Olen keräilijäihminen. Jos vain on kaksi tavaraa, joita yhdistää jokin (muoto, väri, aikakausi, tyyli, jne) niin siinä on jo kokoelman alku. Arkielämää taipumus keräilyyn se hankaloittaa, koska asunto nyt vaan on tietyn kokoinen, eikä sinne ole mahdollisuutta säilöä kaiken maailman kokoelmia.
Olen opetellut keskittymään tiettyihin aktiivisesti valitsemiini kokoelmiin (tietyt pitsit, pitsikirjallisuus, vanha japaniaiheinen kirjallisuus, vanhat pukeutumisoppaat, hyvin valmistetut mielenkiintoiset korit joita voi käyttää johonkin) ja purkamaan muut.
Loistolöytö kirjaston poistomyynnistä! Tämän kirjan kohdalla ei voi vedota siihen, että "sen saa kirjastostakin", koska ei enää saa.
Olen onnistunut sijoittamaan muutamia kokoelmia järkevästi. Pahvilaatikollisen 50-luvun sarjadekkaripokkareita annoin Suomen dekkariseuran kirjastoon, jossa niistä oltiin peräti kiitollisia. Toisen pahvilaatikollisen Remo-sarjakirjoja lahjoitin Helsingin yliopiston scifiseuran kirjastoon (tietämättömille valaisuksi: Remo-sarja kertoo ylivoimaisesta, mystistä korealaista taistelutaitoa osaavasta salaisesta agentista/salamurhaajasta. Remoja ei kukaan osta, mutta en halunnut viedä niitä kierrätyskeskukseen, pelossa että ne joutuisuvat ilmaislaariin ja päätyisivät joulukorttien askartelumateriaaliksi johonkin päiväkotiin - kerrassaan sopimaton kohtalo salamurhajalle, joka saa teräksenkin murtumaan vain sitä oikeassa rytmissä naputtelemalla!)
Pinkka 60-luvun lääkäriromanssilehtiä odottaa vielä kohtaloaan. Dekkareiden ja scifin ystävät ovat hyvin järjestäytynyttä väkeä, mutta romanssikirjallisuuden lukijat ilmeisesti eivät.
Pari isoa lasipurkkia, joita en enää käyttänyt kukkamaljakkoina, toimitin Katariinalle (joka tekee hienoja rintakoruja). Hän tarvitsi niitä nauhojen säilyttämiseen. Jes, hyötykäyttöön! Sydämeni iloitsee, kun tiedän että tavara pääsee hyvään kotiin.
Koitan välttää uusien kokoelmien aloittamista. Jos kirpputorilla näen samanlaisen kupin, kuin minulla jo parittomana astiakaapissani on, tunnen heti halua ostaa sen. Maailmankaikkeus järjestyisi pienen pienen hitusen verran, jos nuo kaksi samanlaista kuppia olisi vierekkäin - mikä miellyttävä tunne! En kuitenkaan enää rupea järjestämään koko universumia oman kotini siistyden kustannuksella. Jouduin hätäsulkemaan tietokoneen, kun näin tuttavan kauppaavan Facebookissa mustaa vekkihametta, jossa oli halkaisijaltaan n. 0.5 cm olevia valkoisia palloja. Minulla kun on kaksi samantapaista hametta, joista toisessa on 1 cm kokoisia palloja ja toisessa noin 3 mm kokoisia pilkkuja. Myynnissä ollut hame olisi niin hauskasti mennyt niiden väliin ja olin jo vähällä ostaa sen, vain tämän hauskan yhteensattuman takia. En tietenkään tarvinnut kolmatta mustaa valkopallollista vekkihametta, ja vain koneen pikaisen hätäsulkemisen ansiosta säästyin sen ostamiselta. Varmuuden vuoksi vein vielä olemattomalle käytölle jääneen isompipalloisen hameen kierrätyskeskukseen.
