Huomioita matkalta ja matkakuvia

Göteborg

 

Göteborgista jäi kokonaisuudessaan hyvä kuva, varsin lähellä mielenkiintoinen kaupunki, joka tosin olisi varmaan vielä mukavampi lämpimämmillä ilmoilla. Onneksi löytyi monta kasvitieteellistä kasvihuonetta, niissä virkistyi syystuulen kylmistämä matkailija.

Oslo

Laivamatka Oslosta Saksan Kieliin alkaa varsin jylhissä maisemissa. Kannattaa syöksyä laivan maisemakahvilaan heti, paikat varataan nopeasti (me emme olleet tarpeeksi nopeita).

Amsterdam

 Mielenkiintoinen violettimarjainen koristekasvi Amsterdamin minikadunvieruspuutarhassa.

Rakastan kaupunkeja, joissa harrastetaan kadunvieruksille kasattuja minipuutarhoja (tähän mennessä siis Tokio ja Amsterdan). Mahtavia virityksiä, kukkien lisäksi myös hyötykasveja kuten yrttejä ja tomaatteja!

Pikku Onnetar bongasi myös sienikasvuston (vaiko viljelmän?).

 Amsterdamin antiikkitorilta ostin antiikkisia postikortteja, sekä yhden vanhan valokuvan (alla vasemmalla). Kortit postitin, kuvan haluaisin ripustaa johonkin seinälle.

Kuvassa minun ja lapsen ohella uusi hameeni, matkaa varten teetetty (samasta kankaasta kuin viime syksyinen jakku).

Lyypekki

Lyypekin vanhaan kaupunkiin johtavalta sillalta.

Yleisiä Huomioita Matkalta:

- Kuminen pieni frisbee on hämmästyttävän monikäyttöinen matkakapine. Se kulkee mukana kätevästi rullalle käärittynä, sitä voi heitellä lapsen kanssa jolloin ankeinkin aukea muuttuu leikkipuistoksi, lapsi voi istua sen päällä märillä alustoilal suht kuivana pysyen ja kaiken huipuksi se toimii tulpan korvikkeena kylpyammeessa!

- Hiustenpesuväliä voi pidentää töpöttelemällä päähänsä luomiväriä! Se toimii kuin hiuspuuteri. Onneksi neutraalinruskea luomivärini on mattaa, samaa ainetta voi käyttää sekä kulmakarvoihin, luomille että tukkaan.

- Lapsi kannattaa pukea ainakin osittain huomioväriin. Punainen pipo ja kaulahuivi osoittautuivat toimivaksi signaaliksi kaupunkien ihmisvilinässä.

- Yhden yön mittaiset pysähdykset jossain kaupungissa ovat ainakin lapsen kanssa matkustaessa aivan turhia, yksi kokonainen päivä on välttämättömyys jos haluaa nähdä jotain. Ilta menee ruokaa etsiessä ja aamu matkavalmisteluissa. Esimerkiksi Düsseldorfista en tiedä mitään paitsi että rautatieaseman lähellä on turkkilaisia ravintoloita, joten samantien olisi voitu kiitää koko kaupungin ohi.

- Kasvitieteelliset kasvihuoneet ja talvipuutarhat viehättävät aina, jos ei muuta keksi niin palmutaloon eväiden kanssa.

Kotiin palattua:

 Helsinki esittäytyi viehättävänä talviparatiisina kun kotiinpaluun kunniaksi satoi lunta. Pääsin jo muksun kanssa pulkkamäkeen!

Kantfabriek - Pitsitehdasmuseo Hollannin Horstissa

Palauduimme kotimaahan jo pari päivää sitten, mutta päivittelen matkan juttuja kunnes kaikki on käyty läpi juurta jaksain :)

 Matkan toinen ammatillinen pääkohde oli Hollannin kaakkoiskulmassa sijaitseva pikkukaupunki Horst. Horst on lähellä Venloa, joka taas on lähellä Dusseldorfia (hetikohta Saksan rajan toisella puolella). Horstissa on museoitu pitsitehdas, Museum de Kantfabriek, mutta sen lisäksi pari muutakin museota - ensi kerralla varaan aikaa myös Parsan- ja herkkusienenviljelymuseoon tutustumiseen!

 Pitsimuseo on upea. Sinne kannattaa hankkiutua kauempaakin. Museoitujen pitsikoneiden lisäksi siellä on vaihtuvia tekstiilitaiteen näyttelyitä, mittava pitsi- ja käsityöaiheinen kirjasto (avoinna tutkijoille ym), laaja arkisto pitsinäytteitä eri vuosisadoilta ja monenmoisia kursseja järjestetään.
Museota pyörittävät vapaaehtoiset, mutta vaikutelma on todella ammattimainen ja esim. arkistoidut pitsinäytteet on säilötty oikeaoppisesti ja ne ovat maanlaajuisessa museoiden tietokannassa.

Pitsitehdas toimi varsin pitkään, se lopetti vasta noin 10 vuotta sitten (viime vuodet olivat tietenkin hankalia, kulta-aikoina sodan jälkeen työntekijöitä oli yli 50, viimeisinä aikoina vain omistaja perheineen). Paikalliset aktiivit järjestäytyivät yhdistykseksi ja saivat rahoituksen tehtaan museoimiseksi. Museota valmisteltiin useita vuosia, ja se on toiminut viitisen vuotta. Vaihtuvat tekstiilinäyttelyt vetävät väkeä kaukaakin.

Pitsikoneenrakastajille ja vanhaan tekstiilitekniikkaan friikahtaneille erityisen kiintoisa on raschel-kone, eräänlainen neulekoneen sukulainen, joka tekee nylonpitsiä. Sen tuotokset eivät ole pitseistä kauneimpia, mutta mekanismi on kiehtova.

  

Kuvassa pitsinhalkomakone, jolla erotellaan pitsinauhat leveästä kangasmaisesta tuotoksesta.

 

Miellän raschel-pitsin bulkiksi, mutta täytyy kunnioittaa sitä teknisen nerokkuuden määrää, jolla nämäkin kapistukset on kehitetty kauan ennen tietokoneita ja taskulaskimia... vaatimattominkin tekokuituinen reunapitsin rimpula vaati varsin paljon vaivaa ja suunnittelua. Kuvassa lankojen kulkua kuvaava malli.

Mallia ei ainakaan tässä raschelissa tee pahvinen reikäkorttinauhasto, vaan metallinen lenkkiketju. Hyvin kestävä, mutta hankalasti vaihdettava!

 Tehtaan maskotti, pieni pitsityttö, on pukeutunut perinteisen malliseen pitsimyssyyn. Hollannissahan on vähän joka kylässä omanlaisensa perinteinen pitsipäähine, tällä seudulla todella näyttävä hörsöke johon menee metritolkulla pitsiä (eräs syy siihen, että tehdas perustettiin juuri Horstiin!).