Näytetään tekstit, joissa on tunniste flea market. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste flea market. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. syyskuuta 2016

Antishoppailun teknotulevaisuus



Turussa järjestettävä Tekstiili2.0:n tekstiilikiertohackathon lähestyy (minut on pyydetty tuomaristoon, jee!) ja ajatukset askartelevat teknologian ja vaate-elämän yhtymäkohdissa.

Asiaa auttaa myös Hannu Rajaniemen juuri suomeksi ilmestynyt novellikokoelma Näkymättömät planeetat – mukavasti aivoja aktivoivaa luettavaa. Rajaniemi kuuluu myös niiden harvojen (n. kahden) scifikirjailijan joukkoon, jotka eivät ole aivan kujalla muodin mekanismien ja psykologian suhteen. Tässä kokoelmassa on mukana joskus aiemmin mainitsemani mainio novelli Apollo-avaruuspukujen ompelijattaresta. Joskin olen kyllä vahvan ammatillisesti sitä mieltä että neula joka novellissa esiintyy pitäisi olla nuppi- eikä hakaneula!! Toisena muoti-ihmistä puhuttelevana tarinanan nostan esiin novellin Kääpiökuningattaren katedraali, jossa päähenkilönä on nörttimenneisyydestään eroon pyristelevä muotiopiskelija. Paljon mielenkiintoisia ideoita siitä, miten some yhdistettynä koneoppimiseen voisi suht pikapuoliin kehittyä.

Muotiin tai pukeutumiseen ei mitenkään liity lumikin tarinaa versioiva novelli, mutta siinä mielenkiintoinen on tarinan alkuperäinen muoto (http://neurofiction.net). Se on tarkoitettu luettavaksi ruudulta, aivotoimintaa mittaava Emotiv päähineenä, ja tunnereaktioiden perusteella kone valitsee miten tarina etenee. Tämä laite on siis oikeasti olemassa, niitä myydäänkin niille jotka haluavat tutkailla omia aivosähkötapahtumiaan. Ne voi yhdistää erilaisiin laitteisiin, mm. pienoishelikopteriin jota voi näin ohjata ajatuksilla!



Juttelin tässä joku päivä ihmisen kanssa, joka oli ollut kehittämässä jotain kiertotalousprojektia. Yksi osa hommaa oli ollut satojen kirppispöytien kuvaaminen, ja sitten kuvien esittäminen (en tiedä kuinka laajalle) avustajien ryhmälle. He siten ympyröivät kuvista iseään kiinnostavat tavarat. No, tästä mm selvisi se, että ainakin puolet kierrossa tarjolla olevasta tavarasta ei kiinnosta yhtään ketään. Olisipa hyvä jos tämä tavara pystyttäisiin identifioimaan jo alkuperäisessä ostovaiheessa tai mieluiten jo ennen kuin sitä edes valmistetaan! Toinen osio oli jonkinlainen nettikirppisten supertietokanta: kaikki Suomessa netissä myynnissä oleva tavara lajin, hinnan ja myydyksi tulemisen tai myymättömyyden mukaan lajiteltuna.

Kaikki tämä yhdistettynä johtaa seuraavanlaiseen tulevaisuusvisioon:

Itseoppiva tekoäly (tai ainakin jonkinsortin deep learning verkko jokinjokin) käy läpi kaiken maailmat eBayt, huuto.netit jne. Se selvittää tästä datamassasta mitkä ominaisuudet tavaralla, esim. vaatteella, johtavat siihen että sitä arvostetaan. Mittarina, toki karkeana mutta kumminkin hyvää osviittaa antavana, toimii raha. Jos joku on valmis maksamaan jostain asiasta rahaa, se kielii suurella todennäköisyydellä siitä että kyseistä asiaa arvostetaan ja pidetään jollain tapaa hyödyttävänä.
Hidastavana tekijänä tässä on se, että ihmiset tekevät myynti-ilmoitukset ja kuvailevat tuotteita mitä moninaisimman sekavin tavoin, mutta luotan siihen että algoritmi kumminkin rakentuu toimivaksi.

Sitten kun ihminen on tekemässä ostosta, jonkinlainen appi varoittaa, mikäli samankaltaisten tuotteiden arvo putoaa radikaalisti heti kun se on ostettu. Ostos ei siis ole luultavasti kovin kannattava, koska jos sen joka tapauksessa haluaa välttämättä hankkia, sen saa lähes tai täysin ilmaiseksi jostain (ja appi voi vinkata samantien mistä sen saisi). Toisekseen Emotiv tarkkailee tunnetilaa, ja jos vaikuttaa siltä että ostosaie on reaktio meneillään olevaan tunnekokemukseen, se niin ikään varoittaa käyttäjää – valituista säädöistä riippuen ehkä jopa blokkaa luottokortin kunnes tunnetila on tasoittunut :D

Kyllin pitkään ihmistä tarkkaillut oppiva algoritmi pystyisi myös luultavasti ennustamaan kuinka suurella todennäköisyydellä jokin vaate muodostuisi suosikkivaatteeksi.

