Pärnu ja sisustusta

Alkuun pari uutista:
* Huomenna klo 13.30 olen MTV3:n Uutislive-nettilähetyksessä puhumassa juuri Bangladeshin vaatetehtailta palanneen toimittaja Aino Huilajan kanssa vaatetuotannon eettisyydestä.
* Lukekaa tuleva NYT-liite huolella, siellä pitäisi olla 5 mun vinkkiä eettisekologisempaan vaatehankintaan.
* Ja vielä lauantaina Korjaamon kirjamarkkinoilla puhun Outi Moilalan kanssa samasta aiheesta!

Sitten matkailuun.

Vanhempani lahjoittivat jouluna jälkeläisilleen ja heidän perheilleen yhteisen matkan Pärnuun. Ihanaa oli! Suosin tälläisiä aineettomia lahjoja :)
Käyskenneltiin kauniissa kaupungissa (no silmät piti sulkea uuden kauppakeskuksen kohdalla), plutikoitiin kylpylässä ja varsinkin syötiin. Erikoisesti jäi mieleen viehättävästi sisustettu kahvila Supelsaksad. Ruuat oli huippuhyviä ja tunnelma aivan mainio. Haaveilen kirjoitussesongista Pärnussa, vuokraisin jonkun huvilan ullakkohuoneen ja kirjoittaisin tietenkin kirjoituskoneella. Tai kynällä!

 Kierrätysaiheinen näyttely oli suurelta osalta sitä mitä voi arvellakin, muutamia nokkelia ajatuksia oli myös joukossa. Viehätyin arvattvasti tästä pitsikollaasiverhosta.

 Laskuvarjoista tehtyjä mekkoja zerowaste-tekniikalla. Laskuvarjokangas on kaunista, ainakin nämä ilmeisesti hieman vanhemmat.

Kotona vaihdettiin lähes 10 vuotta vanhat Ikean muoviset taittotuolit (ihmeen hyvin kestäneet!) vielä vähän vanhempiin muovituoleihin.

"Pim pom! Tultais teille käymään!"

Ja japaninpaketti saapui, tässä uusi sukkalootani!

Harvinaisempia käsityökirjoja

Olen saanut äidiltäni kaksi mielenkiintoista käsityökirjaa, joita ei ihan joka kirjakaupasta saa: Väänan kartanonrouvan virkattuja pitsejä ( Vääna Moisaproua heegelpitsid) ja Pala kakkua. Ensimmäinen on tuliainen Virosta Väänan kartanosta, ja jälkimmäinen Vesilahdesta. Kiitos äitee!

 Pala kakkua ja muita ompeluohjeita on Merja Viljasen kirjoittama, taittama ja valokuvaama omakustanne, joka opettaa tekemään kankaisia ruokia lasten leikkeihin. Todella kuniisti ja huolella tehty, ja luulisi että tämän ottaisi joku kustantamokin mielellään ohjelmaansa! Kirjaa saa näemmä ostaa Taitomaa-nettisivuilta.

 Kirjan mukana tuli vanhasta pitsiverhosta tehdyt teepussit, kuten kuvassa. Koitan maanitella Pikku onnetarta leikkimään teekutsuja kanssani, mutta häntä ei kiinnosta yhtä paljon kuin minua...

 Väänan kartanonrouvan pitsikirja muistuttaa ulkoasultaan ja kooltaan erästä toista Pitsikirjaa, olisipa mielenkiintoista tietää onko näillä jotain yhteyttä! Kirjassa esitellään Väänan kartanosta löytyneen mallikirjan virkattuja pitsitilkkuja ja niistä tehtyjä uusia pitsejä ja käyttöideoita.

 Olen käynytkin kerran kyseisessä kartanossa sukuseuran retkellä, viehättävä paikka. Kirjan parhaat mallit ovat mielestäni nämä rempseät rouvat.

 Virkkausmallit ovat selkeitä, ei tarvitse osata viroa niitä tulkitakseen. Kirjassa on myös englanniksi ja saksaksi mielenkiintoinen historiaosuus.

 

Klassisten pitsiessujen ym. lisäksi on hiukan rempseämpiäkin käyttöideoita. 

 

 

Tässä itse rouva Pauline Luise von Stackelberg. Kuvassa hänellä näyttäisi kuitenkin olevan tyllipitsikaulus eikä virkattu. Huomatkaa myös kampauksen takana näkyvät, myssyyn kiinnitetyt "barbes" pitsisuikaleet!