torstai 29. elokuuta 2013

Kirjan kansi etenee



ja sen matskut on meidän ruokapöydällä! Oma mies tekee kannen, hieno tulee . Tulossa paljon pinkkiä ja toivottavasti kimallustakin.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Siivouspäivä 31.8.!

Pidän Siivouspäivänä 31.8.2013 Kapteeninpuistikossa omaa myyntipöytää, aamukympistä noin kolmeen iltapäivällä. Vapautan kaapeistani myytäväksi mm. hamstraamiani vintagevaatteita, kenkiä (mm. yhdet Chie Miharat), kankaita jos jonkinlaisia, pitsikokoelman tuplakappaleita, kirjoja, japanilaisia muotilehtiä, Iittalan ja Arabian astioita ja niin edelleen. Tulkaa ja ostakaa!

perjantai 23. elokuuta 2013

Olen keräilijäihminen

 Kuvan paranvoi ei liity tekstiin muuta kuin erittäin mutkikkaan assosiaatioketjun kautta.

Olen keräilijäihminen. Jos vain on kaksi tavaraa, joita yhdistää jokin (muoto, väri, aikakausi, tyyli, jne) niin siinä on jo kokoelman alku. Arkielämää taipumus keräilyyn se hankaloittaa, koska asunto nyt vaan on tietyn kokoinen, eikä sinne ole mahdollisuutta säilöä kaiken maailman kokoelmia.

Olen opetellut keskittymään tiettyihin aktiivisesti valitsemiini kokoelmiin (tietyt pitsit, pitsikirjallisuus, vanha japaniaiheinen kirjallisuus, vanhat pukeutumisoppaat, hyvin valmistetut mielenkiintoiset korit joita voi käyttää johonkin) ja purkamaan muut.

Loistolöytö kirjaston poistomyynnistä! Tämän kirjan kohdalla ei voi vedota siihen, että "sen saa kirjastostakin", koska ei enää saa.

Olen onnistunut sijoittamaan muutamia kokoelmia järkevästi. Pahvilaatikollisen 50-luvun sarjadekkaripokkareita annoin Suomen dekkariseuran kirjastoon, jossa niistä oltiin peräti kiitollisia. Toisen pahvilaatikollisen Remo-sarjakirjoja lahjoitin Helsingin yliopiston scifiseuran kirjastoon (tietämättömille valaisuksi: Remo-sarja kertoo ylivoimaisesta, mystistä korealaista taistelutaitoa osaavasta salaisesta agentista/salamurhaajasta. Remoja ei kukaan osta, mutta en halunnut viedä niitä kierrätyskeskukseen, pelossa että ne joutuisuvat ilmaislaariin ja päätyisivät joulukorttien askartelumateriaaliksi johonkin päiväkotiin - kerrassaan sopimaton kohtalo salamurhajalle, joka saa teräksenkin murtumaan vain sitä oikeassa rytmissä naputtelemalla!)
Pinkka 60-luvun lääkäriromanssilehtiä odottaa vielä kohtaloaan. Dekkareiden ja scifin ystävät ovat hyvin järjestäytynyttä väkeä, mutta romanssikirjallisuuden lukijat ilmeisesti eivät.


Pari isoa lasipurkkia, joita en enää käyttänyt kukkamaljakkoina, toimitin Katariinalle (joka tekee hienoja rintakoruja). Hän tarvitsi niitä nauhojen säilyttämiseen. Jes, hyötykäyttöön! Sydämeni iloitsee, kun tiedän että tavara pääsee hyvään kotiin.