Ainoa ongelma tässä on, että kuka tai mikä taho tälläistä algoritmia lähtisi kehittämään, kun ostamatta jättäminen ei tuota kenellekään rahaa. Valitettavan paljon todennäköisempää on se, että aivotoimintaa ja mieltymyksiä analysoiva algoritmi kehitellään vaatteita myyvien tahojen toimesta, niin että pystytään entistäkin tehokkaammin myymään tarpeettoman paljon vaatteita ja kaikenlaista muutakin rompetta pienelle ihmiselle, joka on aivan eri olosuhteisiin kehittyneiden aivojensa armoilla…

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Sloggi, Finlayson ja Trendi-lehti kevään merkkeinä

Näittekö eilisen Kuningaskuluttajan, jossa mm. minä etsin eliniän kestäviä tuotteita Itäkeskuksen kauppakeskuksesta? Valitsin nahkavyön, kotimaisen villahuovan ja Fjällrävenin ulkoilutakin, joka oli tehty kestäväksi suunnitellusta kanaasta ja joka näytti korjattavalta.

Hyvinä päivinä tuntuu siltä, että vaatteiden laadun huononemisen ja yleisen haaskaamisen aallonpohja on jo ohitettu. Tässä pari piristävää kevään merkkiä:


Sloggi tarjoaa tietylle osalle valikoimastaan ikuisen takuun - rohkea juttu! Toivottavasti tämäntapainen toiminta yleistyy. Nettisivuilla kerrotaan myös valmistusmateriaalista tavalla, joka herättää ainakin minun alustavan luottamukseni tuotteeseen. Puuvillan lajikkeen tai alkuperän kertominen on aina hyvä merkki. Jos on vaivauduttu pitämään tietty puuvilla erillään, se tarkoittaa sitä että sillä on erityiset ominaisuudet, joista joku on valmis maksamaan hieman enemmän kuin yleensä-vaan-jostain-puuvillasta.


Finalyson antaa hyvitystä vanhoista petivaatteista uusia ostetaessa ja niistä tehdään räsymattoja. Tämä on varmaankin ensi askeleita siihen suuntaan, että käytetyistä, alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan käyttökelvottomista tekstiileistä tulee rahanarvoista tavaraa, ei vain jotain josta eroon päästäkseen joutuu maksamaan.


Trendi-lehdessä esitettiin vaatteiden hankkimisesta ja omistamisesta mielestäni aika radikaaleja mielipiteitä (kun kyseessä on kuitenkin kevyehkö muotilehti), jotka ilahduttivat minua suuresti. Ja entäs tämä järjen äännähdys:
"Kevään katutyylihitti, eli jättimäiset satement-hihat, näyttää kivalta kuvissa, muuta mahtuvatko hihat yhdenkään takkisi sisään? Jos vastaus on ei, ihaile niitä kaukaa."
Tai sitten pitää miettiä koko vaatevarasto noitten hihojen mukaan, ja elettävä sen mukaisesti. Kunhan ei harhaannu ostamaan vaatetta, jota ei oikeasti pysty käyttämään osana sitä vaatevarastoa, jonka jo omistaa, ja joka näin ollen jää täysin turhaksi.


Minun keväinen vaatehullaantumiseni kävi Kaivarin Kanuunassa, josta etsin kumppareita Pikku Onnettarelle, mutta ostinkin paksulla silkillä vuoritetun pitsijakkupuvun koneommeltua pitsiä 60-luvulta. Kokonaiskuvaa tulee sitten, kun saan hieman muokkautettua sitä ompelijalla. 



keskiviikko 28. elokuuta 2013

Siivouspäivä 31.8.!

Pidän Siivouspäivänä 31.8.2013 Kapteeninpuistikossa omaa myyntipöytää, aamukympistä noin kolmeen iltapäivällä. Vapautan kaapeistani myytäväksi mm. hamstraamiani vintagevaatteita, kenkiä (mm. yhdet Chie Miharat), kankaita jos jonkinlaisia, pitsikokoelman tuplakappaleita, kirjoja, japanilaisia muotilehtiä, Iittalan ja Arabian astioita ja niin edelleen. Tulkaa ja ostakaa!

