Sivistyksessäni ja koulutuksessani paljastuu kirjaa tehdessä mittavia aukkoja; olisi selvästikin pitänyt opiskella ainakin pari vuotta ekotieteitä ja sen päälle toiset pari kansainvälistä kauppaa. Olen tässä selvitellyt eri vaatekuitujen ympäristövaikutuksia, ja niistä on sangen hajanaisia tuloksia. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka villa, jonka MB toi huomiooni pari blogipostausta takaperin. Villan tuottamisen ekojalanjälki on huomattava, verrattuna esim. polyesteriin ja jopa puuvillaan (eläimen kasvattaminen vie tietenkin aina paljon luonnonvaroja, lisäksi villan pesu on hyvin vesi- ja energiaintensiivistä touhu, vielä pitää huomioida suuren mittakaavan lammastuotannossa käytettävät voimakkaat loismyrkyt). Niinpä joissakin lähteissä sitä neuvotaan välttämään. Toisaalta villaa tarvitsee pestä vain aniharvoin, ja vaatteiden koko elinkaaren ympäristövaikutuksista pesu voi muodostaa jopa 80%. Joten tässä mielessä tuulettamalla puhdistuva villa voidaan käsittää ympäristöystävälliseksi vaihtoehdoksi.
Tietenkin pitää lisäksi muistaa, että asiaan vaikuttaa, missä ja minkä kokoisena laumana päkäpää on laiduntanut. Suomalainen lammas on luultavasti (mutta en mene vannomaan) melko ekologinen elukka, siksi että se syö ei-ruuantuotantoon sopivilla mailla kasvavaa heinää talvisin ja hoitaa syömällä kulttuurimaisemaa kesäisin. Lampaita on täällä niin vähän, että ei ole pelkoa niiden aiheuttavan eroosiota tai muita vakavia seurauksia lähiympäristölle. Mutta, toisaalta (tai kolmannelta), olen kuullut, että Suomessa ei ole villanpesumahdollisuuksia, ja täällä kerityt villat joudutaan lähettämään Britteihin asti pestäväksi - onkohan kellään neuleintoisella lukijalla tästä tarkempia tietoja? Jos villat postitetaan lentopostilla englantilaan pestäväksi ja takaisin, niin kyllä tulee villakilolle ekologista selkäreppua huh huh.
Mielipiteiden hajaannus tekstiiliraaka-aineiden ympäristövaikutuksista on hämmentävä. Onko villaan pukeutuminen ekoteko vai lähes ympäristörikos? Onneksi yksi asia on sentään aivan yksiselitteinen, joskin pakko myöntää, tylsä: kulutuksen vähentäminen vähentää ympäristövaikutuksia. Ekologiselta kannalta siis piristävin kevätvaate löytyy jo omasta vaatekaapista. (Voi mahoton, kuinka hyveellistä!!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävin Pirtin kehräämössä tutustumassa suomalaisen villalangan valmistukseen opiskelujen vuoksi. Opiskelen kässänopeks. Siellä kerrottiin, että suurin osa villasta lähetetään muualle pestäväksi, mutta maata en muista. Käsittääkseni matkaavat rekalla sinne.
VastaaPoistaAsiaahan voisi kysellä sähköpostilla.
Novitalla taitaa olla niin, että langat kehrätään ja värjätään Suomessa, mutta vain osa. Osahan tulee muualta EU:sta, eikä villakaan taida olla kotimaista.
Meilläkään ei koulutukseen kuulu tälläiset asiat, vaikka olisivat mielestäni erittäkn tärkeintä. Olisihan koulun kasvatuksessa tärkeää nykyään kiinnittää huomiota kestävään kulutukseen.
Olin yllättynyt, kun jokin aika sitten Kuningaskuluttajassa kerrottiin bambusta ja sen epäekologisuudesta. Lankafirmat ovat mainostaneet sen llevan ekologinen ja nopeasti kasvava, mutta kuidun jalostus langaksi onkin toinen seikka.
Vaikeaa on tämä viidakko. Itse yritän tehdä käsitöitä, joille tiedän olevan käyttöä ja jotka ovat esteettisiä. Joskus tuntuu, että ihmiset tekevät tekemisen pakosta ja eivät mieti onko tuotteelle mitään käyttöä. Kankaina käytän pääsääntöisesti suomalaisen firman ylijäämää, joka on laadukasta ja kestää aikaa.
Juu viidakko on kuvaava sana! Välillä on vaikea erottaa tietoa ja mielipidettä, mutta jo tietoakin on hyvin paljon.
PoistaNovitalla olen opiskelujen myötä käynyt, muistelen, että erikoislangat (kaikenmaailman hipsutupsulangat, joista en itse kovinkaan välitä + pätkävärjätyt) tulee muualta, "tavalliset" langat kehrätään omassa tehtaassa. Mutta ainekset taitavat tulla ulkomailta kokonaisuudessaan.
Kaikkeen suunnittelu- ja käsityöalan koulutukseen pitäisi lisätä ekoaspekti. Nyt kun olen näitä asioita tutkinut, tulee mieleen, että onpas typerää ettei näitä kerrottu jo meille Taikissa.
