Kevyitä kenkäpähkäilyjä ja hyväntuulista hattuasiaa

Kävin tänään aamulla Eetti ry:n tapahtumassa, jossa käsiteltiin EU:n vaikutusmahdollisuuksia vaateteollisuuden vastuullisuuskysymysksissä. Kerron siitä sitten tarkemmin vaikka huomenna, koska nyt haluan esitellä uuden hattuni!

 Kaipasin söpöä coctailhattua, ja koska koitan ohjastaa budjetissa jäljelläolevat vaate-euroni vuoden loppupuolen pariin isompaan hankintaan (talvitakki ja kotelomekko), niin väsäsin sen itse kotoa löytyneistä materiaaleista. Miehen käytöstä jäänyt huopainen "pappalippis" oli ihan kelpo materiaalia, jonka sai höyryttämällä ja ompelemalla alkuperäisestä poikkeavaan muotoon (suosittelen kotimodistille vedenkeittimen nokasta tulevaa höyryä, toimii!). Hattuaharsoa olin ostanut Tokiosta ja pari vintagepitsinpalaa ties mistä. Lähden tänään ulkoiluttamaan hattuani Vaatevallankumouksen karonkkaan.


Kesää varten - kun se nyt tässä joskus kunnolla sään puolesta alkaisi - hakusessa on yksinkertaiset, siistit, sievät avokkaat tai korolliset ballerinat, jotka sopisivat uuden pilkullisen mekkoni kanssa ja tietysti mielellään mahdollisimman monen muunkin vaatteen seuraksi. Kenkien pitäisi antaa minulle siisti ja ryhdikäs olemus esim. luentoja pitäessä, ja olla tietenkin mukavat jalassa. Korkoa saisi olla pari senttiä, ei ihan lituskat mutta ei korkeakorkoisetkaan. Väri saisi olla punainen, tummansininen tai mahdollisesti luonnonrusehtava ja valmistustapa luonnollisesti sekä luonnolle että työntekijöille ystävällinen. 

Repeton ballerinat (yhdet tähän mennessä) ovat olleet kestävät ja kengät valmistetaan Ranskassa, joten työolot ovat varmastikin hyvät. Harmi vainen, että Repeton nettikauppa ei toimita Suomeen ja mistään muualta ei tunnu löytyvän siinä värissä ja korossa kuin haluaisin.

Vakiokenkämerkilläni Chie Miharalla ei ole mitään riittävän simppeliä, vaikka kaikenlaisia hemaisevia kenkiä muutoin onkin. Googlaamalla erilaisilla eco ja fair -tyyppisillä sanoilla löysin Ecotoe-nimiesn firman, jolla on aivan siistin ja sievän näköiset luonnonväriset ja vieläpä kasviparkitut ballerinat (kuva yllä). Mutta ostaa nyt kenkä sovittamatta - aivan mahdoton ajatus!


Samalla ekovarpaalla olisi tälläinenkin somistus:

Ihanat, hohhoijaa, miksi minua aina vetääkin 
juuri tälläiset suloiset kukkaniittypiknikin vaatteet ja 
asusteet? Onneksi sentään nykyään osaan jo pistää 
itselle stopin ennen kuin ostan
 (kyllä ihmisellä pitää toki olla piknikhepeneet, ja 
ihanat sellaiset, mutta kun minulla jo on ihan riittävästi 
niitä, ja ei vielä ole riittävän asiapitoista
esiintymisvaatetusta kesään, niin parasta keskittää 
eurot jälkimmäisiin eikä ensinmainittuihin. Mutta 
tulisipa joskus se päivä, että oikein tarpeeseen 
saisi ostaa söpöjä kesähepeneitä! Niitä vaan tuntuu 
keräytyvän ihan omia aikojaan eivätkä ne oikein kulu
pois.)

Blochilla on myös soman näköisiä ballerinoja, mutta arvaako 
niitäkään sovittamatta ostaa ja toisekseen minua vieläkin nyppii, 
että he eivät kerro nettisivuillaan mitään kenkien valmistus-
olosuhteista. Jotka siis tiettävästi ovat ihan hyvät, koska 
heillä sähköpostiviestittelyn perusteella on oma tehdas 
Thaimaassa - ei siis mitään epämääräisiä alihankkijaketjuja 
tai esim. palkanmaksun valvomisen mahdottomuutta, 
niinkuin yleensä. Mutta miksi ihmeessä piilotella 
tälläistä erinomaista asiaa?!? 

