sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Uusi jakku & ostohimotuksia

 Teetin nuhjuiseksi käyneen mustan vakosamettijakun tilalle samaa asiaa hoitavan, mutta paremman näköisen tummanharmaan villakangasjakun. Kankaan ostin torilta Italiasta kevätmatkalla ja sen ompeli helsinkiläinen mahtava ompelija (kysykää yhteystiedot jos haluatte teettää hieman hinnakkaan mutta toisaalta myös hintansa arvoisen vaatteen).

Alkuperäisen jakun olin ostanut eurolla tai kahdella UFFin aleista, ja se on osoittautunut todella hyödylliseksi. Vakosametti vaan on turhan "casual" moneen siistimpää tyyliä vaativaan tilanteeseen ja kangas kului käytössäni aika surkean näköiseksi. Nyt sammarijakku on alennettu ulkoilutarkoituksiin (ja vanhan minulle epäkäytännöllisen ulkoilutakin poistin taloudesta kokonaan. Se oli 60-luvun kirkkaanpunainen vintageihme, luulenpa että sille löytyy Kierrätyskeskuksen kautta uusi koti).

 Suuressa suunnitelmassani jakku oli tarkoitus korvata uudella vasta ensi vuonna, mutta päätin aikaistaa budjetin venymisenkin uhalla hankintaa tokionmatkaa varten. Haluan näyttää siellä siistiltä. Jakun idea on olla helposti erilaisten mekkojen päälle vetäistävä välikausitakki. Kangasta on vielä jäljellä pari metriä, suunnitelmissa on ensi vuonna tai parin vuoden päästä teettää kotelomekko.

  
Jakun saa myös napilla kiinni ja minulla on ihana vilkas lapsi!


Viimeaikaisia ostohimotuksia, jotka ylöskirjaan nähdäkseni kuinka pitkään ne kestävät (jos vielä ensi vuonna samaan aikaan tuntuu hyvältä idealta, eikä minulla ole tähdellisempää hankittavaa, niin saatan jo harkita ostamista).



Sateenvarjoni alkaa olla viime metreillään. Jos vois kuten tahtois, hankkisin nykyisen lopullisesti hajotessa brittiläisen James Smith & Sons -firman kokoontaittuvan sateenvarjon vihreänä. Siinä on kaikki mitä kaipaan sateenvarjolta: taittuu pieneen tilaan ja kädensija on hyvännäköinen ja kaareva. En käsitä nuppipäisiä sateenvarjoja, niitä ei voi ripustaa käteen tai käsilaukkuun.

 Com-pa-ny:n supermahtavansuloinen tammenterholaukku Secrets of Russia -kokoelmasta.  Tämä olisi niiiin mahtavan hyvännäköinen valkoisen pitsimekkoni kanssa. Jos ramppaisin alvariinsa coctailtilaisuuksissa... nykyisellään valitettavasti minulla ei oikeasti ole juuri käyttöä pienelle söpöisälle käsilaukulle.

2 kommenttia:

  1. Olen kuolannut tuota tammenterholaukkua jo jonkin aikaa. En ole vielä raaskinut, kun ei tuo tosiaan mikään käytännällinen ole. Yksi päivä, kun jäin ratikasta pois Lasipalatasin pysäkillä, olin aivan vähällä kävellä siihen hassuun pieneen kauppaan Postitalon edessä ja ostaa tuollaisen. Sain pidäteltyä itseäni. Täytyy sanoa, että jos ostaisin tuollaisen, olisin siitä hyvin iloinen hyvin kauan. Nyt alan miettiä, pitäisikö sittenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuon saisi ripustettua jotenkin näkyville, niin sittenhän se toimisi kodin koristuksena joka vain sillointällöin on myös käsilaukku.
      Salakaupan ikkunassa on varmaan kuolatahra Tammenterhon kohdalla, myös minä käyn siinä aina luuhaamassa ja himostelemassa kun kuljen ohi!

      Poista