Viskoosi-infopläjäys

Suhtaudun lähtökohtaisesti positiivisesti viskoosiin, koska se on oikein käytettynä mitä mainioin vaatemateriaali. Kunhan sitä ei tärvätä koittamalla vääntää sitä joksikin mitä se ei ole - nimittäin puuvillankaltaiseksi tai mikä vielä pahempaa, villankaltaiseksi -, niin se on kauniisti laskeutuva, kestävä ja nykyisellään myös helposti pestävä aines. Joskus pula-aikana valmistetut viskoosikankaat olivat ilmeisesti alttiita kutistumaan ja päästämään väriä aina pesussa, mikä edelleen tahraa jossain määrin viskoosin mainetta ainakin vanhempien sukupolvien mielessä. Ennen 60-lukua viskoosia kutsuttiin nimillä säteri (katkomaton filamentti) ja silla (katkekuitu). Suomessa ei nykyään valmisteta viskoosia vaatekäyttöön, vaikka aikoinaan sitä tehtiin paljonkin. Olen kuullut suunnitelmista elvyttää kotimainen viskoosituotanto, mutta en tiedä missä vaiheessa suunnitelmat ovat.

Viskoosi on saanut negtiivista ympäristöhuomiota joissakin kuituvertailuissa, esim. Made-By -organisaation "benchmarkissa" (kuva alla):

Tavallinen viskoosi on huonoimmassa E-luokassa tavanomaisen puuvillan, villan ja nylonin kanssa. Villantuottajat pahastuivat muuten tästä luokituksesta kovin ja tilasivat tymäkät LCAt korjaamaan mielestään väärää käsitystä (LCA = Life Cycle Analysis), josta omana ymärryksenäni sanon lyhyesti että villa voi olla yhtäällä tuotettuna kelpo ekokuitu, toisaalla taas turmio ja huonous. Toinen, hieman vähemmän yksinkertaistettu kuituvertailu löytyy täältä.

Viskoosia on kahta tyyppiä, silkinkaltainen sileä ja ohut filamenttikuitu ja muhevampi katkekuitu. Filamenttiviskoosi on juuri se, joka säilyy hyvänä vuosikymmenestä toiseen, kun taas yleisempi katkekuituviskoosi on altis nuhjaantumaan ja nyppyyntymään. Nyppyyntymisalttius riippuu toki langan kehräystavasta myös, tiukempi kierre ja pidemmät kuidut = vähemmän nyppyjä. Viskoosikankaat vaihtelevat ohuista kesäkankaista t-paitaneuloksiin ja sametteihin, ja sitä käytetään täyteaineena mm. puuvillan joukossa (ihan OK, jos lanka on kehrätty kunnolla ja puuvillakin laadukasta) ja villan joukossa (yleensä huono idea). Viskoosisukkahousuissa tulee esiin sen puuvillaa huonompi hankauskestävyys, viskoosisukkikset nimittäin reikiintyvät varsin nopeasti.

Viskoosi on siis puuselluloosasta valmistettua muuntokuitua.  Puun käyttö kankaan valmistusmateriaalina on käsitykseni mukaan ihan hyvä idea, kunhan puut on hakattu vastuullisesti hoidetuista metsistä joiden uudelleenkasvamisesta huolehditaan, eikä jyrätty jotain ainutlaatuista ikimetsää. Puu voi olla koivu, eukalyptus, haapa, kuusi tai bambu (joka ei olekaan puu, vaan ruoho, mutta käsitetään se nyt puuksi). Maa-alaa puun kasvatus toki vaatii, mutta ei juurikaan lannoitusta tai keinokastelua.

