Prinsessapitsi testi 1

 Kirjoitin tässä joku aika sitten tilaamistani prinsessapitsitarvikkeista. Ehdin jo kokeilla kyseistä tekniikkaa, se oli juuri niin nopeatekoinen kuin ohjeissa luvattiinkin. Sain hiukan yli 10 cm halkaisijaltaan olevan pikkuliinasen valmiiksi noin viikon illoissa, vaikka rauhaisaa käsityöaikaa ei liiemmin ole.




Harsin hätäisesti (vastoin tilaamani ohjevihkon ohjeita) tyllin ompelukoneella kangas- ja kartonkialuselle, vain kahdella ristikkäisellä ompelleella. Ihmeen siisti liiansta silti tuli, mutta parempi kai olisi tehdä huolellisemmin. Muutenkin turhanpäiten hätäilin.

Piirsin mallikuvan kankaalle, ja olin niin liekeissä työn aloittamisesta, että en malttanut käydä edes ostamassa uutta rullaa kontaktimuovialoppuneen tilalle. Sitä sitten koitin paikkailla ujuttamalla teippiä tyllin alle, mikä tästä kuvasta ehkä näkyy. Vinkkini on, että kannattaa vain suosiolla hankkia kontaktimuovia. Ilman sitä menee liikaa aikaa siihen, että koittaa välttää napaamasta neulankärjellä vahingossa pohjakankaaseen kiinni.

Kontaktimuovi on (internetin ohella) ainoa 1900-luvun keksintö, joka on edistänyt hienoa kirjontaharrastusta. Muuten 1900-luku on ollut neulatöille vain turmioksi.

Tälläinen tästä tuli, reunassa on Cluny Lace Companyn somaa Leavers-pitsiä. Seuraavaksi teen jonkin sellaisen prinsessapitsityön, jota voi käyttää vaikka pukeutumisessa hyödyksi. Tämän tekeminen oli todella hauskaa, ja siitä tuli sievä (joskin äärimmäisen perinteinen) - mutta mitä peeveliä teen tällä pikku liinasella? Ideoita otetaan vastaan!