Koitan välttää uusien kokoelmien aloittamista. Jos kirpputorilla näen samanlaisen kupin, kuin minulla jo parittomana astiakaapissani on, tunnen heti halua ostaa sen. Maailmankaikkeus järjestyisi pienen pienen hitusen verran, jos nuo kaksi samanlaista kuppia olisi vierekkäin - mikä miellyttävä tunne! En kuitenkaan enää rupea järjestämään koko universumia oman kotini siistyden kustannuksella. Jouduin hätäsulkemaan tietokoneen, kun näin tuttavan kauppaavan Facebookissa mustaa vekkihametta, jossa oli halkaisijaltaan n. 0.5 cm olevia valkoisia palloja. Minulla kun on kaksi samantapaista hametta, joista toisessa on 1 cm kokoisia palloja ja toisessa noin 3 mm kokoisia pilkkuja. Myynnissä ollut hame olisi niin hauskasti mennyt niiden väliin ja olin jo vähällä ostaa sen, vain tämän hauskan yhteensattuman takia. En tietenkään tarvinnut kolmatta mustaa valkopallollista vekkihametta, ja vain koneen pikaisen hätäsulkemisen ansiosta säästyin sen ostamiselta. Varmuuden vuoksi vein vielä olemattomalle käytölle jääneen isompipalloisen hameen kierrätyskeskukseen.

maanantai 19. elokuuta 2013

Antishoppailu

 Torikahvit kustannustoimittajani Annan kanssa. Paras toimisto!

Vastaavat kiksit, joita saa ostaessaan vaatteen, voi saada myös päättäessään olla ostamatta. Kun on jo vähällä ostaa vaatteen, ja sitten päättääkin, että lahkeiden tuplatikkien väli on liian leveä, tai kengän korko näyttääkin liian muoviselta, tai kukkaprintin yksi koukero on huonosti piirretty, tai että oikeastaan mekko muistuttaa sitä toista mekkoa, jonka tunki keräyslaatikkoon kaksi vuotta sitten eikä ole kertaakaan kaivannut - jättää ostoksen sikseen, ja poistuu kaupasta ilman ostoksia mutta rahojensa kanssa, siitä saa samanlaista nautintoa kuin ostaessaan, mutta ilman haittapuolia. Se, että vaate on yrittänyt vikitellä ostamaan itsensä, ja epäonnistunut, alkaa ennen pitkää tuntua paremmalta, kuin uuden ostoksen pauloihin lankeaminen. Tämän tilan saavuttaminen kestää muutamista viikoista kuukausiin, kun vierottuu huvinvuoksi shoppailusta tai siihen voi päätyä silmänräpäyksessä. Nirsoudesta ja laskelmoivuudesta tulee lopulta asioiden luonnollinen tila.


Silmään tarttunut lainaus Trash to Trend-blogista: "Have you ever had problems finding exactly what you need in shops? The most common thing is that you can easily get something that fulfills your needs to some extent, but it is very hard to find something that exactly satisfies your needs (in terms of function, fit, colour, style, psychological, and technical properties, etc.). That explains why fast fashion operates so well: it does not satisfy clients totally, so they must keep buying. What often happens is that people's needs are not met exactly and they get substitute products, but as time passes they go around longing to meet their real needs."

Trash to Trend tekee tekstiilijätteistä uusia käyttökelpoisia tuotteita, suosikkini on varmaankin käytetyistä paloletkuista tehty kassi.

Hei hei vanha muistilehtiö

Vanha luonnos/muistikirja tuli täyteen ja nyt on aika aloittaa uusi! Ihan näin kouluvuoden alkuun vielä osuu tämä tärkeä hetki. Edellisen on Pikku onnetar koristellut vesiväreillä, niin että näytin koko edellsien vuoden joltain rikoselokuvan maaniselta murhaajalta, joka on töhrinyt hulluja vuodatuksia täyteen pipertämänsä muistikirjan verellä...

Sain Paper Shopista ostettua heidän varastonsa viimeisen A5-kokoisen Fabrianon ekopaperi-muistikirjan rengasselkämyksellä, aivan täydellinen kirja tarpeisiini! Mitä teen sitten kun uusin täyttyy jää mysteeriksi. Rengasselkään saa kiinni kynän (parhaan löytämäni kynän, eli Kuretake Fudegokochi, japanilainen mustekynä, jossa on hieman sivellinmäinen, mutta silti napakka kärki - ja en ennen äskeistä googlaamista tiennyt, että niitä saa ostettua netistäkin. Minä kun juoksutin japanilaista ystävääni etsimään uuden ja postittamaan minulle, kun alkuperäisestä loppui muste -_-').