Niin että enpä vieläkään tiedä mistä kengät hommaisin. 
Saa ehdotella, jos tietää reiluja ja/tai ympäristöystävällisiä 
söpöjä avokkaita!

Lopuksi vinkkaan, että uusimmassa Trendissä on juttu vaate-

kaapin siisteydestä ja sen saavuttamisesta vaatemääriä

kohtuullistamalla, johon myös minua on haastateltu. Ihana

lukea tästä aiheesta juttuja, vaikka luulisi että olen jo lukenut 

itseni aiheesta kyllästyspisteeseen. Mutta ei suinkaan! 

Aina kiinnostaa!

Juhlintaa ja muuta hauskaa

 Vielä vähän lisää kirjasta! Oli pressitilaisuus, brunssi ihanassa kahvila Fleuristessa.

 Toimittajat saivat syödä herkkusämpylöitä, tuoreita hedelmiä, hyvää hedelmämehua ja myöskin hyvää kahvia. Ja ehdin onneksi itsekin vähän syömään, kirjan esittelemisen ohella.

 Kustannuspäällikkö Ville asettelee kirjoja siistiin pinoon ensimmäisiä saapujia odotellessa.

 Hyvän mielen vaatekaappia saa kirjakaupoista, kävin tarkistamassa. On aina yhtä mahtava hetki nähdä oma kirjansa ensimmäistä kertaa kaupassa. Tekee mieli huudella muille kirjakaupan asiakkaille, että "täällä se on! Juur se kirja mikä kannattaa ostaa!". En kuitenkaan huudellut.

 Illalla pidin työhuoneella kekkerit ja ei tullut mieleen ottaa kuvia. Sain onnitttelulahjaksi mm. kuvan upean käsityön, mallitilkku eri tavoista kiinnittää pitsiä! Tämän todella osuvan lahjan toi EvenSpaces-blogin MB.

Väsynyt, onnellinen ja kiitollinen kirjailija kekkereiden jälkeen.

Ja tänään kirjamessuille maleksimaan! Jee!

Uutinen, valitus ja käsityö

Hei, olenko jo maininnut, että kirja on painossa!! Tämän kuun lopussa (viimeistään) sitä pitäisi saada kaupoista. "Hyvän mielen vaatekaappi", ja kirjoittaja siis Rinna Saramäki. Saa taputtaa! Niin ja varata kirjastoista ja kysellä kirjakaupoista!!

-----------------------------------

Viikon ärsytys: Nelly-nettivaatekaupan mainoskampanja:

Mainoksessa on tavalliseen, ja juuri siksi niin ärsyttävään tapaan sotkettu kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä asiaa. On ensinnäkin asia 1, (vaate)shoppailun rakastaminen. Sitten on asia 2, bileissä käyminen parhaiden ystäviensä kanssa bileisiin sopivasti pukeutuneena. Mutta näiden kahden sulauttaminen toisiinsa on yhtä johdonmukaista kuin olisi vaikkapa "Oletko #cernholic? Täysin sydämin hiukkasfysiikkaa rakastava, joka mielellään käy maatalousnäyttelyissä kumisaappaat jalassa ja lippalakki päässä parhaiden ystäviensä kanssa? Tässä sinulle uusimmat hiukkaskiihdyttimet higgsin ja muidenkin hiukkasten etsimiseen." Shoppailu ja bailaaminen eivät ole sen likeisemmässä riippuvuussuhteessa keskenään kuin maatalousnäyttelyt ja harrastuneisuus hiukkasten kiihdytyksen alalla. 

Ostelun ja bilettämisen suhteesta voi muodostaa kätsyn nelikentän. Shoppaa ja bilettää, shoppaa ja ei biletä, ei shoppaa mutta bilettää ja lopuksi ei biletä eikä shoppaile. Shoppailu ei lisää biletystä - voi jopa olla että vähentää, jos kuluttaa kaikki disko- ja drinkkirahansa nettitilauksiin! Kukaties sadat #nellyholicit istuvat kaikki lauantai-illat kotona tietokoneen ääressä nenäänsä kaivellen, kun vähemmän ostelevat kanssasisaret taas tanssivat samaan aikaan jalkansa väsyksiin ja päätyvät ihailemaan ikimuistoista auringonnousua jatkoilla kattopuutarhassa. No, juuri tälläistä käsitteiden sotkemista mainostoimistolta on varmaan tilattukin.