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Pitsinostelun pauloissa

Vaateteollisuus se vaan jaksaa ahistaa, eikä kauppoihin meenmistä voi ajatellakaan. Minulla vaan sattuu olemaan yksi pitelemätön intohimo... kuten tiedätte, vanhat laatupitsit. Vaikka muuten mikään ostaminen ei huvita, näiden ohi on vaan lähestulkoon mahdotonta kävellä. Mutta minähän perustankin pitsimuseon ja kerään tässä pohjakokoelmaa.

 Matkan ostoksista on vielä jäänyt esittelemättä nämä Firenzen antiikkitorilta juosten ostetut (olimme jo myöhässä pizzajuhlista). Ylhäällä handmaschinella tehtyä brodyyriä, alla vasemmalla pieni pätkä kaunista leavers-pitsiä. Vasemmanpuoleinen on samasta koneesta tullutta, sille vaan on säilytyksen aikana tapahtunut jotain kummaa, se on aivan hapertunutta.



Sitten tuoreempiin helsinginlöytöihin. Joku päivä tässä imeydyin Fasaani Antiikin maanalaishalliin, ja kohtasin siellä kaksi rullaa leveää persikanväristä puuvillapitsiä. Aivan huippulaatua. Sitten jatkoin matkaa, ja erikoisen pikku antiikkikaupan penkolaarista löytyi käsinnyplätty neliö ja hieman kapeampaa siroa puuvillapitsiä.



 Mielenkiintoinen seikka on, että omistan jo ennestään samanmallista pitsiä kuin leveät. Väri on vain aavistuksen verran haaleampi. Oikeanpuoleisen rullan löytöpaikka oli Kurvin Fida joitakin vuosia sitten.



 Vielä lähäri käsinnyplätystä. Tarkoitettu varmaan upotettavaksi tyynyliinan tai pöytäliinan koristeeksi.

 Oli muuten Vappukin. Kävin piknikillä. Huomatkaa pellavaiset leikekirjotut ruokaliinani. Nekin ovat Fasaanista, euron kappale (!!!).



Loppuun pari kuvaa niistä muutamasta pitsinpalasta, joita en ole ostanut. Kauniilla ommellulla pitsillä koristettu pöytäliina Kapteeninkadulla olevan pienen antiikkikaupan ikkunasta: 


Ja bongaus Kaivarin Kanuuna -kirppikseltä: 1900-luvun alun pitsipaita. Käykää joku muu ostamassa, jos ei ole jo mennyt!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Brages Pressarkiv ja pitsiherkku kirppikseltä


Brages Pressarkiv on arkisto, johon on tallennettu Suomen ruotsinkielisten lehtien artikkeleita aiheenmukaisessa järjestyksessä (esim. henkilöt aakkosjärjestyksessä tai mikä vielä mahtavampaa, esim. Vasa/Industrie, jossa on kaikki Vaasan teollisuutta käsittelevät kirjoitukset). Löysin mm. muutaman rivin maininnan Vaasan pitsitehtaaseen (silloiseen Rekord Trikooseen) hankitusta Valenciennes- eli Nottingham-pitsin koneesta vuodelta 1913. Palaan vielä uudestaan tuonne tietojen lähteen äärelle, aivan huippupaikka!



Pari päivää sitten tuntui kuin vastustamaton voima olisi vetänyt minut Fida-kirppikselle Iso-Roballa. Sieltä löytyikin kaksi isoa, avaamatonta pakettia Pirjo-Pitsin pitsiä, tehtaan Helsingin ajoilta. Huomatkaa paperikääreen sisällä oleva mainoslause!

torstai 17. toukokuuta 2012

Järjestin pitsilaarit ja muita kuvia


  
Pitsilaatikot ovat viime aikoina tursuilleet epäsiististi. Kun ei mahdu, niin ei mahdu, vaikka kuinka vuoroin tunkisi ja vuoroin viikkaisi. Kun Siivouspäivänä onnistuin ostamaan erityisen viehkon vanhan matkalaukun, annoin pitseille luvan levitä taas uuteen lootaan. Ja näin sievä tuli!

Ostin myös rottinkituolin, siitä kuva Pellavahelmassa.


 Tässä pari viikkoa sitten tekemäni kirppissyöksähdyksen tulos. Pienenpienet kahvikupit olisi kai voinut jättää ostamatta, harmi kun sieviä kuppeja ei tarvitse enempää kuin muutaman parin. Mutta ehkä niille joku käyttö löytyy. Pikkukorin löysi ja halusi itselleen Pikku Onnetar, ei vielä kahtakaan ja tunnistaa jo hyvän korin...