 Suurinpiirtein vuoden kestänyt! Ekalla sivulla pikainen croquis Pikku onnetaresta.

 Teippailen muistikirjaan kaikenlaista mielestäni säilyttämisen arvoista. Lehtileikkeitä, kasveja jne.

Suurin osa muistikirjasta näyttää tältä. Piirustuksia ja muistiinpanoja sekaisin. 


Muutamia lainauksia Fashion practice -lehden numerosta 4. Olin kirjoittanut nämä minua puhuttelevat lainaukset muistikirjaani, joka nyt menee säilöön. Olen lukenut ihmisistä, jotka hävittävät muistikirjansa kun ne tulevat täyteen, mutta minulle ajatus on hurja.Yhtä hyvin voisin hävittää pääni!

"However, consumers are symptomatically disposing of fast fashion goods as quickly as the fashion companies can produce them."("The rise of Vintage Fashion & The Vintage Consumer", Cassidy & Bennett)

"By extending the potential for satisfaction with existing pieces, no additional ones are required. New consumption is forestalled, resources are saved, waste is reduced, needs are met."
"Durability in fashion cannot only be promoted as a product-based phenomenon, but rather it emerges from an individual and collective practice with dynamic implication for our use of materials."
"A shift in the perception of clothes from a durable cnsumer good with an intrisic material value, to a non-durable consumer good with novelty and brand value"
("Durability, Fashion, Sustainability: The Processes and Practices of Use", Fletcher)

torstai 15. elokuuta 2013

Harvinaisempia käsityökirjoja

Olen saanut äidiltäni kaksi mielenkiintoista käsityökirjaa, joita ei ihan joka kirjakaupasta saa: Väänan kartanonrouvan virkattuja pitsejä ( Vääna Moisaproua heegelpitsid) ja Pala kakkua. Ensimmäinen on tuliainen Virosta Väänan kartanosta, ja jälkimmäinen Vesilahdesta. Kiitos äitee!


 Pala kakkua ja muita ompeluohjeita on Merja Viljasen kirjoittama, taittama ja valokuvaama omakustanne, joka opettaa tekemään kankaisia ruokia lasten leikkeihin. Todella kuniisti ja huolella tehty, ja luulisi että tämän ottaisi joku kustantamokin mielellään ohjelmaansa! Kirjaa saa näemmä ostaa Taitomaa-nettisivuilta.

 Kirjan mukana tuli vanhasta pitsiverhosta tehdyt teepussit, kuten kuvassa. Koitan maanitella Pikku onnetarta leikkimään teekutsuja kanssani, mutta häntä ei kiinnosta yhtä paljon kuin minua...

 Väänan kartanonrouvan pitsikirja muistuttaa ulkoasultaan ja kooltaan erästä toista Pitsikirjaa, olisipa mielenkiintoista tietää onko näillä jotain yhteyttä! Kirjassa esitellään Väänan kartanosta löytyneen mallikirjan virkattuja pitsitilkkuja ja niistä tehtyjä uusia pitsejä ja käyttöideoita.

 Olen käynytkin kerran kyseisessä kartanossa sukuseuran retkellä, viehättävä paikka. Kirjan parhaat mallit ovat mielestäni nämä rempseät rouvat.

 Virkkausmallit ovat selkeitä, ei tarvitse osata viroa niitä tulkitakseen. Kirjassa on myös englanniksi ja saksaksi mielenkiintoinen historiaosuus.

Klassisten pitsiessujen ym. lisäksi on hiukan rempseämpiäkin käyttöideoita. 
 