Ihan tavanomaista on tietenkin mainoksissa yhdistää mainostettava asia johonkin positiiviseen, kuten nyt tässä tapauksessa juhlimiseen kavereiden kanssa. Siitä on turha nurista. Se, mikä nellyn mainoksessa minua nyppii, on se että mainostettava asia eivät ole mekot tai korkkarit, vaan nimenomaan osteleminen. Ostamisen, tai siis shoppaamisen, mainostaminen tökkii, se on jotenkin häiritsevällä tavalla perverssiä tässä maailman tilassa ja myös ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä-ä. Samasta syystä kai kauppakeskusten mainoskampanjat ovat aina niin puistattavia. Ostamista on vaikea (mahdoton?) mainostaa millään kunniallisella ja ei-iljettävällä tavalla.

-------------------------------

Loppuun käsityö: ostin Pikku onnettarelle kirpparilta eurolla vakosamettimekon. Siinä oli edessä kirjonta, ihan siistiä jälkeä, mutta minusta väärän tyylinen vakosamettiin. Tai ehkä minun vain teki mieli askarrella. Juu, tarkemmin ajatellen se olikin syy. Löysin (pohjattomista) varastoistani pienen pikkuruisen virkatulla pitsillä reunustetun liinan ja kirjoin siihen ristipistoilla S-kirjaimen. Kirjontamallin sain 5 vuotta vanhasta japanilaisesta käsityöpaketteja mainostavasta Couturier-lehdestä.

 

 

 Mekon helmaan voisi vielä etsiä virkatun pitsin tasapainotukseksi.

Kengän anatomiaa Shoebakeryllä

Kovasti on viime aikoina ollut hiljaista täällä, kun suuntaan kaiken tarmoni kirjan kirjoittamiseen. mutta nyt oli taas niin mielenkiintoinen kokemus, että on pakko jakaa se kanssanne!

Löysin jotain kautta Eerikinkadulle juuri avautuneen kenkäkollektiivin Shoebakeryn. Otin sinne yhteyttä, koska kirjaa varten tarvitsin tietoa laatukengän tunnistamisesta. Naisten kenkiä käsityönä tekevä suutari Otso Mäensivu kertoi miten kenkiä tehdään ja mistä osista ne koostuvat. Aika monista, ja kengänteossa on monta vaihetta! Ja nyt olen todella täpinöissäni, joudun kamppailemaan itseni kanssa että en vedä omia kenkiäni puukolla auki ja katso mitä niiden sisällä on. Jokatapauksessa seuraavalla kerralla kun menen kierrätyskeskukseen aion vähintäänkin napata pari paria ilmaishuoneesta, sillä jotkut kengät minun on saatava avata.

Kohta sata vuotta vanhoja suutarin työvälineitä

 

Antiikkisia mutta käyttämättömiä kengännappeja

 

Ihania kengänvalmistuskoneita, vetoavat sisäiseen koneromantikkooni. 

Vain 80-luvulta, lähes uusia siis. 

 

Näin kenkälestin päälle muodostellaan teipistä (!) kaavan esiastetta. 

Kenkien teettäminen taitaa valitettavasti olla vielä taloudellisesti ulottumattomissani (alkuhinta 2200 e), mutta ehkä joskus... Mutta lienee ihmisiä, joille se olisi oikein fiksu vaihtoehto - jos ostelee useampia pareja esim. Loubotineja tai mitä vain vajaa tonnin hintaluokassa olevia kenkiä vuodessa, niin kolmen parin hinnalla saisi jo tismalleen omaan jalkaan sopivat täydelliset kengät. Ainakin saisi rahalleen vastinetta. Itse oikeastaan haluaisin mittojen mukaan tehdyt saappaat, johon tulisi ylläolevan kuvan napit, oih ja voih!

Kaikki Shoebakeryn kengät eivät ole tonnien hintaisia, sieltä saa myös edullisempaa jalkinetta, mm. täysin käsin ilman koneita ommeltuja kenkiä.

On muuten mahtavaa, että tälläistä käsityötaitoa vielä on olemassa. Ja nyt kun suurinpiirtein tiedän, mitä eri osia kengän sisällä piileksii, niitä katsoo aivan uusin silmin.

Sain tuolla idean seuraavaan kirjaan: The Big Book of Small Details - naisille suunnattu vaate- ja asustetietokirja, jossa perehdyttäisiin pikkutarkast valmistustekniikoihin ja detaljeihin. Miehille on kyllä teknispiperrys-vaatekirjallisuutta, mutta naisille juurikaan ei. Selvä puutteellisuus!