Oli niin kaunis pahvi langalla, että ostin tuo ihan koristeeksi.


Joskus viime viikolla esittelin Monnalisa-merkkisen kirjotun tyllin pinkein kukkasin. Päädyin ostamaan palan samaa, mutta valkoisena, kun alelaarissa tuli vastaan. I-ha-naaaaa, ih! Näyttäisi erityisen ajankohtaiselta nudenvärisen Calaisista ostetun pitsin alla. Voi kun nyt tietäisi tuleeko kutsu kustantajan kevätkekkereihin vai ei, voisi alkaa sommitella söpöstysmekkoa.

Femeinine Wardrobe-kirjan inspiroima silkkipaita on edelleen kesken, nyt loppui lanka eikä sitä saa helatorstaina tietenkään lisää. Oikeassa ylänurkassa itseostamani äitienpäiväkukka. 

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Jummi jammi, jättipotti kirpputorilta

Anteeksi karkea kielenkäyttö otsikossa, joka ei oikeastaan sovi löytämäni aarteen tunnelmaan. Pitäisi virittäytyä mielessään laventelintuoksun, pidätettyjen huokausten, alasluotujen katseiden, salonkiin vetäytymisen ja ylöskasvattavien kirjojen aikakauteen.

Kävin Kaivarin Kanuuna -kirpputorilla, ja osuin aivan ihmeelliseen pitsipöytään. Melko ankean romun joukossa oli kaunis virkattu pitsi:

Koristeellinen, sievä malli, jollaista en ole ennen nähnyt.

Virkkauksen alta löytyi aivan upea filet-pitsi:

Verkon silmät ovat noin 2 mm, eli tarkkaa työtä! Mutta viimeisenä oli kaikkein paras löytö, aivan käsittämätön aarre:


Upea, sisäreunalta noin 80 cm pitkä ja leveimmältä kohdalta 16 cm leveä käsintehty pitsikaulus. Se on upea. UPEA! Ei arvaisi, että etsiessään lapselle pipoa, törmääkin historialliseen aarteeseen (joka muuten maksoi 4 euroa, lähes sikamaista että sain tämän omakseni niin halvalla!). Mittakaavan näette pari kuvaa alaspäin, lanka on käsittämättömän ohutta - ja huomautan, että minulla ei ole mitkään lapiokourat, 1800-luvulla pieni käteni olisi ollut paras valttini naimamarkkinoilla.

Kauluksessa on nyplättyjä lehtiä, kiemuroita ja kukkia, reunoissa koristesilmuin reunustettuja soikioita. Kuvioita yhdistävät letitetyt sillat. Nyplättyjen kuvioiden muotoja myötäilee ulkoreunasta hiukan paksumpi laanalanka. Kaiken upeuden huippuna kauluksessa on kolme ommeltua Point de Gaze -medaljonkia, käsintehdyllä (!) tyllipohjalla.

Tämäntyyppinen nypläystä ja ommeltua pitsiä yhdistelevä pitsi on englanniksi mixed Brussels lace, suomeksi kai yhdistelty brysselinpitsi? Vai mikä lienee. Ei nyt kai ainakaan sekoitettu brysselinpitsi, kuulostaisi siltä että langat ovat menneet solmuun :D.

Arvioin (arvailen) parinkymmenen vuoden haarukalla kauluksen olevan 1870–1880 -luvuilta. Täällä samanmallinen (tosin irlantilaista virkkausta oleva) kaulus, jossa siis isot kolmionmalliset ulokkeet, 1880-luvulta. Täällä taasen "ulokkeinen" kirjailtu tyllikaulus ajoitettu välille 1880-1900, mutta paljon ostamaani kaulusta isompi. Aiemmin (1800-luvun puolivälin tienoilla) kaulukset olivat pienempiä ja 1890-luvulla taas - ainakin muotikuvien mukaan - isompia. Voi tietysti olla, että näyttävät jättikokoiset pitsikaulukset olivat vain muodin huippu, ja vaatimattomammin pukeutuvat käyttivät silloinkin kohtuullisen kokoisia kauluksia.

En pistäisi ajoituksen kanssa päätäni pantiksi, mutta on hyvin epätodennäköistä että näin hienotöinen pitsi olisi enää 1900-luvulta. Silloin vain hyvinhyvin rikkaat tai kuninkaalliset pystyivät hankkimaan korkealaatuisia käsinnyplättyjä/ommeltuja itsejä, sellaiset tuskin kulkeutuisivat Kaivarin Kanuunan kirppispöytään nuhjuisten kippojen ja kuluneiden paituleiden seuraan.