Tässä itse rouva Pauline Luise von Stackelberg. Kuvassa hänellä näyttäisi kuitenkin olevan tyllipitsikaulus eikä virkattu. Huomatkaa myös kampauksen takana näkyvät, myssyyn kiinnitetyt "barbes" pitsisuikaleet!

maanantai 12. elokuuta 2013

Uusia asukkaita vaatevarastoon

Täysin odottamatta ja suunnitelman ulkopuolelta vaatetankooni muutti kaksi uutta vaatetta. Tälle on kylläkin järkevä selitys (kuten aina...). Isoäitini täytti 90 vuotta, ja ilahdutaakseni häntä keksin ommella hänelta saamastani vanhasta hameesta itselleni juhla-asun. Hame oli alunperin ollut juhlamekko, jota isoäitini käytti tiettävästi 15-vuotiaana. Myöhemmin se oli pätkäisty hameeksi. Materiaali on viskoosia, ihan viskoosin kaupallisen käytön alkuajoilta, 30-luvulta siis. Ihmeen kestävä materiaali! Joitakin säilytyslaskosten taitteiden aiheuttamia kulumareikiä oli, mutta pääosin oikiein siisti, eikä kangas peloistani huolimatta ratkennut käytössäkään hitusiksi.

Kuvassa näjyvä kukkapaita on tämän päälle 70-vuotiaan mekon uusin inkarnaatio. Suunnitelmanani oli pukea paita pilkullisen hameen kanss, mutta yhdistelmä oli mahdoton. Ompelin sitten kiireessä hameen kaveriksi mustan pellavaisen kynähameen, toiseksiuusimman Suuren Käsityön kaavalla.

Joten nyt on kaksi uutta vaatetta kaapissa, tosin positiivisena vähennysuutisena kolme kangasta poistunut kangasvarastoista! (Siis hamekangas, paitakangas ja hameen vuorikangas).

Isoäiti oli muuten kovin hyvillään mekkonsa uudesta muodosta!

torstai 8. elokuuta 2013

Tavaroiden suhteesta


Kun tungin vessapaperirullia kaapinhyllylle, jossa oli valmiiksi rumia kuitukankaisia pukupusseja, keksin ainakin yhden selityksen sille, miksi ihmiset haalivat niin paljon tavaraa: Koska tavanomainen nykyelämä vaatii toimiakseen melkomoisen määrän epäesteettistä, jopa suorastaan rumaa tavaraa (vessapaperirulla, pukupussit, johdot jne) niin sitä koittaa omasta mielestään kauniita tavaroita hankkimalla parantaa suhdetta kotitalouden rumien ja kauniiden tavaroiden välillä. Niin että jos välttämättömät rumat tavarat ovat suhdeluku 1, että kauniita olisi ainakin 2, tai psyykestä riippuen vielä enemmänkin. Oma toivesuhdelukuni olisi arviolta noin 1:8, siis suvaitsen yhden yhdeksäsosan pakollisia mälsiä tavaroita kodissani, jota sitten alitajuisesti olen tavoitellut lisäämällä kauniiden asioiden määrää (josta tietenkin seuraa tunkua ja yleistä sotkuisuutta, joka on itsessään rumuuden kategoriaan kuuluvaa).

Tai ei ne "rumat" tavarat välttämättä niin rumiakaan ole, mutta sellaisia joita ei itse ole valinnut, ne vain pakon edessä päätyvät kotiin. Kuten juurikin esim. tietokonelaitteiden johdot - koneen itsensä on valinnut tarkoituksellisesti, ja se kuuluu "kauniiden" kategoriaan, mutta sen oheislaitehässäkkäjohtoja ei ole kutsunut nimenomaisesti, ne ovat vain luikerrelleet paikalle, ja ei niitä poiskaan voi heittää, koska ne ovat aivan pakollisia. Muuten ei saisi kuvia ulos kamerasta tai tulostinta yhdistettyä tietokoneeseen.

Niin ja tuossa ylhäällä kun lukee "ihmiset", se tarkoittaa tietenkin "minä"!

