuinka Samujin). Liiveihin ehdin kyllästyä perusteellisesti jo viime kerralla, kun ne olivat muotia (josta ei sitäpaitsi ole kovinkaan pitkä aika), ja ylipäänsä näistä asuista henkilökohtainen mielipiteeni on, että kuvien joutsenkaulaista ammattimalliakin ne rumistavat. Miltähän näyttäisi, jos vaatteet olisi sommiteltu kaksi kertaa painavamman ja puoli metriä lyhyemmän naisen päälle? Eipä ainakaan tarvitse pelätä, että kauppojen tarjonta houkuttaisi minua yltiöshoppailemaan.

Ainoa juttu, josta todella innostuin, oli Miina Supisen ruskeanpunainen huulipuna. Todella soma Lumikki-look! Onneksi meikkipussissani oli tämän sävyinen rajauskynä, ja pääsin heti kokeilemaan tyyliä. Supisen tumma tukka sopii siihen kyllä paremmin.

Hellocon prinsessapitsi-työpaja

Lämmin kiitos kaikille ihanille pitsipajalaisille, ja pyydän syvimmin anteeksi, jos joku nappasi flunssani.

Lisää materiaaleja saa siis tilattua seuraavista paikoista:

Pienireikäistä puuvillatylliä (cotton bobbinet) Whaleys Bradfordilta. Nykyään tylliä saa ostaa näemmä jopa metrin kappaleina!

Prinsessapitsinauhoja (Princess lace tapes) Embellishments One -nettikaupasta. Products > Princess lace.

Reunapitsiä Cluny Lace Companyltä - he myyvät pitsiä vain täysinä keloina, jotka ovat parikymmentä metriä pitkiä. Minulta voi kysellä lyhyempiä pätkiä!
Suosittelen katsomaan prinsessapitsiin sopivaa reunapitsiä Narrow Laces - Valenciennes -osastosta. Valinannvaraa on!

Kävelypuku - naisen paras ja uutterin ystävä

 

Ylempänä juhlava jakkupuku näyttävällä lantioliehukkeella ja alempana reipas matka-asu.


Päätin investoida leijonanosan vuoden vaatebudjetista teetettyyn jakkupukuun, tai kuten meillä 1950-luvulla tavataan sanoa, kävelypukuun. Muuten minulla nimittäin on vaatteita elämän joka tilanteeseen, mutta kun pitäisi olla kiistämättömän asiallinen ja siisti, vauhkoan vaatetangon ääressä ja tuskittelen aina jotenkin puutteellista vaatevalikoimaani. Esim. jos menen haastattelemaan jotain virallista tahoa, tai sanotaan nyt vaikka pitsitehtaan menneisyydestä tietävää 90-vuotiasta herraa, vaatevarastoni tekee tenän. Nyt tämä ongelma ratketkoon!

Kaikki pukeutumisoppaat 1920-luvulta alkaen suitsuttavat hyvän kävelypuvun ylistystä. On varmaankin käynyt niin, että olen tullut vintage-pukeutumisoppaideni aivopesemäksi. Muutamia lainauksia ---

Elna Kangas: Pukeudu hyvin, 1933: "Käytännöllisin aamupäivä-puku on kävelypuku, tailor made. Se on aina paikallaan, aina muodissa ja aina chic. Vaalea crepe de chine-pusero, mieluimmin paitapusero tai villajumpperi lieventää sen maskuliinista jäykkyyttä. Matalakorkoiset nauha- tai pantakengät, huopahattu, pesuhansikkaat ja asiallinen käsilaukku täydentävät puvun, ja jos olemme kyllin onnellisia omistaaksemme ketunnahkapuuhkan, ei aamupäiväeleganssistamme puutu mitään."