Kuvan keskellä pitsi on 12 cm leveä. Pitsissä oli muuten pari pientä mustaa langanpätkää, ilmeisesti tätä on käytetty mustan puvun kanssa.


Ommeltu medaljonki kauluksen keskeltä, tyypillinen point de Gaze ruusu, jossa kolmiulotteisuutta tuova päälleommeltu terälehti.



Lopuksi sydäntälämmittävää luettavaa intohimoisille pitsinystäville, "sen hiljainen runsaus ei koskaan tyrkytä itseään ja sen aidon arvon ja kauneuden tunnistavat vain ne, joiden ylittämätön hyvä maku on opettanut näkemään sen arvon...". Kukapa ei haluaisi tulla imarrelluksi sanoilla "superior taste"!

It is the one costly wear which never vulgarises; jewels worn without judgment can be rendered offensive to good taste in their too apparent glitter, but lace in its comparatively quiet richness never obtrudes itself and is recognised in its true worth and beauty only by those whose superior taste has trained them to see its value. . .

—Mrs. F. Nevil Jackson, A History of Hand-Made Lace, ca. 1900.


keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Soon my mushroom lace medallions are complete! Sienipitsimedaljongit ovat melkein valmiit!

Recent fleamarket find: Pretty very delicate tatted trim and drawn thread border on a handkerchief and curiously unromantic monogram. Löytyi vähän aikaa sitten kirpparilta: herkkä, koristeellinen frivoliteettipitsireunus ja revinnäisreunus nenäliinassa, kulmassa yllättävän asiallinen, suoralinjainen monogrammi.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Eyelet lace from around the world


In this rather prosaic Ikea box are my favourite colourful eyelet laces. Sometimes I just like to take them out and look at them. They bring to my mind memories and also dreams for future.

Tässä jokseenkin arkipäiväisessä Ikea-pahvilootassa säilön värikkäitä lempibrodyyrejäni. Sillointällöin ilahdutan itseäni avaamalla laatikon ja ihailemalla kokoelmaani. Ne herättävät yhtä lailla muistoja kuin tulevaisuudensuunnitelmiakin.


Embroidery I got from Paris. I love the combination of happy red on natural background. One day it'll decorate a very country romantic apron dress.

Brodyyrinauha Pariisista. Minusta raikkaan punainen luonnonvärisellä pohjalla on pistämättömän ihana yhdistelmä. Joskus vielä ompelen sen maalaisromanttisen essumekon, jonka helman tämä koristaa.



Raspberry and blueberry colours from famous Tokyo fabric shop Tomato /
Vadelman ja mustikan sävyjä suosikkikangaskaupastani Tomatosta Tokiosta.



Translucent / black broderie from London 2nd hand shop (by now it must be obvious I spend a great deal of time in fabric shops and buying fabric when traveling) and contrasting very opaque eyelet in nude tones from flea market in Helsinki.

Läpikuultavan vaalealle kankaalle mustalla langalla kirjottu brodyyri lontoolaisesta käytettyjen vaatteiden kaupasta (tästä varmaan käy ilmi, että luuhaan kangaskaupoissa ja muutenkin ompelutarpeita ostamassa mihin sitten ikinä matkustankin!) ja vastakohtana jämäkkä ja tuhti vaaleaa-vaalealla brodyyri helsinkiläiseltä kirpputorilta.




More souvenirs from London / lisää Lontoontuliaisia



Navy/white eyelet lace looks quite 60's, don't you think?
The white with bit crappy looking yellowish border is from a fleamarket deep in the Finnish countryside. It looks like someone has embroidered it, in the early eighties or so, on an old bedsheet selvedge with her sewing machine and cut the excess away carefully with her little sewing scissors. And then she didn't use it. I love the little mystery stories behind lace and sewing supplies bought second hand.

Tummansinivalkoinen brodyyri tuo mieleen 60-luvun.
Valkoinen brodyyri jossa on hiukan kämäinen vihervänkellervä reuna löytyi maalaiskirpputorilta Varsinais-Suomessa. Vaikuttaa siltä, että joku on tehnyt sen itse joskus ehkä varhaisella 80-luvulla ompelemalla koristesiksakilla ompelukoneellaan vanhan lakanan reunaan ja sen jälkeen huolellisesti leikannut pikku ompelusaksillaan ylimääräisen pois. Ja sitten se jäi käyttämättä. Nämä pienet selittämättömäksi jäävät tarinat kirpputorilta / käytettyinä ostetuissa ompelutarpeissa kiehtovat minua.