Kamerasta on hyötyä ostamatta-jättämisessä: otan nykyään kuvat niistä söpöistä kipoista ja kupeista joita en todellakaan tarvitse ja jotka eivät edes mahtuisi kaappiini, kuten allaolevat aivan liikkikset sirot pastellinväriset. Koska ne kiinnostavat vain esteettisenä asiana, valokuva riittää, enkä tarvitseitse kuppeja mukaani.
 Olen vienyt kerran parissa viikossa kassillisen tavaraa Kierrätyskeskukseen, ja aina sitä vaan riittää. Mutta on täällä selvästi siistimpää kuin prosessin alussa. Harmi vain, että en alussa tiennyt, että kyseessä on prosessi, enkä älynnyt ottaa kuvia alkutilanteesta!

tiistai 6. elokuuta 2013

Kesän Project 333

Pidän tänään vapaapäivän ja sen huviksi piirtelin kuvat kesäkauden P333-puvustostani. Näillä olen pärjäillyt jo kaksi kuukautta ja vaihtopäivä on elokuun lopussa (tai siinä vaiheessa, kun sää muuttuu syksyiseksi).

Yläosat:
1 Musta vakosamettijakku
2 Pellavatakki (Tiina Talvikin ompelema)
38 Harmaa neuletakki
4 Vaaleanvihreä pitsineuletakki

5 Valkoinen neulebolero
6 Tummansininen neulebolero
7  Musta kietaisutrikoo
8 Vedenvihreä neule
 
9 Musta trikoopaita x 2
10 Vedenvihreä kangastoppi pitsikoristein
11 Harmaa kirjottu hihaton paita
12 Tummansininen tähtikirjottu t-paita (Tiina Talvikin muodistama vanhasta trikoopaidastani)

Mekot ja hameet:
13 Valaspellavamekko (itse tehty, Pitsikirjaa varten)
14 Valkoinen puuvillamekko (antiikkinen alusmekko Pariisista kirpputorilta)
15 Globehopen pellavapyyhemekko
16 Raidallinen tirol-mekko (itse muokattu)
17 Viskoosimekko

18 Pellavahousut (itse tehdyt)
19 Mustapohjainen keittiöhame (itse ommeltu, vuonna 2007 ja edelleen loistokunnossa, vaikka ollut koko ajan käytössä!)
20 Musta valkopilkkuinen sifonkihame
21 Pitsiliinahame (itse tehty)


 22 Mustat balleriinat
23 Keltaiset balleriinat
24 Beiget balleriinat
25 Mustat avokkaat
26 Harmaanrusehtavat korkkarit

27 Tikaun kori (siisti, kaupunkimainen)
28 Rento iso piknik-kori
29 Juhlalaukku
30 Olkihattu, musta nauha
31 Olkihattu, rusehtava
32 Musta juhlahattu

 ja kohdan 33 täyttävät korut yhtenä mönttinä. Aiemmilla P333-kausilla sain korutkin mahdutettua mukaan, mutta kesäkauteen en – minulla on ihan tajuttomat määrät ihania, kauniita, sopivia kesävaatteita, joista nämä ovat vain pieni osa. Oivoi! Eipä tarvitse kesävaatteita ostaa tai tehdä pitkiin aikoihin.

Joku mietti jossain blogissa, kyllästyykö rajoitettuun vaatevarastoon. Itse en ainakaan kyllästy, 33 vaatetta kaikkine yhdistelyvariaatioineen riittävät erinomaisesti kattamaan sen kolme kuukautta, minkä yksi kausi kestää. Sitten tuleekin jo uusi vuodenaika ja toiset vaatteet, joka tarjoaa vaihtelua ja virkistystä. Kyse on toki paljon myös siitä, minkälaista vaihtelua kaipaa ja kuinka usein on itsensä opettanut sitä tarvitsemaan. Minä olen kertakaikkiaan päättänyt, että tämä määrä riittää, ja hankin vaihtelun näitä vaatteita yhdistelemällä. Pidän usein samaa vaatetta eri kombinaatioissa pitkin viikkoa, ja kun se menee pesuun, alan tutkailla jonkin toisen vaatteen mahdollisuuksia. Haluan selvittää jokaisen käyttämäni vaatteen kaikki mahdollisuudet.

