Vähenee - lisääntyy - vähenee - jne...

Projektini "työhuone tyhjemmäksi" soutaa ja huopaa. Vien työhuoneella kahden ihmisen tilan tavaramäärineni mutta tarkoitus on kutistaa tarvitsemaani tilaa niin että työhuoneelle mahtuisi vielä yksi osakas.

Eikä tässä vielä kaikki... pari isoa rullaa kangasta on nurkassa, 

samoin pöntöllinen tilkkuja & laatikollinen silkki- ja muita ylellisyyskankaita toisessa hyllyssä.

Kävin taannoin läpi kangasvarastojani ja onnistuin identifioimaan joitakin kankaita, joista raaskin luopua (arvelen, että minulla on suurin henkilökohtainen kangasvarasto koko pohjois-Euroopan alueella. Voisin avata kangaskaupan ihan vain ripustamalla työhuoneen ikkunaan "Kangaskauppa"-kyltin. Luopumisen varaa siis on.) Puolet tilkkuvarastosta lahjoitin Pikku Onnettaren päiväkotiin askartelumateriaaliksi. Osan kankaista vein kierrätyskeskukseen, yhden superkauniin mutta minulle sopimattoman japanilaisen kirsikkapuuvillakankaan lahjoitin Tiinalle ja pahvilaatikollinen odottaa vielä käsittelyä eteenpäin.

Lehtikokoelmani on laihtunut tasan puolet, kahdesta hyllystä yhdeksi, ja näin saan lähes kaikki painotuotteet yhteen varastohyllyyn. Sain sijoitettua pari kansiollista japanilaisia muotilehtiä muiden ihmisten vaivaksi ja iloksi. Päätin keskittää keräilyintoni vintage-kaavalehtiin ja lahjoitin vintage-neulelehdet Kainolle Islantiin (fotasin inspiroivimmat kuvat ja niistä taidan tehdä erillisen postauksen).

Toisaalta tavataa on tullut sisäänkin: Korkeavuorenkadun City Mode ateljeeompelimo lopettaa, ja myy varastokankaansa -50%. Lumouduin ensin puuterinvärisestä puuvillapitsistä (hieno tyllille Cornely-kirjottu pitsi) ja sen jälkeen liikkeen omistaja johdatti huomioni hienostuneen harmaanruskehtavaan laadukkaaseen villakreppiin. Ostin pitsiä koko kerän, noin 8 metriä. Näin hyvää pitsiä tulee harvoin vastaan…

 

Villakreppiä ostin sellaisen palan, että siitä saisi pitkähihaisen vierailupuvun (50-luvulta taas kajahtaa). Koitan keretä ommella puvun ennen Tokionmatkaa, niin että saisiin sen ystäväni häihin ylleni. Luulin jo, että vaatevarastoni kattaa kaikki elämän pukeutumistarpeet, mutta en ollut varautunut vihkiseremoniaan shintopyhäkössä! Tummanharmaa pikkumustani on hiukan liian synkkä, siniharmaata silkki-puuvillaa ja vaaleanpunaista pitsiä yhdistelevä mekko liian avokaulainen ja ruskea jakkupuku ehkä liian arkinen... tai sitten kyseessä on vain pään sekoittava ompeluhimo.

Hmm! tarvitsenko todella uuden mekon vai keksinkö väen vängällä aiheita ompelemiseen?

Joka tapauksessa, suosittelen käymään kyseisessä liikkeessä, jos on tarve laatukankaalle. Eivät ne ilmaisia ole alennuksessakaan, mutta laatu on huippu.

Pari päivää sitten päädyin ostamaan täysin tarpeettomasti pari pitsiliinaa ja pussillisen nappeja. Kävin akupunktiossa ja ajauduin sen jälkeisessä hömelössä tilassa Fidaan. En todellakaan tarvitse uusia liinoja ja nappejakin on noin sadan vuoden tarpeiksi, mutta sellaisia huomasin ostaneeni. Hedebokirjottu pellavaliina on kyllä kaunis, tahroistaan huolimatta, mutta samantapaisia minulla on jo monia enkä oikein tiedä mitä tälle tekisin. Nämäkin rahat olisin voinut säästää matkalle! Äh!

Nappeja oli enemmänkin, mutta ehdin purkittaa muut ennenkuin keksin ottaa kuvan. Huom. vanhat suomalaiset univormunapit!