Vieraskirjoitus kapselivaatekaapista

Tapasin Roskalavapaviljonki-tapahtumassa aivan sattumalta GoLightly-blogia pitävän Eveliinan. Lupasin kirjoittaa vieraskynän hänen blogiinsa, ja aiheeksi valikoitui muodikas (joskaan ei lainkaan uusi) ilmiö kapseligarderoobi. Täältä se löytyy.

Omalta kohdaltani olen huippukäytännölliseksi ja kapselin kantavaksi keskuspilariksi havainnut runkopuvun. Kesän ajan se oli kellarissa säilössä, mutta aion tänä viikonloppuna noutaa sen taas käyttöön. Se on siis aivan yksinkertaisen villakreppinen mekko, joka villatakin kanssa sopii leikkipuistossa seisoskeluun, mutta kullankimalteisen pitsihuivin ja korkokenkien kanssa onkin aivan korrekti häävieraan mekko. Se yllä voi pitää esitelmän, käydä pankissa keskustelemassa, polkea kahville isoäidin luo ja istua kirjaston lukusalissa kirjoittamassa. Ainoastaan sotkuista ruuanlaittoa varten villamekko kannattaa vaihtaa kotiasuun tai ainakin suojata hyvin essulla. Muitakin vaatteita syys-talvi-kapseliin toki kuuluu, mutta jos pitäisi valita vain yksi, valinta olisi selvä. (Muistatteko Tavarataivas-dokumentin, jossa sympaattinen nuorimies vie kaikki tavaransa varastoon ja hakee sieltä yhden päivässä? Poikaparalla kestää vaikka kuinka kauan saada kasaan työkelpoinen asu, jossa ei palele. Kolmen päivän saalis mekko, sukkahousut ja kengät taasen riittäisi jo täysin yhteiskuntakelpoiseen ulkoasuun).
 

Kevään the Project 333

Kaksi käsilaukkua: itsetekemäni kangaskassi kaikkiin arkitoimiin ja Parikan kiiltonahkainen ruskea laukku jakkupuvun kanssa ja muuten siistimpään menoon. Huomasin, että kukkaroni käy myös juhlalaukusta, ainakin pienempiin juhliin, joten saatoin skipata juhlalaukun.
Neljä huivia: musta silkkivillahuivi, siniharmaa villahuivi (Tikau), harmaanruskea villahuivi valkoisilla pitsikoristuksilla (tein alunperin Pitsikirjaa varten) ja juuri siskoltani lahjaksi saamani peurakuvioinen vintagehuivi.
Kolmet käsineet (pitkät harmaanruskeat, pitkät mustat ja lyhyehköt harmaanuskeat) ja ruskea vintagehattu jota käytin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja sain heti kehuja!

X piirroksen vieressä muuten merkkaa sitä, että sama vaate oli talvikaudellakin käytössä.

 

 Vaatetus jakaantuu kahteen päälinjaan:
1) Muhkuisen islantilaisvillapaidan kanssa käytttävät ja
2) Mustan "fiinin" takin kanssa käytettävät
ja lisäksi on vielä 3) jakkupuku.
Villapaidan kanssa käyvät kotitekoinen tyllihame ja pitsimekko - arkeen tai viehkoon oleskeluun. Samoin villapaidan kanssa sopii kotitekoinen lehtikuvioinen hame, joka on pakollinen kumppareiden kanssa -vaate. Runkopuku nyt sopii yleensäkin kaikkeen.
Musta takki vaatee meikkiä ja hieman normaalia huolellisempaa hiustenlaittoa sekä kiiltonahkaisen laukun. Takin kanssa käytettäviä vaatteita ovat musta pitsikoristeinen villakreppihame ja kukkakuvioinen vintagemekko puuvillavoileeta.

 Yläosat käyvät melkeinpä mihin vain alaosiin, ihan pari poikkeusta vain. Voi olla, että keväämmällä vaihdan jonkun näistä harmaanruskeaan t-paitaan.

 Kengät: nahkasaappaat, kumisaappaat, ballerinatossut, korkokengät. Ruskeat ja mustat nauhakengät, mustat avokkaat. Ruskeat nauhakengät ovat maailman kauneimmat, mutta ihmeen hankalat yhdistää käytännössä mihinkään. Jos tämä kevät ei tuo muutosta asian tilaan, voi olla että niistä tulee mustat nauhakengät...