 Tänään on tummansinisen tähtipaidan ja pitsiliinahameen päivä. Taidan tutkailla mahdollisuutta yhdistää niihin valkoiset pitsikorvikset, kuten jo aika monena muunakin päivänä. Toimivaa ei tarvitse korjata!

Rovaniemen kirpputorilta ostettu posliinibambi. Vaihtelua elämääni saan valitsemalla eri pitsiliinan bambien alle :D !
 Tänään siinä on erittäin hieno käsin ommeltu pitsi, jonka olen ostanut jollain naurettavalla hinnalla kirppikseltä.

maanantai 5. elokuuta 2013

Kirja kuin tahmainen taikina

 En saa käsiäni irti kirjasta. Käsis on nyt vihdoinkin lähetetty kustannustoimittajan syyniin, mutta vielä viimeisiä kuvituksia puuttuu. Piirtelen niitä tässä ihanassa Fleuriste-kahvilassa. Olen jo monta kertaa luullut, että kaikki on osaltani hoidettu, mutta aina putkahtaa jotain, joka vielä kaipaa tekemistä!

 
 Ihanissa kahviloissa pitsihame on aina sovelias vaatevalinta.

 Kesän rentouttavin päivä: edestakainen risteliy Helsinki-Porvoo kauniilla Runeberg-laivalla. Porvoossa ehti juuri syödä etanoita, maleksia hieman vanhassa kaupungissa ja sitten pitikin pinkoa takaisin laivaa. Meinattiin myöhästyä, olisikin ollut noloa :D


Kuvassa ei juuri näy, mutta risteilyasuna oli musta kietaisutrikoopaita (NoaNoa), harmaa kirjottu toppi (sama merkki), valkopilkullinen musta sifonkihame (kirpputorihankinta, muistaakseni euron tai 50 senttiä joskus monta vuotta sitten – lähes paras hinta-laatusuhde mitä missään vaatteessa ikinä ollut!), olkihttu ja kori. Eipä ole vielä tullut vastaan tilannetta, johon P333-vaatevarasto ei venyisi!

lauantai 3. elokuuta 2013

Pitsi, jota en ostanut... ainakaan vielä

Eilen kävin taas vaihteeksi Fasaani Antiikissa (miksi aina luuhaan siellä, kun tarkoitukseni on olla ostamatta mitään..?). Kohtasin siellä todella hienon ja mielenkiintoisen pitsin. Se oli musta, noin kolme metriä pitkä, puolisen metriä leveä, nyplätty huivi tai verho. Pitsin tyylin sijoitan Venäjälle, se muistutti allanäkyviä kuvia:

Eli siis nauhapitsiä, mutta siinä oli myös manteleita joukossa. Käsin hienosti nyplätty, ja sangen todennäköisesti silkkiä (sellaista mattaa silkkiä, jota kutsutaan nimellä grenadine). Pitsi oli monesta kohtaa hapertunut, ja sitä on parsittukin - melko rumasti tosin. Sijoittaisin sen johonkin 1800-luvun loppupuolelle, ja voisin kuvitella, että sen on tuonut jokin Venäjän aatelinen mukanaan paetessaan vallankumousta. Hinta oli vain 18 euroa.

Ajattelin, että tuolla tavoin hapertuneesta pitsistä raaskisi ehkä leikellä kappaleita, ommella ne huolellisesti tyllille ja tehdä oikein hienon juhlamekon. Sitten kysyin itseltäni, missähän ihmeen tilaisuudessa pitäisin niin hienoa mekkoa. Vastaus: kirjan julkkarijuhlissa! Selvä juttu. Sitten kysyin itseltäni, että missä välissä ajattelin varata useampia kymmeniä tunteja pitsin käsinompeluun... eikä mitään vastausta kohonnut esiin. Niinpä jätin tuon upean pitsin odottamaan kohtaloaan, joka toivottavasti on joku sivistynyt pitsikeräilijä tai edes taiteellista silmää omaava shabby chic -sisustaja. Pahimmassa tapauksessa sen löytää joku askartelukärpäsen purema tyyppi, joka ymmärtämättä pitsin historiallista ja käsityöllistä arvoa saksii siitä jonkin hetkellisen koristeen, joka päätyy tuotapikaa roskikseen... aargh! Pitäisiköhän käydä hakemassa pitsi parempaan talteen!?!?!



