Diana Vreeland, Kässäkerho ja kävelypukuja 50-luvulta

Viime aikojen innostavia asioita:

Dokumettielokuva Voguen Diana Vreelandista. Sähköistävä tyyppi! Suosikkilainaukseni: “You gotta have style. It helps you get down the stairs. It helps you get up in the morning. It’s a way of life. Without it, you’re nobody. And I’m not talking about lots of clothes.” Nimenomaan!! Upeita kuvia, hurjan kiintoisa dokkari. Suosittelen!

Huomasin, että omistan yhden dokumentissa vilahtaneista lehdistä, mutta mihin olen sen arkistoinut!?!

Treffasin eilen Iltalehden sivuilla Kässäkerho-blogin Marian, ja meillä on niin mielenkiintoiset keskustelut, että vieläkin kihisen ideoita. Tarkoitus oli vain pikaisesti tavata, mutta asiaa vaatteista, käsityöläisyydesta, muodista ja sen suhteesta yhteiskuntaan ja kaikkien asiaintilojen parantamisesta oli niin paljon, että puhuimme suurinpiirtein henkeä vetämättä neljä ja puoli tuntia - kunnes toisen piti hakea lapsi hoidosta ja toisen mennä töihin...


Eräs seikka, josta puhuimme, oli korkealuokkaisen käsityöläisyyden edistäminen käytännössä. Teoriassa kaikki kannattavat esim. vaatteiden teettämistä, ja sitä vinkataan muotilehdissäkin - mutta käytännön tasolla se ei ole yleinen toimintamalli. Minä nyt koitan omalta osaltani sitä promota: olen ihan hurjan tyytyväinen uuteen kävelypukuuni. Tässä pari siskoni ottamaa kuvaa, minä menossa haastattelemaan TaiKin tutkijaa Kirsi Niinisaloa. Oli niin lämmin päivä, että jakun ohella muuta takkia ei tarvinnutkaan. Sukkahousut voisivat kyllä olla paremman sävyiset, mutta muuten olen tyytyväinen asuun. Tänään lähden täsmälleen samassa asussa haastattelemaan erästä Vaasan pitsitehtaan asioista tietävää herraa.

Käsineet ovat ostos matkalta, firenzeläisen Madova-käsinetehtaan tuotantoa (he kehuvat parkitsevansa ja värjäävänsä nahkat itse, joten rohkenin ostaa nämä, sillä oletuksella että EU-alueella nahkan käsittelylle lienee tarkat säännöt).

Inspiroivia jakkupukukuvia vuoden 1951 teini-Voguesta, joka osui käteen kun etsin toista lehteä. Väärän vuodenajan lehti, mutta kävelypuku käykin vuoden ympäri!

Huomaatteko jotain yhtäläisyyttä ylläolevan jakkupukuni kanssa?

Avokkaat voisi olla tosiaan sopiva jalkinevalinta. Mulla on peräti kellarissa odottamassa hyväkuntoiset 40-luvun avokkaat.

Pyöreät takinliepeet ovat olleet vissiin iso juttu tuona vuonna. Tykkään!

Kävelypuku - naisen paras ja uutterin ystävä

 

Ylempänä juhlava jakkupuku näyttävällä lantioliehukkeella ja alempana reipas matka-asu.


Päätin investoida leijonanosan vuoden vaatebudjetista teetettyyn jakkupukuun, tai kuten meillä 1950-luvulla tavataan sanoa, kävelypukuun. Muuten minulla nimittäin on vaatteita elämän joka tilanteeseen, mutta kun pitäisi olla kiistämättömän asiallinen ja siisti, vauhkoan vaatetangon ääressä ja tuskittelen aina jotenkin puutteellista vaatevalikoimaani. Esim. jos menen haastattelemaan jotain virallista tahoa, tai sanotaan nyt vaikka pitsitehtaan menneisyydestä tietävää 90-vuotiasta herraa, vaatevarastoni tekee tenän. Nyt tämä ongelma ratketkoon!