Näistä vaatteista saan loihdittua kaikki tarpeelliset tyylini: arki, arki kumisaappailla, hieman siistimpi, bisnes-työ ja itsensä hemmottelu. Vaatteita voisi vielä vähentää muutamia, mutta nyt menen tällä ja pistän lepäilemään jos kyllästyn johonkin. Koruja en ole laskenut mukaan, pidän korulaatikossa esillä 6-8 korua kerrallaan, eli kokonaismääräksi tulee 32 vaatetta + 8 korua = 40 kpl. Tuntuu tällä hetkellä sopivalta määrältä.
EDIT: Hah, on niin helppo arvioida määriä alakanttiin. Tarkemmin laskien koruja onkin 11.

Guide to Modern Clothing & What Shall I Wear

Pari mahtavaa pukeutumisopasta löytyi kirjastosta, molemmat Yhdysvalloista ja 50-luvulta. Guide to Modern Clothing on kotitalous- ja käsityötunneilla käytettäväksi tarkoitettu koulukirja teini-ikäisille ja nuorille. What Shall I Wear on merkittävän muotisuunnittelija Claire McCardellin hilpeä opas/kevytesseekokoelma, josta on juuri otettu uusi painos (ilahduttavasti alkuperäisine kuvituksineen ja vielä lisättynä McCardellin vaatteiden muotikuvia ja mainoksia esittelevällä liitteellä). McCardellista myöhemmin lisää kunhan olen ehtinyt lukea kirjan loppuun.

 Guide to Modern Clothing on kirjoitettu sellaiseen päällepäsmäröivään ja kädestä pitäen ohjailevaan tyyliin, jota rakastan vanhoissa oppaissa ja joka saisi minut aivan raivoihini, jos vastaavaa ääntä käyttäisi joku tällä vuosituhannella. Ihanimpia ovat ehdotukset kouluokan yhteisiksi tehtäviksi, kuten "Promote a Good Grooming Campaign in the school. With the permission of the Principal, secure the cooperation of the school newspaper the assembly committee etc. for deleoping the program." Mitähän nykypäivän nuoriso olisi mieltä tästä reippaasta ja tervehenkisestä kampanjasta?

"Your emotions and appearance
Girls who are well adjusted emotionally, self-confident, and sociable tend to dress appropriately. Those who are ill-adjusted and have a negative outlook on life thend to be careless in their dress.
...
Your facial expressions reveal your mental attitude. You will be more attractive if your face shows serenity, friendliness, and interest. To improve your appearance, make the most of each day, smile and be happy."
" Cleanliness and fragrance make for daintiness and femininity. They are forms of loveliness available to everyone. "

"Well-gromed clothes are well-fitted clothes that are becoming to you and that are in good taste and good order."

 

Runsaasti ylellisiä värivalokuvia, ei vaan meikäläisissä koulukirjoissa tuolloin..!

"You cannot be well dressed by just wishing to be well dressed. It takes observation, careful study and an intelligent application of what you have learned. It takes a lively interest in fashion... Money is not as important as a knowledge of good grooming and smart shopping strategy."

 Teinittäret ovat olleet niin elegantteja ja hienostuneita, ainakin oppaan mukaan, että maailmannaisetkaan eivät oikein nykyään yllä samaan.

Esim. tämän tytön puvusto on hillitty ja hienostunut uimapuvusta kävelupukuun.

 Tietty rentous olemuksesta tosin puuttuu, ominaisuus joka ei vissiin ollut kovin korkealle arvostettu.

 Muutama ensimmäinen luku on mielenkiintoisinta antia, loppupuoli kirjaa neuvoo vaateompelun perusteet patakintaasta vuoritettuun jakkuun asti. Ompeluohjeet ovat ompeluohjeita vuosikymmenestä riippumatta.

Ohjeet hyvän, toimivan puvuston kokoamsieen ovat tuttuja, mutta jostain syystä jaksan lukea niitä yhä uudelleen. Se on jotenkin rauhoittavaa.

"HOW does one manage to be well dressed? Planning your wardrobe is the answer. A wardrobe of clothes which are becoming to you and which are appropriate to the occasion do not just happen to collect in your closet."

 50-luvun vaatetuksessa eniten pistää silmään kenkäosasto. Oli lumi taikka loska, aina pikku korkkarit jalassa. Teoriani mukaan nailonien keksiminen teki niin suuren vaikutuksen, että niitä piti esitellä pakonomaisesti pitkälle 60-luvulle asti.

 Ylhäällä vasemmalla oleva mekko on keihtovan kaunis. Minulla sattuukin olemaan hyvin samantyyppisesti kuvioitu kangas, vain odottamassa tullakseen kesämekoksi. Itse kaipaisin hieman avarampaa pääntietä.