Taitava emäntä, 1951: "Hyvin istuva kävelypuku on kaiken alku ja kelpaa joka tilaisuuteen klo 18 asti. " ja "Hyvin pukeutunut nainen voi, kuten sanottua, esiintyä ohuessa, mustassa kävelypuvussa siihen kuuluvine hienoine puseroineen (takki päällä) kaikkialla ennen klo 18. Mitä myöhempi ajankohta, sitä aistikkaampi hattu. Hienot hansikkaat kuuluvat tähän pukuun. "


Elsa Hagdahl, Hyvän pukeutumisen opas, 1957: "Kävelypuku ... sopii kaikille. Haluamme ensiksi pitää kävelypuvulle pienen ylistyspuheen. Kävelypuku on pukevin, käytännöllisin ja monipuolisin vaate, mitä ylipäänsä on olemassa. Se sopii yhtä hyvin nuorille ja keski-ikäisille kuin vanhoille, se sopii sekä hoikille että pyyleville, se pukee sekä pitkiä että lyhyitä, ja sitä voidaan käyttää vuoden ympäri. Kävelypukua voi käyttää aamulla, päivällä ja illalla, kunhan vain hiukan muuttaa asusteita." ja "Kävelypuku ratkaisee monet pukuongelmat. Kävelypuvun omistajalla on aina jotakin päälle pantavaa ja siten hän säästyy pukuhuolilta. Kävelypuku vaatii vain puhtaan puseron ja niin se on valmis palvelukseen."
"Kävelypuku on tyylikkäin ja käyttökelpoisin, jos se on mahdollisimman yksinkertainen ja koristelematon. Silloin se on sitä, miksi se on tarkoitettukin: uskollisin palvelijamme ja paras ja viihtyisin asumme."

Lopuksi 2000-luvun mielipide!
Kirsi Niinimäki, From disposable to sustainable, 2011: "The tailor-made suit is a good example of the quality-durability-price connection. A tailor-made suit is more expensive than a ready made garment, but on the other hand, it is made according to the user's preferences, needs and measurements, offering a perfect fit physically but also emotionally. "

Minun unelmieni kävelypuku on tämän mallin inspiroima, mutta ei aivan noin dramaattinen. Siihen tulee tavanomainen napitus ja jakun helmaosa ei liehuile noin näyttävästi. Kaarevat taskut pidän ja ehdottomasti shaalikauluksen. Olen innoissani! En tosiaankaan ole ns. "jakkuihminen", mutta nyt kun voin suunnitella kaiken mieleni mukaan, jakkupuku tuntuu ensimmäistä kertaa houkuttelevalta ajatukselta.

Blogitunnustus

Töppösvakan Kaisa merkitsi Pitsiblogin blogitunnustukseen, jonka sääntöihin kuuluu merkitä viisi alle 200 lukijan blogia edelleen. Kiitos tunnustuksesta, on ilo saada tämmöisiä kehuja!!

Viime aikoina olen lueskellut paljon minimalismi-aiheisia blogeja, joista ylitse muiden nousee
Minimalismin ilo. Vaikka itselläni ei ole hinkua varsinaiseen radikaaliin minimalismiin (pitsin ja minimalismin yhdistäminen vaatisi jo melkomoista yrittämistä), Tuulian pohdinnat ovat avanneet mielenkiintoisia ajatuspolkuja. Suosittelen kaikille, jotka ovat joskus tuskailleet tavaroiden kanssa syystä tai toisesta.

Toinen saman alan suosikki on 365 More Life. Tyylikäs perheenäiti haluaa poistaa taloudestaan tavaran päivässä vuoden ajan, ja varmaan onnistuukin, koska on jo nyt edellyt pitkälle. Project 333:n kannattaja, paljon kiinnostavaa tyyli- ja pukeutumisasiaa - ilman monien muotiblogien jatkuvaa uuden hamstraamista.

Ohjeissa neuvottiin valitsemaan alle 200 lukijan blogeja. Upeita valokuvia ottavalla Pretty Ginghamilla on varmasti lukijoita yli tuon, mutta koska en löytänyt lukijoiden määrää, katsoin voivani laittaa senkin listaani :D.

Kaarrellen - nuoren naisen pohdintoja tyylistä, ostamisesta ja ostamatta jättämisestä, ja paljon ilahduttavia musiikkilinkkejä.

