Viimeisen viikon kuluessa olen haastatellut Paloni-liikkeen perustajaa Minnaa ja Sirinä Design -liikkeen Ritua. Palonissa on myynnissä pienten, riippumattomien vaatemerkkien tuotteita, jotka on valittu tyylin ja ekologisen valveutuneisuuden perusteella. Kyselin Minnalta hänen näkemyksiään m. eettisen vastuun jakautumisesta kuluttajien, tuottajien ja virallisten tahojen välillä.
Ja jos joku ei ole vielä sattunut huomaamaan, Paloni avaa pian pop-up-liikkeen IvanaHelsingin kaupassa New Yorkissa! Tsemppiä!
Ja jos joku ei ole vielä sattunut huomaamaan, Paloni avaa pian pop-up-liikkeen IvanaHelsingin kaupassa New Yorkissa! Tsemppiä!
Alempi kuva: Palonin liikkeessä oli hienoja koreja seinällä. Olen aika heikkona koreihin, joten tuo koristelu vetosi.
Sirinä-kaupassa Krunikassa myydään nokkosesta ja pellavasta tehtyjä vaatteita ja kodintekstiileitä. Kyselin Ritulta erityisesti nokkosesta, sillä siinä olisi yksi vaihtoehto puuvillan vahingolliselle hegemonialle vaatealalla. Sirinässä myytävät nokkoskankaat tulevat Nepalista, mutta teoriassa kuitunokkosta voisi kasvattaa myös Suomessa (MTT on tehnytkin jotain kokeiluita aiheesta). Ritu värjää nokkoskangasta itse kasviväreillä ja vielä ompelee myynnissä olevat tuotteetkin. Kiirettä piisaa!
Hei Rinna,
VastaaPoistatämä kirjaprojektisi on todella mielenkiintoinen, ja kirjan syntyvaiheita on kiva seurata. Esimerkiksi juttusi kierrätyskeskuksen tavaravirroista jäi mieleen.
Aikanani tein pukuompelijan koulutuksen päättötyönäni ympäristöaiheisen projektin ja siihen liittyneen selvityksen. Ammattikoulussa ei ollut lähteiden kanssa niin kovin tarkkaa, joten kirjoitelmaani eksyi useammassakin oppaassa ollut harhatieto, että hamppu olisi jotenkin erityisen ympäristöystävällinen kuitu. Valitettavasti kuulin sittemmin itse hamppua viljelleeltä maanviljelijältä, ettei tämä pidä paikkaansa sen enempää lannoitteiden kuin torjunta-aineidenkaan suhteen.
Toivon kovasti, ettei kirjassasi enää pyöritetä näitä vanhoja epätotuuksia. Ehket niinkään keskity kuitupuoleen, vaan enemmän vaatevaraston järkevyyteen ja vastaaviin asioihin, näin olen blogistasi ymmärtänyt?
Tämä nokkosjuttu hieman pisti silmään. Nokkonen on juuri siksi jäänyt pellavan jalkoihin, että kuidun irrottaminen nokkosesta on työläämpää kuin pellavasta. Pellavan muokkaus taas on ympäristölle raskasta ainakin järviliotuksena. Sen vuoksi pellavan käsittelyyn on kehitetty entsyymiliotusta ym.
Yleensäkin ympäristöystävällisiä menetelmiä voidaan kehittää isossa mittakaavassa lähinnä teollisuudessa, juuri entsyymeihin perustuvia ja kemikaaleja käytettäessä suljettuja prosesseja kehittämällä. Se, että pieni joukko muokkaa nokkosta jossakin, ei aiheuta ympäristötuhoja, koska määrä on niin pieni. Se ei vielä tarkoita, että prosessi olisi millään tavoin ympäristöystävällinen tai ekologisesti kestävä.
Irma Boncamper on sanonut, ettei koko maailmaa voida vaatettaa luonnonkuiduilla. Kun mennään isoihin määrin -kuten koko maapallon väestö on - ei kerta kaikkiaan pärjätä nokkoskuiduilla ja vastaavilla. Tarvitaan poly-tyyppisiä kuituja ja muuntokuituja.
Itse rakastan runkokuituja kuten nokkosta, mutta niitä ei saisi hypettää ympäristöystävällisinä. Jos ihmisiltä kysellään ekologisesti kestäviä vaatetuskuituja, kuka osaa nimetä vaikkapa lyocellin, joka on kehitetty viskoosimenetelmien ongelmien takia? Bambun tuntevat kaikki, mutta bambun jalostuksessa käytettävästä viskoosimenetelmästä emme saa minkäänlaista tietoa, koska sitä varjellaan niin tarkasti. Halutaan pitää yllä mielikuvaa, että bambu olisi aito kasvikuitu, vaikka kyse on muuntokuidusta.