 

Runkopuku kolmen erimittaisen tytön päällä ja kolmin erilaisin asustein. 

Vielä muutama suosikkilainaukseni kirjasta:

"A girl must have knowledge and information about clothing if she is to choose the most appropriate clothes for her circumstances, obtain hte greatest satisfaction from the clothes she wears, and gain an understanding of the place of clothing in her life in relation to her goals as a person."

"Whether or not you are beautiful is not as significant as whether you are well groomed and whether your appearance is pleasing. Making the most of your looks is not vanity. It merely indicated proper self-regard and consideration of others."


Kuunneltavaa: Johanna Korhonen puhui tänään Ylellä ohjelmassaan vaatteista, pikamuodista ja Elisabeth Clinen kirjasta Overdressed (ohjelma löytyy Areenasta). Pitäisiköhän minun postittaa hänelle yksi Hyvän mielen vaatekaappi?

Kotona taas ja kuvaläjä

Palasimme kotiin ja nyt on erittäin epätodellinen olo, vuorokausirytmi aivan sekaisin ja ei oikein tiedä onko unessa vai hereillä. Kotimatka sujui suht vaivattomasti, vaikka migreeni uhkasi. Kaikki näyttää avaralta, laajalta ja hieman autiolta. Peruna ja ruisleipä maistuvat hyvältä.

Sekalaisia matkakuvia tässä päivityksessä, myöhemmin vielä neuvoja pitsi- ja kangasostoksille Tokioon, ostostunnustuksia ja se kauan aikaa sitten luvattu arvonta!

 Kolmen euron bentolounas Odaiban toimistopilvenpiirtäjän ruokakerroksesta.

Minusta erittäin hienoa ja sympaattista: metroaseman ilmaisvessassa tuoreita kukkia ja vuodenaikaan sopivat paperikoristelut.

Supersuloinen Hattifnatt-kahvila Koenjin kaupunginosassa. Jos kaipaa runotyttöilyä ja herttaisuutta, suosittelen! Naapurissa todella viehättäviä nuorten suunnittelijoiden postikortteja ym. pientä tilpehööriä myyvä kauppa.

Hattifnatin suosituin herkku, kurpitsakräämileivonnainen. Kaulassani ent. luokkatoveriltani Apilta lahjaksi saamani to-del-la hieno saksikoru. Jos joku syynäsi oikein tarkasti taannoista televisioesiintymistäni, saattoi huomata jakun kauluksessa Apin tekemän kellokorun.

 

Shjinkun keskuspuiston tosi toimiva leikkipuisto (kuvassa betonivalas, jossa lapset saavat kiipeillä). Lähestulkoon kokonaan uusissa vaatteissa -_-' paraskin kuluttamisen välttämisestä saarnaaja... kaulahuivi on sentään vuodelta 2008. Kissakuvioinen kassi tuli ostettua voidakseni vältellä joka kaupassa tungettavia muovipusseja. Olin lukenut, että tsunami- ja ydinvoimalakatastrofin jälkeen Japanissa oli herätty ekotietoiseuuteen aiempaa enemmän, ja mm. muovipussien tuputtamista vähennetty, mutta se ei kyllä oikein näkynyt. Esim. sämpylöitä ostaessa jokainen erimakuinen sämpylä sujautettiin omaan pikku muovipussiinsa, sitten kaikki yhdessä pussiin, joka vielä laitettiin pussiin - ja kaiken päälle pussiin laitettiin vielä säilytyspussi ja nipsutin sitlä varalta että haluaa säilyttää leipänsä seuraavaan päivään. Kertyvän roskan määrä kyllä ärsytti, vaikka ne säntillisesti kerätäänkin ja käytetään lämmöntuotantoon. 

Korikauppa Kappabashi-kadulla Asakusassa. Olen aivan himona koreihin ja ostin tuolta perinteisen bambusta punotun torikorin. Sinne aion säilöä sukkahousujani kunhan kori tulee postitse luokseni. Jee! Pääsen eron rumasta rupsahtaneesta pahvilaatikosta, jossa ne nyt ovat. Kovin mieluusti olisin ostanut enemmänkin, mm. kuvan oikealla puolella näkyvän ilmavasti punotun sylinterinmuotoisen jättikorin, mutta niiden kotiintoimittaminen olisi täysin mahdotonta.

 

Pari illanhämykuvaa, ylempi Odaiban keinosaarelta ja alempi Shinjukun kotikadulta. 

Valtavan kaupungin keskellä on jatkuvasti pienepieniä mutta tehokkaasti täytettyjä viheralueita. Naapurin riisikaupan pihalla kasvoi tämä hedelmäpuu, jonka lajikkeesta ei ole tietoa.