Minullakin on ollut käsitys siitä, että pesu tehdään Briteissä, meiltä ei löydy laitteita pesuun, mutta Virtain Villan sivulta löytyy tällainen tieto:
VastaaPoistaYritys on perustettu 1953, nykyinen omistaja jatkanut toimintaa vuodesta 1996 lähtien.
Yritys käyttää raaka-aineena kotimaista villaa n. 15000-20000 kg vuodessa. Ainoastaan mustassa langassa joudumme käyttämään osan ulkomaista. Muut tuotteet ovat kokonaan kotimaista tuotantoa.
Kaikki tuotantoon käytettävä villa käsitellään omassa villapesulassa tuotteista riippuen omalla tavallaan, säilyttäen kotimaiselle villalle ominainen pehmeys.
Tuotteemme ovat kokonaan ekologisia, pesuaineet ovat luonnossa hajoavia ja pesuveden lämmitykseen käytetään puupellettiä.
suosittelen kyselemään tarkemmin.
Hei, kiitos tuosta vinkistä! koitin googlailla, mutta Virtain Villaan en ollut osunut. Pistin sinne jo viestiä.
PoistaKuulostaa hyvältä, toivottavasti vastaavat pian!
Kuluttajan kannalta nuo tuottamiseen liittyvät asiat on kyllä ongelmallisia, koska eihän ne ole mitenkään näkyvissä, eikä kauhean paljoa kuluttajan hallinnassakaan. Tällä perusteella vastasin eräässä tuotetutkimuksessa, että (kyseisen tuotteen) vanha lasinen purkki on minusta ekologisempi kuin uusi muovinen, vaikka tiesinkin muovin tuotannon selkärepultaan kevyemmäksi. Mutta siinä vaiheessa kun se purkki olisi minulla, lasisen voisin viedä lasinkeräykseen kun taas muoville ei juuri muuta vaihtoehtoa silloin ollut kuin mennä sekajätteen mukana kaatopaikalle.
VastaaPoistaAllekirjoitan tämän, siis että kuluttajan on vaikea tai yleensä aivan mahdoton selvittää / vertailla tuotteiden tuottamisen ympäristövaikutuksia. Eihän esim. villapaidasta mitenkään näy, onko villa käytetty helikopterilla pestävänä vaikka Australiassa, vaiko joku polkenut sen Jopolla naapuriin ekokylpyyn. Joten näistä asioista on tuottajalla vastuu.
PoistaKuluttajan vastuulla on lähinnä hillitä ostohimojaan ja ostaa vain tarpeeseen. Ei helppoa sekään!
Villasta puhuttaessa ei sovi jättää huomiotta, että villa on yksi niitä harvoja tekstiilikuituja, joiden kierrättäminen on edes jossain määrin taloudellisesti kannattavaa: käytetty villakuitu on edelleen arvokasta. Kierrätetty villa voi jopa päätyä uudelleen samaan tarkoitukseen. Kierrätetystä villasta tehtyjä lankoja on ollut myynnissä jo pitkään ja jopa H&M myy villakangastakkeja, joissa on käytetty kierrätysvillaa.
VastaaPoistaOlennaistahan on huomioida koko tuotteen elinkaari. Tuotteen ympäristövaikutukset kuitenkin jakautuvat sen koko käyttöajalle. Pitäisi siis valita tuotteeseen tarkoituksenmukainen materiaali, jotta se pysyisi kuluttajan käytössä mahdollisimman pitkään. Toisaalta myös kuluttajan tulisi ymmärtää, että ympäristöystävällisempi kuitu väärässä paikassa voi olla jopa pahempi vaihtoehto kuin vähemmän ympäristöystävällinen kuitu oikeassa paikassa.
Ja tässä herääkin sitten kysymys: onko tämä kuluttajan vastuulla? Pitääkö meidän olla joka alan eksperttejä voidaksemme toimia ympäristön eduksi? Vai pitäisikö meillä olla oikeus mennä kauppaan, valita sen enempää miettimättä mieluinen tuote ja tietää, että se on kaupan ostajan toimesta valittu siten, että se vastaa eettisiä arvojamme?
"Vai pitäisikö meillä olla oikeus mennä kauppaan, valita sen enempää miettimättä mieluinen tuote ja tietää, että se on kaupan ostajan toimesta valittu siten, että se vastaa eettisiä arvojamme?"
PoistaTätä odotellessa... onhan toki muutamia eettisten tuotteiden kauppoja, joista voi ostaa tarvitsemansa suhteellisen varmana siitä, että joku on ainakin tuotantotapoja miettinyt. Epätodennäköist kuitenkin on, että haluamansa tyylisen tuotteen löytää haluamallaan eettisen valveutuneisuuden asteella tuotettuna.
Onneksi tai epäonneksi, suurin vaikutus toki on sillä, että osaa ja pystyy hillitsemään ostohalunsa. Olen tullut siihen tulokseen, että suurin merkitys on kulutuksen määrällä eikä sen laadulla.
Vielä edelliseen: Jos meillä olisi toimiva tekstiilikierrätysjärjestelmä, villa olisi helppo saattaa suljettuun materiaalikiertoon.