Ekologisuudella myyminen on pitkälti mielikuvamarkkinointia, jossa todellisia ympäristövaikutuksia ei ymmärretä eikä tunneta. Erittäin suuren selkärepun omaavaa villaa saatetaan markkinoida ekotuotteena! Ehkä pahin pohjanoteeraus oli se, kun näin ekokaupassa eucalyptus-saunavihdan, jota myytiin vieläpä kovin prameaan tukevasta kankaasta ommeltuun pussiin pakattuna. Miten kukaan voi ajatella, että on ekologista tuoda maapallon toiselta puolelta oksia yhtä tai kahta saunomiskertaa varten? Erikoisen muotoiselle pussillekaan tuskin on jatkokäyttöä.
Väsyin aikanani näihin tekstiilien ympäristökysymyksiin sen verran, ettei graduvaiheessa aihe jaksanut kiinnostaa ja teinkin gradun aivan muusta. Sinulle toivon sinnikkyyttä hankalan ja ristiriitaisuuksia täynnä olevan aiheen parissa!
Hei ja kiitos erittäin mielenkiintoisesta kommentista!
PoistaPääpaino kirjassa on kuluttajan omissa päänsisäisissä jutuissa, miten välttää ostamasta, miten määritellä sopivasti jne. Mutta kirjoitan myös vaatteiden materiaaleista, ja suunnittelen esitellä monin tavoin ongelmalliselle puuvillalle vaihtoehtoisia materiaaleja. Pellavan ja hampun sentään tuntee suurin osa, mutta nokkonen taitaa vain harvalle olla tuttu.
Pitää tutustua tarkemmin hampun ympäristövaikutuksiin - olen perustanut oman ymmärrykseni sen ekologisesta paremmuudesta suhteessa puuvillaan Kate Fletcherin kirjaan Sustainable fashion & textiles, jossa sitä ehdotetaan puuvillan osittaiseksi korvaajaksi. Pitää ehkä kysyä MTT-ltä, mitä heidän kuituhamppukokeiluissaan on ilmennyt sen lannoite- ja torjunta-ainetarpeista. Vettä se ei ainakaan kaipaa samoja määriä kuin pv, joten se olisi kuivilla alueilla paljon järkevämpi kasvivalinta. Fletcherin kirjassa mainittiin, että se on paljon tehokkaampi kuin puuvilla, siis enemmän satoa samalta alalata. Mutta ei kai ole kovin vaikeaa olla puuvillaa ekologisempi...
Nokkonen tulee esiin erityisesti luvussa, jossa mietin lähivaatteista - siis edes teoriassa Suomesta hankittavia vaatteita. Nokkonen täällä kasvaisi, ja se on monivuotinen, vaatii paljon typpeä, mutta toisaalta jopa parantaa maata jossa kasvaa. Ja typpilannoitusta saa ymmärtääkseni lannasta, joten se ei ole yhtä ongelmallinen kuin esim. fosfori. Pitääpä kysyä suvun agronomeilta typen lähteistä!
Suljetun kierron liotus onnistuisi nokkosellekin, jos vain joku rakentaisi siihen tarvittavan kalliin laitoksen.
"Ekologisuudella myyminen on pitkälti mielikuvamarkkinointia, jossa todellisia ympäristövaikutuksia ei ymmärretä eikä tunneta." Tämä on kyllä erittäin totta! Kun aloitin tämän kirjan kirjoittamisen, luulin, että kaikki tieto vaatealasta on tuolla jossain, näpyttelen vaan hakusanan kenttään ja saan tietää mitä haluan, mutta näinpä ei ole. Tietoa, oikein kunnolla tutkittua tietoa, on ihmeen niukasti.
Ainiin! "Erittäin suuren selkärepun omaavaa villaa saatetaan markkinoida ekotuotteena!"
VastaaPoistaHaluaisin tutustua tarkemmin villan ekoselkäreppuun. Lammas tietenkin syö kasveja, ja on näin tehottomampi verrattuna kasvikuituihin, sekä lampaiden loisten karkoittamiseen käytettävät aineet ovat erittäin myrkyllisiä, ja vielä liian suuri määrä laiduntavia lampaita voi aiheuttaa eroosiota. Mutta toisaalta villa on kestävä materiaali eikä juuri ikinä vaadi pesua (joka mm. Kirsi Niinimäen kirjassa mainittiin vaatteen elinkaaren aikana monesti merkittävimmäksi ympäristövaikutustena aiheuttajaksi). Joten linkit ja kirjavinkit olisivat suureksi avuksi!
Tutkin MIPS-asiaa, jonka valossa villa näyttäytyy varsin ongelmallisena. Koska aihetta käsittelevää tietoa löytyi Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta, lähetin sinne jo postia ja pyysin audienssia jonkun MIPS-asiantuntijan luo.
PoistaOn tässä monta asiaa mietittävänä! Välillä toivon, että joku muu olisi jo kirjoittanut tämän kirjan ja minä voisin vain lukea...