Tokio sen kun kasvaa vaan. Tämä kuva on suht läheltä Shinjukun Okadaya-kangastavarataloa.

Pikku onnetar ja iso kaupunki.

Matkakuvia ja pitsihankintoja

Päivittämisen aihetta olisi vaikka kuinka paljon, aikaa kirjoittamiseen vaan ei tunnu löytyvän! Tässä on ainakin koettu japanilaiset häät (vihkiminen shintotemppelissä, hieno juhla-ateria japanilaiseen tyyliin, iltabileet), kaksi päivää Disneylandissa vihkiparin ja perheensä kanssa, yön-yli-matka kuumien lähteiden Hakoneen, nabe-soppakemut ateljeessa ja öö, pakko myöntää, jonkinverran shoppailua myös. 

 Pidän häissä maljapuhetta. Kuvassa vain yksi kolmesta valtavan pitkästä pöydästä - väkeä paikalla oli ainakin 70. Ylläni runkopuku, kullanvärinen pitsihuivi, kultainen ranneketju ja toffeenväriset korkkarit. Muiden vieraiden pukeutumisesta huomaa, että musta ei tosiaankaan ole pannassa - periaatteessa siis pikkumustani olisi käynyt. No, en kadu mekon ompelua, se on ollut muutenkin hyödyllinen matkalla! Jos tarkkaan tihrustaa, näkee morsion ja sulhasen perinteisissä hääkimonoissa.

 

 

Disneyland

Uudet saappaat Disney-hotellin matolla.

 

  Kuuluisa vuori Hakonen köysiradalta nähtynä.

  Valkoneuleiset äiti ja tytär Hakonen Goran rautatieasemalla tyytyväisenä vuoristojunailun jälkeen.

Sammalpuutarha.

Metrokartta.

 Nabe-pata ja herkkuaineksia. Melkein tekisi mieli hankkia sähköpata, mutta mitäpä sillä tekisi kun lähikaupasta ei kotona saa asiaankuuluvaa lientä.

Pitsiostosten suhteen mopo ja lapanen ovat jo kaukana toisistaan... tänään kävin Harajuku Lace Centerissä, joka on korkealuokkaiseen pitsiin ja siitä valmistettuihin vaatteisiin erikoistunut kauppa. Alakerrassa on intialainen kahvila, josta havaitsin saavan mm. maukasta mausteista chaita. Sitten kapeat raput yläkertaan ja on pitsiparatiisissa! Lisää kuvia seuraa myöhemmin, alla todisteet päivän pitsiosteluista: pussillinen pitsinäytteitä, hiuspanta ja kaulakoru. Nipporin retkestä, Yuzawaya-kangaskaupasta ja Okadaya-kangaskaupasta raportoin vielä erikseen.

Runkopuku matkailee

 

Runkopuku pilvenpiirtäjän huipulla. Mekon asusteena vain mustat sukkahousut ja kengät, kiiltävä ruskea käsilaukku ja metallinen vyö, joka on oikeastaan juhlakäsilaukkuni irroitettava hihna. Se sattui olemaan vyötäröni mittainen, mikä kätevä tuplakäyttö!

 

 

Puku onneton on kuvassa ryppyinen testipakkauksen jäljiltä mutta kehnostakin kuvasta ja rypyistä huolimatta ilmenee puvun yksinkertaisuus. Siinä ei ole oikein mitään huomionarvoista itsessään, ja juuri siksi se on niin kätevä perusta asusteille. Villakreppi on matkailijalle siitä kätevä kangas, että se siliää itsestään kunhan saa riippua päivän henkarilla.

 Näppäys leikkuupöydällä odottavasta kangasläjästä. Beigestä silkistä tuli runkopuvun vuori, ja tuntuupa ihanan ylelliseltä yllä. Oikeanpuoleisessa ylänurkassa Pikku Onnettaren samettinen juhlamekko ja siihen tuleva beigenpunertava pitsi.

Testasin paria eri pitsiä ja pitsikaulusta puvun kanssa. Uunoja ilmeitä seuraa:

Loppukevennyksenä Pikku Onnettaren asu päiväkodin naamiaisjuhliin, arvaatteko hahmon? Olen jälleen melko tyytyväinen puvun taikomiseen tyhjästä yhden päivän aikana ja 3,5 euron investoinnilla  - napit 1 e/kpl, pipo kierrätyskeskuksesta 1,5 e. Haalarikangas löytyi varastoistani ja valkoinen kangaspainoväri samaten.