Oravanpesä - tykkäilen samoista sisustusjutuista kuin Oravanpesän Kati, mutta en saa niitä aikaiseksi tai ne eivät muuten vain mahdu kotiini tai lapsiperheeseen, joten ihastelen niitä hänen blogissaan. Lisäbonuksena viehtymys japanilaisiin käsityö- ja tyylikirjoihin ja yleinen Japanifanitus!

Tekstiilikuitujen ympäristövaikutusvertailuja - villa

Sivistyksessäni ja koulutuksessani paljastuu kirjaa tehdessä mittavia aukkoja; olisi selvästikin pitänyt opiskella ainakin pari vuotta ekotieteitä ja sen päälle toiset pari kansainvälistä kauppaa. Olen tässä selvitellyt eri vaatekuitujen ympäristövaikutuksia, ja niistä on sangen hajanaisia tuloksia. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka villa, jonka MB toi huomiooni pari blogipostausta takaperin. Villan tuottamisen ekojalanjälki on huomattava, verrattuna esim. polyesteriin ja jopa puuvillaan (eläimen kasvattaminen vie tietenkin aina paljon luonnonvaroja, lisäksi villan pesu on hyvin vesi- ja energiaintensiivistä touhu, vielä pitää huomioida suuren mittakaavan lammastuotannossa käytettävät voimakkaat loismyrkyt). Niinpä joissakin lähteissä sitä neuvotaan välttämään. Toisaalta villaa tarvitsee pestä vain aniharvoin, ja vaatteiden koko elinkaaren ympäristövaikutuksista pesu voi muodostaa jopa 80%. Joten tässä mielessä tuulettamalla puhdistuva villa voidaan käsittää ympäristöystävälliseksi vaihtoehdoksi.

Tietenkin pitää lisäksi muistaa, että asiaan vaikuttaa, missä ja minkä kokoisena laumana päkäpää on laiduntanut. Suomalainen lammas on luultavasti (mutta en mene vannomaan) melko ekologinen elukka, siksi että se syö ei-ruuantuotantoon sopivilla mailla kasvavaa heinää talvisin ja hoitaa syömällä kulttuurimaisemaa kesäisin. Lampaita on täällä niin vähän, että ei ole pelkoa niiden aiheuttavan eroosiota tai muita vakavia seurauksia lähiympäristölle. Mutta, toisaalta (tai kolmannelta), olen kuullut, että Suomessa ei ole villanpesumahdollisuuksia, ja täällä kerityt villat joudutaan lähettämään Britteihin asti pestäväksi - onkohan kellään neuleintoisella lukijalla tästä tarkempia tietoja? Jos villat postitetaan lentopostilla englantilaan pestäväksi ja takaisin, niin kyllä tulee villakilolle ekologista selkäreppua huh huh.

Mielipiteiden hajaannus tekstiiliraaka-aineiden ympäristövaikutuksista on hämmentävä. Onko villaan pukeutuminen ekoteko vai lähes ympäristörikos? Onneksi yksi asia on sentään aivan yksiselitteinen, joskin pakko myöntää, tylsä: kulutuksen vähentäminen vähentää ympäristövaikutuksia. Ekologiselta kannalta siis piristävin kevätvaate löytyy jo omasta vaatekaapista. (Voi mahoton, kuinka hyveellistä!!)

Lisää kokemuksia Vaatelainaamosta

 

Poseeraan tässä pölhöine ilmeineni Vaatelainaamosta lainaamaassani viskoosikukkamekossa ja vastaostetussa brodyyrialushameessa. Pukeuduin tähän yliromanttiseen, varhaisen 90-luvun henkiseen asuun menneellä viikolla, kun aloitin luvun "Vaateteollisuuden ongelmat lyhyesti" kirjoittamisen. Kaipasin nimittäin jotain piristettä erittäin synkän aiheen vastapainoksi. Menin vieläpä kirjoittamaan kahvila Villipuutarhaan, varmistaakseni henkisen tasapainoni. Viipale Ellen Svinhufvud -kakkua hälventää sankankin maailmantuskan.