Kaikki pukeutumisoppaat 1920-luvulta alkaen suitsuttavat hyvän kävelypuvun ylistystä. On varmaankin käynyt niin, että olen tullut vintage-pukeutumisoppaideni aivopesemäksi. Muutamia lainauksia ---

Elna Kangas: Pukeudu hyvin, 1933: "Käytännöllisin aamupäivä-puku on kävelypuku, tailor made. Se on aina paikallaan, aina muodissa ja aina chic. Vaalea crepe de chine-pusero, mieluimmin paitapusero tai villajumpperi lieventää sen maskuliinista jäykkyyttä. Matalakorkoiset nauha- tai pantakengät, huopahattu, pesuhansikkaat ja asiallinen käsilaukku täydentävät puvun, ja jos olemme kyllin onnellisia omistaaksemme ketunnahkapuuhkan, ei aamupäiväeleganssistamme puutu mitään."

Taitava emäntä, 1951: "Hyvin istuva kävelypuku on kaiken alku ja kelpaa joka tilaisuuteen klo 18 asti. " ja "Hyvin pukeutunut nainen voi, kuten sanottua, esiintyä ohuessa, mustassa kävelypuvussa siihen kuuluvine hienoine puseroineen (takki päällä) kaikkialla ennen klo 18. Mitä myöhempi ajankohta, sitä aistikkaampi hattu. Hienot hansikkaat kuuluvat tähän pukuun. "


Elsa Hagdahl, Hyvän pukeutumisen opas, 1957: "Kävelypuku ... sopii kaikille. Haluamme ensiksi pitää kävelypuvulle pienen ylistyspuheen. Kävelypuku on pukevin, käytännöllisin ja monipuolisin vaate, mitä ylipäänsä on olemassa. Se sopii yhtä hyvin nuorille ja keski-ikäisille kuin vanhoille, se sopii sekä hoikille että pyyleville, se pukee sekä pitkiä että lyhyitä, ja sitä voidaan käyttää vuoden ympäri. Kävelypukua voi käyttää aamulla, päivällä ja illalla, kunhan vain hiukan muuttaa asusteita." ja "Kävelypuku ratkaisee monet pukuongelmat. Kävelypuvun omistajalla on aina jotakin päälle pantavaa ja siten hän säästyy pukuhuolilta. Kävelypuku vaatii vain puhtaan puseron ja niin se on valmis palvelukseen."
"Kävelypuku on tyylikkäin ja käyttökelpoisin, jos se on mahdollisimman yksinkertainen ja koristelematon. Silloin se on sitä, miksi se on tarkoitettukin: uskollisin palvelijamme ja paras ja viihtyisin asumme."

Lopuksi 2000-luvun mielipide!
Kirsi Niinimäki, From disposable to sustainable, 2011: "The tailor-made suit is a good example of the quality-durability-price connection. A tailor-made suit is more expensive than a ready made garment, but on the other hand, it is made according to the user's preferences, needs and measurements, offering a perfect fit physically but also emotionally. "

Minun unelmieni kävelypuku on tämän mallin inspiroima, mutta ei aivan noin dramaattinen. Siihen tulee tavanomainen napitus ja jakun helmaosa ei liehuile noin näyttävästi. Kaarevat taskut pidän ja ehdottomasti shaalikauluksen. Olen innoissani! En tosiaankaan ole ns. "jakkuihminen", mutta nyt kun voin suunnitella kaiken mieleni mukaan, jakkupuku tuntuu ensimmäistä kertaa houkuttelevalta ajatukselta.

We do it ourselves

Some pics of ruffly goodness from teens' sewing book "We Do It Ourselves" from year 1959. Though fifties weren't that great time for lace, it was mostly used only in "underthings", sleepwear and collars.

Handkerchief lace from 50's (nenäliinapitsiä)