VastaaPoistaOnneksi tämänkin asian eteen joku tekee töitä: jos et ole aiemmin törmännyt, suosittelen tutustumaan Suomen Poistotekstiilit ry:een ja HAMK:n poistari-hankkeeseen (hamk.fi/poistari), jonka tavoitteena on selvittää poistotekstiilien materiaalipankin perustamismahdollisuuksia.
Kiitän vielä hyvistä kierrätysvinkeistä! Poistotekstiilit-yhdistystä minulle on jo suositeltu, pitää vielä lukea Poistarista lisää!
PoistaTämä oli hyvä postaus, jaan sekä huolestuksen että hämmennyksen. Ennen vuodenvaihdetta opiskeltiin koulussa materiaalioppia mutta ekologisuus ei ole erityisen paljoa mukana. Mutta jos ei Taikissakaan ole, niin olen kyllä pettynyt!
VastaaPoistaTämmöisiä väitteitä voi siis esittää valtamediassa surutta: http://olotila.yle.fi/koti/kasityot/ekolangat-arvioinnissa-onko-ekompaa-kuin-suomenlammas
Mutta lisäselvityksiä pitäisi tosiaan tehdä aimo annos jos mielii tietää, mitä ostaa!
Ihmettelen ekoasioiden vaatimatonta sijaa tekstiili/vaatetusalan opinnoissa. Niiden ymmärtäminen on kuitenkin välttämätöntä nykyisessä tilanteessa. Vaikka viis veisaisi luonnosta, tulee kuitenkin tilanne jossa kuluttajat alkavat kysellä ekoajattelun perään.
PoistaItse pohdiskelin vähän samanlaisia kysymyksiä parisen vuotta sitten kun tein kysymys-vastaus-postauksen tekstiileistä ja niiden ominaisuuksista. Eräs lukija kysyi minulta vaatteiden ekologisuudesta ja eettisyydestä. Kysymys oli hirveän monitahoinen ja laaja niin että en pystynyt mitään suoria vastauksia antamaan, ainoastaan osoittamaan lukijan oikealle polulle.
VastaaPoistaTekstiilien valmistus on niin monimutkainen ja pitkä prosessi että monikaan kuluttaja ei varmasti tule edes ajatelleeksi mitä kaikkea pitää ottaa huomioon jos haluaa olla myös vaatteiden ja muiden tekstiilien osalta eettinen ja ekologinen kuluttaja.
Itse tulin pelkän aiheen pintaraapaisun perusteella siihen tulokseen että kuluttajan on vain valittava omista periaatteista ne joita on suostuvainen rikkomaan. Niin kauan kuin ei ala kasvattaa raaka-aineita itse ja valmistaa lankaa ja kangasta itse on pakko tinkiä jossain määrin joistakin periaatteista sillä en usko että kukaan pystyy hankkimaan kokonaan eettistä ja ekologista vaatevarastoa jonka ympäristökuormitus olisi vain marginaalinen.
Ja ei, mielestäni kuluttajan ei tarvitse eikä kuulu olla kaikkien alojen asiantuntija ollakseen eettinen kuluttaja. Kuluttajan oikeus on vaatia yrityksiltä eettisempiä tuotteita. Kuluttajalla on oikeus vaatia läpinäkyvämpiä tuotantoprosesseja ja rehellisempää mainontaa. Ja kun keskittää ostokset yrityksiin jonka tuotteista on saatavilla laaja-alaista, totuudenmukaista tietoa voi vaikuttaa siihen että muutkin yritykset alkavat vähitellen toteuttaa samaa kauppatapaa. Toki se ei tapahdu vuodessa eikä ehkä kahdessakaan, mutta aikaamyöden.
Sirinä-nokkoskaupan Ritu pitää kursseja, joilla hän opettaa tekemään nokkoslankaa itse. Ja pellavakin onnistuisi, tosin vaatii hurjasti jaksamista. Mutta eivät teolliset prosessit aina huonompi juttu ole, niissä on mahdollista minimoida jäte ja energiankäyttö, jos vaan on halua miettiä ja panostaa.
PoistaJävla apple, ipad koittaa sensuroida vastauksiani! Kylläpäs kirjoitan pitkän vastauksen, sinä kelvoton kone!
PoistaViimeisen kappaleen kanssa olen ehdottomasti samaa mieltä. Kuluttajan paras ase on vaatia, kysellä ja tivata. Jos jotain ei kerrota, silloin on pätevä syy epäilää, että asiassa on jotain salattavaa.
Niinhän se on, teolliset prosessit on varmasti alunperin kehitetty parantamaan tuotantoa: minimioimaan jätettä ja energiankäyttöä, nopeuttamaan tuotantoprosessia jne. Jossain kohtaa, varmastikin markkinavoimien hyvällä myötävaikutuksella, ne hyvät asiat on unohtuneet ja aina vain edullisempien tuotantokustannuksien etsintä on alkanut kääntyä ihmistä ja luontoa vastaan. Ahneus on pilannut sen hyvän mikä siitä teollistumisesta on seurannut.
Poista