 Vaatelainaamo ja Project 333 eivät täydellisesti osu yksiin, ainakaan minun tapauksessani. On nimittäin hankala tuoda valmiiksi mietittyihin asukokonaisuuksiin jokin täysin uusi elementti, se usein sotkee koko jutun. Esim. pitkä, hopekimaltein koristettu puuvillamekko sopi mahtavasti yhteen beigen neuleen kanssa, mutta mekko kurkki typerän näköisesti pitkän takin helman alta. Lyhyemmän takin kanssa se sopi, jos pidin takkia auki, ja sittenkin jouduin kaivamaan esiin valkoisen pitsikaulahuivin kokonaisuutta tasapainottamaan. Kuva mekosta ja neuleesta tuossa alempana -->

Ongelmaa ei varmaankaan olisi, jos käyttäisi farkkuja, sillä niidenhän kanssa sopii melkeinpä mikä vaan yläosa. Hameet ovat ehkä sitten joustamattomampia, mitä tulee vaatteiden yhdistelyyn (enpä ole ennen tullut ajatelleeksi näin!). Oli miten oli, farkkuja tuskin hankin.

Olen käyttänyt Vaatelainaamon tarjontaa paikkaamaan romanttisten itsensähemmotteluvaatteiden puutetta tämänhetkisessä vaatevalikoimassani. Jotenkin kimaltelevat, kukalliset tai silkkiset vaatteet vetoavat nyt kovin. Odotan jo ihan liekeissä kevättä, niin pääsisi lainaamaan ihania kenkiä!

Tässä vielä kuva söpöstä pitsimekosta, jonka lainaan joskus keväämmällä. Se oli niin nafti käsivarsista, että alle ei mahdu minkäänlainen lämmittävä aluspaita, joten näin kylmillä en viitsi vaivautua lainaamaan. Mutta sitten joskus, kunhan ihana kevät koittaa!!

Helmikuun pyöryläisiä

 

Helmikuun pyöryläisiä asioita:

1. Pikku Onnettaren ensimmäinen tekstiilitaideteos. Tylpän kanavaneulan voi antaa jo kaksijapuolivuotiaalle käteen, ei pelkoa onnetomuuksista. Tylli osoittautui hyväksi ompelupohjaksi, kun lapsi näkee ompeluksen molemmat puolet yhtä aikaa. Kivaa yhteistä puuhaa äidille ja tyttärelle!

2. Olen kokenut valaistumisen kalansyönnin turmiollisista vaikutuksista (siis poislukien jotkin tylsät kalat, kuten hauki. Saahan siitä ihan hyvän keiton, mutta ruotoihin menee hermot aaargh! on kai ihan järkeenkäypää, että parhaan makuiset ja helpoimmin ravinnoksi käytettävät kalat kärsivät kalastuksesta eniten, mutta erittäin mälsää). Mutta sillointällöin nautin silti kalaa. Pääpaino sanalla nautin! Pidin työhuoneella miniblinifestivaalit, lisukkeina siis mätiä, sienisalaattia, sipulia ja savulohikräämiä (kaikki kuvan ruokatuotteet Aitokauppa).

3. Nokkoslankaa Sirinä Designiltä. Hyvin mielenkiintoisen tuntuisa, tiukkaan kehrättyä lankaa, jonka piakkoin postitan neulesuunnittelua opiskelevalle siskolleni.

Hiukan lainauksia viikon lopulle:

Spades and Silk:  "The fashion industry can get us jazzed, and even obsessed, over a new outfit or style that we just have to have for this season.  And we love it, because it makes us look and feel good. ... We all do this from time to time, without thinking about all the negative effects, whether that applies to our financial lives, or the aspects of production behind what we are buying.  Unfortunately, on the production end there can be a lot of negative effects hitching a ride of hem of your cheap garment.  And it is important to be informed."

Radical simplicity "how do we get people to live within the means of nature and not feel deprived?"

Nokkoskankaista ja Paloni maailmalla

Viimeisen viikon kuluessa olen haastatellut Paloni-liikkeen perustajaa Minnaa ja Sirinä Design -liikkeen Ritua. Palonissa on myynnissä pienten, riippumattomien vaatemerkkien tuotteita, jotka on valittu tyylin ja ekologisen valveutuneisuuden perusteella. Kyselin Minnalta hänen näkemyksiään m. eettisen vastuun jakautumisesta kuluttajien, tuottajien ja virallisten tahojen välillä.