Sain muistaakseni FinnKarelia/Virkkeeltä kymmenen vuotta sitten heidän omat prujunsa, jossa oli vertailtu selkäreppuja ja mietitty, miten saada vaatteesta pienemmän selkärepun omaava. Luulen, että ko. monisteet ovat töissä, jonne olen vienyt kaikki paperit, joita en jaksa säilyttää kotona. Voin maanantaina palata asiaan, nyt vietän viikonloppua :)
VastaaPoistaSuurkiitokset, jos jaksat etsiä kyseiset paperit! Ei asialla niin kiirettä ole, että pitäisi viikonloppuna pyyhältää töihin arkistoja penkomaan :D
PoistaRauhallista ja rentouttavaa viikonloppua!
Noniin, löysin ne selkäreppuvertailut. Oli laskettu 231 grammaa painavan puseron selkäreppu eri materiaaleilla:
VastaaPoistaPolyesteri-viskoosi (50-50-suhteessa) 3,3 kg
Polyesteri-puuvilla (50-50-suhteessa) 5,78 kg
100 % puuvilla 8,14 kg
100 % villa 44,26 kg
Noihin oli laskettu mukaan myös kuljetuksia, pakkauksia jne., mutta ne olivat suht samoissa jokaisella. Tuon villan pelkkä materiaaliselkäreppu oli siis 42,98 kg ja puuvillan 6,83 kg.
Villan MI(Material Input) -kerroin on 147 Stefan Bringezun mukaan, puuvillan 22, viskoosin 7,5 ja polyesterin 3,6 Wuppertal Institutin mukaan. MI-analyyseissä ei huomioida muita haittoja, kuten viskoosin kohdalla päästöjä.
Villan hankauksenkestävyys ei ole hyvä, mutta se on totta, ettei sitä tarvitse pestä niin paljoa. Sekin on totta, että vaatteen elinkaaren ympäristövaikutuksista suurin osa tulee pesusta ja silityksestä. Toisaalta taas jotkin villavaatteet vaativat kemiallisen pesun, jossa käytetään hyvin haitallisia aineita.
Ooo, kiitoksia paljon! Onpa sääli, että Virkettä ei enää ole, kun ovat olleet näin kiinnostuneita ekovaikutuksista. Onkohan muut suomalaiset vaatefirmat tutkineet näitä? Pääsen ehkä pian juttusille Nanson vastuullisuustyypin kanssa, pitää häneltä kysyä.
PoistaOnhan tuo aika täräyttävä tulos villalle. Olen suoraan sanoen hieman kauhistunut! Kirjoittelen juuri s-postia parin MIPS-spesialistin kanssa* - koitan kysäistä heiltä myös villasta. Esim. tuleeko jotain vaihetta, jossa villan selkäreppu alittaa vähäisen pesun takia puuvillan (tai tarkemmin ajatellen, ehkä polyesterin, koska puuvillaa ja villaa ei käytetä samantyyppisissä tuotteissa kovinkaan usein).
Ja pitää tutkia, onko eri olosuhteissa kasvatettu villa eri arvoinen - siis onko lammas syönyt heinää jollain laihalla vuoriniityllä, jossa ei voisi kasvattaa ravintokasveja, mutta vastuullisessa, ei liiallista kulumista aiheuttavassa määrässä VS kenties keinokastellussa maastossa ylilaiduntanut lammaslauma.
Hollantilainen Made By -organisaatio on jaotellut tekstiilikuidut luokkiin A-E niiden ekovaikutuksen mukaan (https://docs.google.com/viewer?a=v&q=cache:rSoGOX797t4J:www.made-by.org/sites/default/files/benchmark/benchmark_environmental_condensed_03082011_pdf_16507.pdf+&hl=en&gl=fi&pid=bl&srcid=ADGEEShXLvT0D5yI1kBrO7iY36L3ptf47paEuWxhemHcVvjoPideOdJ8sW8PZUfV0IM5Be_uu3MxcxAhYTRVBUSBEDjt46B9dg7PRkWeKxVWlfksxphiGrgMmoMlgoz2EMqSddoYVYpM&sig=AHIEtbQ9s7SwqZiCWCB5f33J6dSzIfErzw) ja villa on huonoimmassa luokassa taanomaisesti viljellyn puuvillan ja bambuviskoosin kanssa. Luomuvillan vaikutusta ei oltu laskettu. Villantuottajat ovat tietenkin esittäneet vastalauseita tästä, mm. siksi, että juuri käytön aikaisia ympäristövaikutuksia ei ole taulukossa huomioitu.
* siis ihmiset ovat mielettömän avuliata ja ihania, esim. juuri sinä kun jaksoit etsiä nämä paperit ja vielä näpytellä kaikki luvut! Ja kaikenlaiset oletettavasti hyvinkin kiireiset tutkijat ovat laittaneet aikaansa vastatakseen kysymyksiini. Tutkimusteni aikana olen kyllä masentunut maailman tilasta, mutta toisaalta ilahtunut ihmisten hyvyydestä.
Poista