Kuituvalmistaja Lenzing on teettänyt kattavan ja ISO-standardinmukaisen LCAn tuotteilleen (HUOM! linkistä aukeaa 59-sivuinen pdf). Viskoosista paljastuu, että sen ympäristövaikutukset riippuvat suurelta osin tehtaan tehokkuudesta, kuinka kemikaalit kierrätetään, ja mistä tehdas hankkii energiansa. Lenzingin Itävallan-tehtaan energiasta yli puolet saadaan viskoosin raaka-ainepuun ylijääneistä kuorista ja muista tehtaan jätteistä ja loput ulkopuolelta hankitusta biomassasta ja yhdyskuntajätteestä. Varsin kunnianarvoista ekoenergiaa käytössä siis, toisin kuin Lenzigin Aasian-tehtaalla, jossa energia saadaan Indonesian sähköverkosta, johon se saadaan pääasiassa hiilivoimaloista. Viskoosivalmistajia on paljon muitakin, mutta en ole löytänyt minkään toisen valmistajan kunnollista tutkimusta heidän tuotteidensa ympäristövaikutuksista. Syynä voinee arvailla olevan, että ne eivät hyödynnä viimeisimmän ympäristöteknologian saavutuksia ja saastuttavat siis melkoisesti, eivätkä viitsi kiinnittää huomiota asiaan. Lenzingillä varsinkin Euroopan tehtaalla asiat ovat esimerkillisessä kunnossa, joten asiaa kannattaa esitelläkin.

Energian lisäksi huomionarvoisia ovat viskoosin tuotannossa käytettävät kemikaalit, kuten rikkihiili ja lipeä. Jos niitä ei vahdita silmä kovana ja pidetä tiukasti suljetussa pullossa umpioidussa säiliössä, ne ovat vaarallisia. Valmiiseen kankaaseen ei myrkyllisiä jäämiä jää, mutta huoli onkin lähinnä siinä miten hyvin tehtaan jätevedet puhdistetaan ja mitä käytetyille liemille tehdään. Jos niistä huolehditaan asianmukaisesti, kaikki on OK. Jos ne kaadetaan ojaan, ekokatastrofi on valmis. Tästähän kankaan tai vaatteen ostaja ei juurikaan voi tietää mitään. Paitsi sen, että EU:n REACH-kemikaalilainsäädäntö on varsin tiukka, ja jos viskoosikuitu on tuotettu täällä, kemikaalijätteitä ei varmasti kaadettu ojaan. Eli EU:ssa tuotettu viskoosi on tältä osin hyvä valinta.

 

Kaavio viskoosin ja lyocellin valmistusprosessista Lenzigin LCA-tutkimuksesta.

Vettä viskoosiprosessissa kuluu aina paljon, joka onkin yksi syy sen huonoihin sijoituksiin kuituvertailuissa. Lenzigin LCA:n mukaan yhden kuitutonnin valmistamiseen kuluu jopa 42 kuutiota vettä eli 4200 litraa, minkä lisäksi tarvitaa ällistyttävät yli 400 kuutiota jäähdytysvettä. Muuten niin perusteellinen LCA-raportti on tästä aiheesta sangen niukkasanainen. En tiedä, kiertääkö jäähdytysvesi järjestelmässä uudelleen ja uudelleen, vai mitä sille tapahtuu. Pitää varmaan perehtyä selluloosan tuotantoon...

Loppupäätelmänä sanoisin, että 

1) mielummin viskoosi kuin tavanomainen (siis ei-luomu) puuvilla - ainakin sellaisiin tuotteisiin joiden ei tarvitse kestää kovaa, jatkuvaa hankausta. Joku muu aines voi olla toki vielä viskoosia ympäristöystävällisempi, esim. Tencel tai kierrätetyt kuidut.

2) Mielummin Euroopassa tai muuten todistettavasti ympäristön huomioivasti valmistettu viskoosi kuin tavanomainen nimetön viskoosi.

3) koska vaatteessa harvoin lukee missä kuidut on valmistettu, vastuu ostajan osalta on siinä ettei osta ylimääräistä tai tarpeetonta, tai sellaista kuitusekoitusta joka on tunnetusti huono kestämään (kun nyt kerron tässä, että viskoosi missään muhkeassa, villankaltaisessa langassa ei ole hyvä idea, ainakin se on teille blogin lukijoille tunnettu asia).

4) tuetaan suomalaista vaateviskoosituotantoa, jos se joskus saadaan takaisin jaloilleen!