Ja jos joku ei ole vielä sattunut huomaamaan, Paloni avaa pian pop-up-liikkeen IvanaHelsingin kaupassa New Yorkissa! Tsemppiä!

Alempi kuva: Palonin liikkeessä oli hienoja koreja seinällä. Olen aika heikkona koreihin, joten tuo koristelu vetosi.

Sirinä-kaupassa Krunikassa myydään nokkosesta ja pellavasta tehtyjä vaatteita ja kodintekstiileitä. Kyselin Ritulta erityisesti nokkosesta, sillä siinä olisi yksi vaihtoehto puuvillan vahingolliselle hegemonialle vaatealalla. Sirinässä myytävät nokkoskankaat tulevat Nepalista, mutta teoriassa kuitunokkosta voisi kasvattaa myös Suomessa (MTT on tehnytkin jotain kokeiluita aiheesta). Ritu värjää nokkoskangasta itse kasviväreillä ja vielä ompelee myynnissä olevat tuotteetkin. Kiirettä piisaa!

Ihastuin luonnonvärisen nokkoskankaan elävään pintaan. Harmi kyllä juuri luonnonvärinen kangas oli loppu, mutta heti kun sitä tulee lisää, teen tai teetän tästä materiaalista kesämekon. Tosin myös kotimaisella indigola värjätty savunsininen kangas oli hurmaava. Kuvitelkaa tästä kankaasta aivan yksinkertainen, linjoiltaan chic kesämekko, yhdistettynä hienostuneeseen laukkuun, ruotsalaisiin puupohjasandaaleihin ja valkoiseen pitsihuiviin - oih!

Tämän mekon koristeelliset raidat ovat nokkoslangan luonnollisten värivaihteluiden aikaansaamia. Mitä valoisammassa nokkonen kasvaa, sitä vaaleampaa kuitua siitä saa.

Prinsessapitsi testi 1

 Kirjoitin tässä joku aika sitten tilaamistani prinsessapitsitarvikkeista. Ehdin jo kokeilla kyseistä tekniikkaa, se oli juuri niin nopeatekoinen kuin ohjeissa luvattiinkin. Sain hiukan yli 10 cm halkaisijaltaan olevan pikkuliinasen valmiiksi noin viikon illoissa, vaikka rauhaisaa käsityöaikaa ei liiemmin ole.




Harsin hätäisesti (vastoin tilaamani ohjevihkon ohjeita) tyllin ompelukoneella kangas- ja kartonkialuselle, vain kahdella ristikkäisellä ompelleella. Ihmeen siisti liiansta silti tuli, mutta parempi kai olisi tehdä huolellisemmin. Muutenkin turhanpäiten hätäilin.

Piirsin mallikuvan kankaalle, ja olin niin liekeissä työn aloittamisesta, että en malttanut käydä edes ostamassa uutta rullaa kontaktimuovialoppuneen tilalle. Sitä sitten koitin paikkailla ujuttamalla teippiä tyllin alle, mikä tästä kuvasta ehkä näkyy. Vinkkini on, että kannattaa vain suosiolla hankkia kontaktimuovia. Ilman sitä menee liikaa aikaa siihen, että koittaa välttää napaamasta neulankärjellä vahingossa pohjakankaaseen kiinni.

Kontaktimuovi on (internetin ohella) ainoa 1900-luvun keksintö, joka on edistänyt hienoa kirjontaharrastusta. Muuten 1900-luku on ollut neulatöille vain turmioksi.

Tälläinen tästä tuli, reunassa on Cluny Lace Companyn somaa Leavers-pitsiä. Seuraavaksi teen jonkin sellaisen prinsessapitsityön, jota voi käyttää vaikka pukeutumisessa hyödyksi. Tämän tekeminen oli todella hauskaa, ja siitä tuli sievä (joskin äärimmäisen perinteinen) - mutta mitä peeveliä teen tällä pikku liinasella? Ideoita otetaan vastaan!