torstai 1. elokuuta 2013

Esittelen vaatehuoneeni

No vitsi vitsi. "Vaatehuoneeni" eli siis Ikean vaaterekki, jossa säilytän kauden The Project 333:n mukaista asuvalikoimaani. Harmikseni siitä ei saa minimalistisen tyylikkäitä kuvia, koska se on ahtaassa pimeässä kolosessa miehen vastaavan vaatetangon vieressä. Halajaisin tälläistä vaatekaappia ja söpöjä seinäkoukkuja, mutta sellaisille ei ole tilaa ja tällä pitää tulla toimeen. Sitäpaitsi olen surkea viikkaaja, joten parempi näin.

Kesän värivalikoima: valkoista, pellavanväriä (pesussa), siniharmaata, vedenvihreää, tummansinistä (piilee jossain muiden alla), ja mustavalkoista. Puuterinvärinen asia on silkkisifonkinen itseommeltu yöpaita, jota turkiskuoriaisten pelossa säilytän henkarilla.

 Kokonaisuus ylhäätlä tarkastellen. Vasemmalla puolella metrin mittainen ja kolmekerroksinen kenkähylly, jonka (järkyttävää muistella) aikoinaan kenkäni täyttivät kokonaan. Nyt siinä on miehenkin kenkiä ja erilaisia säilytyslaatikoita.

Henkarien lisäksi rekissä on roikko, jossa laatikoituna asuvat sukat, alusvaatteet, kotivaatteet ja talvisin huivit. Roikko vaan on niin ruma, etten viitsi ottaa siitä kuvaa. Ihmettelen, miksi kauniin, kankaisen roikon löytäminen on niin hankalaa? Ne ovat yleensä karmean ankeaa kuitukangasta, tai parhaassakin tapauksessa mälsän harmaata ja epäesteettisesti kiiltelevää tekokuitua. En todellakaan ole ainoa, jonka roikko on esillä eikä kaapissa piilossa.

Läheisen hyllykön päällä on "lepäilylaatikko", eli kori, jonne vaatteet joutuvat jos ne hiemankin kyllästyttävät tai eivät ole päässeet riittävään käyttöön. En oikein muista mitä siellä nyt on, ainakin vaalea puuvillaneule, mutta korihan näyttää olevan aivan täynnä... aina jos vaatevarasto tuntuu vajavaiselta, pengon ensin lepäilylaatikkoa.

"Puolipitoiset", joita aion käyttää lähiaikoina, säilytän tässä korissa. Taustalla näkyy kumisaappaiden (ja talvella talvisaappaiden) kori. Pidän koreista, jos ette ole vielä huomanneet! Kesällä niitä voi onneksi käyttää asun osana, ja muun osan vuodesta sisustuksessa.

Pientä stressishoppailun oiretta havaittavissa. Viime aikoina olen ostanut mm. ruusukuvioista parfymoitua paperia vaatelaatikoiden somistamiseksi, tummansiniset puuvillasukkahousut (vaikka olin päättänyt, että parasta on tästä lähin ostaa vaatteita siinä vuodenajassa, jossa ne ovat tarkoitettu käytettäväksi – välttääkseni leikekirjotun topin tapaisia virheostoksia) ja allanäkyvän rottinkikaulaisen maljakon. Rottinki ja labrapullo yhdistettynä oli mielestäni mahtava juttu, mikä vain heinä minkä tuohon tökkää näyttää heti hienolta!

 Lähetin eilen yöllä käsikirjoituksen toimittajalle, mutta nyt huomasin vielä... pari... juttua... jotka pitäisi korjata.